Hei, me pyöräillään

Nyt, kun tiet ovat sulaneet ja Helsingissäkin pääsee taas eteenpäin hikoilematta ja hermojaan menettämättä muutenkin kuin maastoautolla, ne tulevat taas: Kriittiset pyöräretket.

Fillariaktiiville kaikki on taas hetken ajan kuin ”kotona Damissa”.  Kesän lämpötila, sademäärät ja maan pinnanmuoto vähän vaihtelevat mutta tärkeintä on visioda. Mitenkään turhan vaatimattomista visioista ei ole kyse, kuten kuvasta näkyy. Pyöräjengillä on polkimet tukevasti pari senttiä maan pinnan yläpuolella.

Kuva

Yhtä tällaista ”aktivistien” joukkoa olin katsomassa Hämeentiellä, muistaakseni vuonna 2011. Kieltämättä se tehokkaasti sekoitti liikennettä hetken ajan. Ajoivat kesäillan jo pimetessä suurin osa ilman valoja Kurvista etelää kohti kahden kaistan leveydellä. Valottomalla fillarilla ajelu keskellä autotietä on vaarallista touhua, mutta aktivisti ei sitä ajattele, koska toimii jalomman asian puolesta. Voisi jopa sanoa, että vasemmisto ryhtyi väkivaltaiseksi; estämällä muiden normaalin liikkumisen omien utopioidensa edistämiseksi. Itse katselin pyörien ohilipuvaa laivastoa keskiolutkuppilan terassin aidan takaa – kuin olisi tuntemattomien valloittajien joukkiota seurannut. Kiitän Ukko Ylijumalaa ja muita metsänhenkiä, ettei kulkue minua suojaisen aidan takaa huomannut.

Kuningas Talvi nujertaa joka vuosi hipit takaisin koloihinsa. Olkoonkin, että sama sakki sitä on joka vuosi perumassa. Talvella lumi tekee fillaroinnista todellisen hard core -lajin, pakkanen vie herkkähipiäiset hippitytöt kukkasin koristeltuine pyöräkoreineen ja rastatukkaisine poikaystävineen sisätiloihin energiansäästölampun hitaasti syttyvän ja kelmeän valon luo,  raitiovaunuihin tai lentokoneella Aasiaan chillaamaan.

Talvella Helsinki on hetkisen varsin rauhallinen paikka.  Käpylän ja Kumpulan puutaloeliitti matkaa järjestötyöpaikoistaan kiltisti bussilla ja kolisevilla raitiovaunuilla takaisin subventoituihin kaupungin vuokrataloihin nauttimaan edullisesta vuokrasta ja suunnittelemaan mistä ensi kesänä valitetaan ja ennen kaikkea mitä rakennussuunnitelmaa päästäisiin vastustamaan. Jalkakäytävillä voi taas kävellä turvallisemmin pelkäämättä jäävänsä ”fillariaktivistin” , umpijurrisen teinin tai trikookiitäjän yliajamaksi. Kohtalo, jonka liian moni tuttu koira on valitettavasti kokenut.

Lumen laskeutuessa kaupunkipyöristä osa ongittaneen hipeille niin rakkaasta ja heikossa hapessa olevasta Itämerestä tai rapistuvien siltojen alta. Osa niistä saa kenties uuden elämän etelämpänä Euroopassa, kiitos monikulttuurikeskusten ja vapaiden liikkuvuuksien. Hajotetut ja hajonneet mankelit korjataan lähes varmasti veronmaksajien piikkiin. Vitsikästä onkin, että fillaristit, jotka ihmeen usein suitsuttavat suvaitsevaisuuden imelää henkistä savuverhoaan muiden naamalle, joutuvat ehkäpä itse eniten kärsimään pyörävarkauksista. Sitä saa mitä tilaa – kierrätys kunniaan.

Kuva

Aktivistien talviset ongelmat ovat käsittämättömän suuria. Niistä ei pääse yli eikä ympäri vaan paikalle on soitettava sankka pelastajien joukko.

————————————————————————–

Mainokset

1 comment so far

  1. TomiP on

    Minä ole ajanut pyörällä talvet läpeensä, myös Helsingissä. Ei talvi ole pyöräilijöille ongelma toisin kuin autoilijoille, jotka ainba menevät lumesta sekaisin. Autoilijat tuntuvat unohtavat liikennesäännöt, kun on pyöräilijä kyseessä. Esim. kolmion takaa voidaan tulla ihan rauhassa pyörän eteen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: