Archive for the ‘alkoholivero’ Tag

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 12: Vuoden kokeilu

Suunnilleen vuosi sitten, tai oikeastaan vasta maaliskuussa, kyllästyin Jutan temppuiluun ja panin stopin alkoholin ostamiselle vähittäismyynnistä. Tästä kerron juttusarjan osassa 1. Vuosi 2013 oli sitten historian kuivimpia ellei kuivin. Kupitettua tuli lähinnä anniskelupaikoissa ja niissäkin lopulta ihmeen vähän. Ei tätä kuitenkaan Jutan ansioksi pidä laittaa, sillä itse jokainen korkin kiinni laittaa tai kaupasta juomansa kantaa.

Lopulta kapinani lähti vähän käsistä, enkä enää ostanut edes perinteisiä saunakaljoja lähikaupasta vaan olin ilman. Loppuvuodesta sorruin ostamaan pari kolme kertaa tölkin tai pari, sillä enhän minäkään sentään täydellinen ole. Kokeilu oli hauska ja aion jatkaa sitä hieman lievemmällä tahdilla.

Tallinnasta nostin viime vuonna kyytiin pari kertaa pienehkön lastin. Moni varmaan muistaa, että suomalaisia viinanostajia on kuvattu salaa Tallinnan satamassa. Ihan totta, luit oikein. Täytyy sanoa, että jotain erikoista siinä touhussa kyllä on. Aikuiset, nähtävästi täysjärkiset, ihmiset ostavat niin paljon kirkasta viinaa, että olen itsekin nähnyt useamman kerran kun paikallinen viinakaupan myyjä nostaa trukilla täyttä eurolavaa ruosteisen hiacen perälle. Se on uskomaton näky.

Toisaalta niinhän se pitääkin tehdä. Verotus on lähtenyt täällä käsistä, enkä koe millään tapaa, että kenenkään kannattaisi enää kovin tunnollisesti näitä veroja maksella. Miksi maksaa, oikeastaan? Eikä nyt aleta lässyttämään ”kun ne menevät hyvää tarkoitukseen”. Niinhän ne aina menevät, joka paikassa muuallakin kun teille niin on kerrottu jo koulusta asti. Maksamalla rahoitat vallitsevaa järjestelmää ja voit itse miettiä, miellyttääkö se sinua. Jos miellyttää ja olet tyytyväinen, jatka toki maksamista.

Diggaan ajatusta, että Suomessa etenkin maakunnissa on kattava trokariverkosto viinanmyynnille. Tapasin viime vuonna muutamia ”isäntiä” eri puolilta Suomea, jotka kertoivat hieman homman toiminnasta. Kartanovolvo tai hiace käy Tallinnassa, hakee lastin ja jälleenmyynti hoidetaan tutunkauppana kohtuuhintaisilla tuotteilla. Kympin olutlava myydään noin viidellätoista eurolla. Kyseessä tietenkin A-olut. Tiukka viina kulkee siinä mukana, sillä se on perinteisesti ollut mainio kauppatavara kätevän ”hyötysuhteensa” takia, kuten tiedämme jo kieltolain ajoilta asian olevan.

Aidosti en usko myyjien tuosta touhusta nettoavan juuri yhtään mitään mutta hei: vain kommunistit mittaavat kaiken (toisten) rahassa. Aatteellinen toimintahan se on jalointa toimintaa. Maistoin näitä ”import-oluita” itsekin muutamalla saunareissulla Suomen niemellä. Ei se pahalta maistunut.

Alkoholivero nousta napsahti muutama päivä sitten. En ole tälle vuodelle vielä juonut tippaakaan, joten sekin asia piti korjata eilen hyvässä helsinkiläisessä olutravintolassa kavereiden kanssa maailmaa parantaen!  Nyt on luonnollisesti melkoinen kanuuna eli darra mutta eiköhän tämä tästä taas lähde liikkeelle särkylääkkeiden ja rasvaisen ruuan avittamana.

Näin eilen pitkästä aikaa silmää hivelevää naiskauneutta mutta silti yksikään ei vetänyt vertoja Apteekin Kaunottarelle

Kuva

———————————————————————————————————————————————-

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Kone alkaa hyytyä

On myönnettävä, että parin viime viikon uutisotsikot ovat aiheuttaneet minussa taisteluväsymystä ja alakuloa.

Pelkästään jo se, että Vihreät suunnittelevat helsinkiläisille satojen eurojen rangaistusmaksua vuositasolla auton omistamisesta, aiheuttaa suurta ahdistusta. Lukekaa vaikka paikallisen helsinkiläisen lahkon ylihörhön blogia, niin ymmärrätte.

Lisäksi en jaksa enää edes nauraa Esa Österpöllön tyyppisille tosielämän karikatyyreille, joita elätämme eri virastoissa tuhansittain ja taas tuhansittain vuodesta toiseen. Nykyään nuo tuon tyyppiset uutiset lähinnä masentavat, sillä ne henkivät, ettei mitään parannusta tilanteeseen ei ole tulossa.

Kannattaa tuosta Taloussanomien haastatteleman holhooja-Esan uutisesta huomata ainakin reippaan neuvostohenkinen toteamus:

Jos naapuri vaihtaa autosi renkaat ja annat kiitokseksi pullon tuontiviinaa, teet väärin, Österberg sanoo.

ja se hauska tieto, että todennäköisesti valtion laskuun on joku firma kuvannut suomalaisia Tallinnassa ostamassa viinaa. 16 vuorokauden ajan ovat kamerat käyneet. Suomalaisista ”yrityksistä” jotka elävät täysin verorahoista voisi joku aikaansaavampi kirjoittaa vaikka kirjan.

Meno on sanalla sanoen lohdutonta.

Keskityn nyt joksikin aikaa  ”nelivuotissuunnitelmani” hiomiseen.

Suosittelen jokaiselle Henri Heikkisen kirjaa Elämää hyvinvointivaltiossa

Kaikki tarvittava on sanottu siinä ja useissa suomalaisissa blogeissa. Ehkä jotain on sanottu tässä meikäläisenkin blogissa, mene ja tiedä.

Jos alkoholi ja masennus ovat sinulle tuttuja aiheita ja haluat niistä jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia, laita ihmeessä meiliä, voimme jutella nimettöminä reilussa ”toverihengessä”.

Toistaiseksi se on over ja out täältä kelopuun oksalta.

Alkoholiverokapinallisen elämää,osa 11: Aine helvetin esikartanosta

Viikko on ollut rankka juomisen kannalta. Työmatkalla join joitain annoksia joka päivä. On selvää, että nukkuminen on silloin ihan mitä sattuu. Olen nukkunut tällä viikolla tdella huonosti. Eilen tuli kupitettua hieman enemmänkin, minkä seurauksena olen joutunut tärisemään koko lauantain ja kärsimään huonosta olosta joka jatkuu pari päivää. Vaikka nykyään olenkin kohtuukäyttäjä, joudun silti taistelemaan itseni kanssa hillitäkseni juomishaluja. Ainahan se mielessä on – alkoholi.

Nykyään, ongelmista selvinneenä, pystyn sentään analysoimaan tilannetta. Erotan sen, ettei jokapäiväinen tissuttelu ja jokaviikkoinen kännääminen itseasiassa ole normaalia toimintaa ihmiselle. Ei se ole terveellistäkään, siihen menee rahaa ja aikaa ja lopputulos ei ole millään tapaa positiivinen. Pystyn nykyisellään lopettamaan juomisen jossain vaiheessa iltaa jättämällä vaikka täydenkin annoksen pöydälle. Nuo ovat hienoja tapoja ja huomioita, jotka osoittanevat, että suunta on oikea. Aidosti suunta on raittius, sillä sitä sen on pakko olla. Tämä on pitkä matka mutta onhan tässä aikaa. Kohtalotoverini varmaan tietävät sen hauskan fiiliksen kun kanuuna alkaa helpottaa ja ensimmäisen kerran käy mielessä ”kyllähän tässä saattaisi yksi mennä…”. Vakuutan, että silloin olet jo itsepetoksen tielle lähtenyt kovaa vauhtia. Minulla itselläni on juuri se fiilis tällä hetkellä, vaikka koko päivän olen kironnut,  että pitikö tässä näin käydä.

Neuvoni onkin: älä ota sitä ensimmäistä. Tai jos otat, mieti koko ajan miksi joisit lisää. Maistuuko se juoma enää miltään kuudennen annoksen kohdalla, entä onko tarvetta päihtyä lisää.

Krapulapäivänä tee ajatusharjoitus: keskity rauhallisesti ja mieti juomista. Ota juominen,  mielessäsi,  vaikkapa tennispallon kokoisena asiana käteesi ja laske se lattialle. Voit tehdä liikkeen aidosti. Kuvittele juominen siellä lattialla. Seiso itse siinä vieressä. No, miltä näyttää? Melko mitättömältä, eikö. Et sinä sitä tarvitse. Voit vaikkaa jättää sen ”juomispallon” sinne lattialle pariksi päiväksi. Mieti jotain muuta sen sijaan, sillä varmasti moni muukin asia kiinnostaa. Ja veikkaanpa, että aika moni muu asia kiinnostaa paljon enemmänkin. Keskity niihin, lue joku uusi juttu sinua kiinnostavasta aiheesta. Katso video netistä. Älä soita sille kaverille, jonka kanssa käyt kippaamassa.

Hanki muita kavereita, semmoisia joilla on muutakin miettimistä kuin seuraava baarikierros.  Mene töihin, pese auto, tee mitä tahansa muuta mutta pidä ajatus mahdollisuuksien mukaan irti alkolista. Piristyt jo muutamassa päivässä koska saat kunnolla nukuttua. Ei tästä ehkä apua ole jos tilanne on paha eikä kunnon ”ammattilaiset” mitään nettiä selaile muutenkaan mutta meille työssäkäyville pienikin tönäisy oikeaan suuntaan saattaa auttaa paljonkin. Niin ja kaada ne kotonasi olevat viinat viemäristä alas. Kierrä kaupan alkoholihyllyt mahdollisuuksien mukaan kaukaa tai niiden kohdalla käännä katseesi pois siitä suosikkijuomastasi. Pikkuasioilla on monesti iso vaikutusvalta näissä hommissa.

Olen jo aiemminkin pohdiskellut syitä siihen, miksi juuri alkoholista tuli minulle vitsaus numero yksi. Syyt ovat varmasti sekä geneettiset että psykologiset: keitto nyt vain maistuu ja se osui nuorena jotenkin niin hyvää saumaan yleisen ahdistuksen keskelle oloa helpottamaan. Paras kaverini alkoholi, ehdottomasti. Ja samalla se ikävin kaveri. Kaikki ne sadat päivät, jotka olen krapulassa maannut ja tärissyt ja kironnut tuota helvetin ainetta, jonka käyttöä en ainakaan aiemmin pystynyt hallitsemaan. Vaihtaisin ne heti pois selviin päiviin jos pystyisin. Harmittaa ja inhottaa, etten ole pitänyt itsestäni parempaa huolta nuorempana. Olin kertakaikkiaan ja yksinkertaisesti hölmö, näköalaton päihderiippuvainen.

Eihän kukaan pakota juomaan tietenkään. Kaiken kaadan itse kurkusta alas omin käsin. Vitsinä alkanut ja Jutan innoittama alkoholiverokapinani on osoittautunut pieneksi menestykseksi, sillä en ole koko vuonna vieläkään ostanut vähittäismyynnistä kuin pari hassua keskaripulloa. Aiemmin tuli tissuteltua harva se ilta ja kierreltyä kaupan oluthyllyjä. Painokin on pudonnut tänä vuonna viitisen kiloa kuin itsestäään.

Ehkä tämä viikko on kuitenkin jonkinlainen poikkeama vuositasolla. Niin ainakin haluaisin uskoa.  Onhan tässä mennyt viikkoja täysin tipatta kesälläkin. Kesä jos mikä on itselleni vaikeaa aikaa, koska kaikenlaisia tilanteita, joissa juomaa on tarjolla, on harva se viikko. Tiedän itsestäni sen, että rutiinit ovat minulle hyväksi. Talviaikaan elämä on tasaisempaa ja houkutuksia juomiseen on vähemmän. Nykyään pystyn kieltäytymään tarjotuista juomista mutta aivan joka kerta ei yksinkertaisesti viitsi sanoa ei.

En silti ole kieltämässä alkoholia, sillä kiellot eivät auta kun on Iso Jano. Jano joka ei vedellä lähde. Päinvastoin: jos minä saisin päättää olisi Suomessa alkoholia myynnissä joka nurkalla kellon ympäri, kuten monissa muissakin paikoissa. Aikanaan se varmasti johtaisi koko aineen arkipäiväistymiseen ja siitä katoaisi kaikki vähäkin hohto. Ehkä joku tulevaisuuden nuori välttyisi näiltä mietteiltä ja krapulapäiviltä.

—————————————————————————————————————————-

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 10. Kieltolaki, missä sinä viivyt

kesä janoisen on kovin lyhyt……

No siltähän se nyt näyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lisää lähitulevaisuudessa. Tai sen vähittäismyyntiä rajoitetaan, sillä eihän se saatavuuteen vaikuta, koska eiväthän ihmiset niin tyhmiä ole mitä virkamies luulee virastossaan. Hinta nousee mutta kyllä juomaa yhä saa kellon ympäri kun tietää mitä tekee. Joskus parikymppisenä oli meilläkin kaveripiirissä tapana tehdä erilaisia niin sanottuja kotiviinejä ja oluita, vaikka aikamoista kiljuahan ne olivat. ”Poika” pulputti jossain kämpän nurkassa ja turbohiiva teki temppujaan. Nuppi oli turvoksissa harva se ilta pahimpaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti: ja kyllä sitä aikansa kestikin. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja jano on laantunut vaikka vielähän tuo mokoma välillä kutkuttaa kurkkua siihen malliin, että olutta on kipattava.  Tänä vuonna olen tosin ostanut muistaakseni 6 annosta alkoholia vähittäiskaupasta, alkoholiverokapinallisen elämää sekin. Kaveri toi peruslastin ”eesteiltä” ja siitä siemailen silloin tällöin tölkin tai pari.

Virkamiehistö tietää myös, että alkoholi on yhä liian halpaa Suomessa. Vaikutusta ei taida olla sillä, että lienee tuo herkku jo ostovoima huomioiden maailman kalleinta.

Laimentaakin sitä pitäisi, keskiolutta siis. No sillähän se maailma pelastuu. Jokainen Ruotsissa vierailut lienee tutustunut kotipolttoiseen kansallisjuomaan. Osaamista löytyy sieltä varmasti, jos kotimainen taito on päässyt ruostumaan.

Mikäpä siinä, antaa tulla vaan kaikki nämä ja paljon muuta. Eikö siellä virastoissa parempaan pystytä, mitä. Palautetaan kotipoltto taas kansanperinteeksi ja haetaan lastit Virosta ennenkuin sekin touhu kielletään.

Kieltolaki, tule jo. En malttaisi odottaa.

—————————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Eikö mitään uutta

Onpas ollut jotenkin tylsä kesä sääntelyn ja lisämaksujen sekä autoilijoiden kurittamisen osalta. Tietty kuntasektorilla ja virastoissa ollaan pitkillä, pitkillä lomilla ja kyllähän se muutenkin saattaa laiskottaa, kun aurinko paistaa parina päivänä vuodessa. Onneksi tulossa on alkoholiveron korotus jo ensi vuoden alusta, näin luki lehdessä.

Eilen hieman piristi, kun huomasin, että Töölössä ja Olympiastadionin nurkilla on kantakaupungin viimeisille ilmaisille parkkipaikoille vedetty jo maksuautomaatit (3. vyöhyke). Kaapeloinnitkin on jo tehty, enää liikennemerkit ovat vaihtamatta. Sittenpä rahastus ja kantakaupungin autioittaminen pääseekin taas yhden pykälän kiivaampaan vauhtiin.

Kunhan viimeinenkin ”kivijalkakauppa” lyö lapun luukulle, lienee Virheiden unelma toteutunut: yksinäinen raitiovaunu kolisee autiossa kylässä Itämeren rannalla vieden yliopiston kehitysmaarunouden lisurityötä tekevää ja aina Virheitä äänestänyttä Lissua kohti kampusta. Vaunun takaosassa virkamiespariskunta Heimo E. J. Makkonen ja Maj-Lis Säändelssön-Makkonen siirtyvät työpäivän jälkeen kohti etu-Töölön 134 neliöistä kattohuoneistoaan, jonka he kovalla työllään ovat juuri saaneet maksettua.

*tarinan nimet ovat keksittyjä ja kaikki yhteneväisyydet eläviin tai kuolleisiin todellisiin henkilöivät ovat silkkaa ”couinssidenssiä”.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 7. Virkamies tietää

Panimotuotteiden myynti notkahti viime vuonna 6,2 prosenttia. Sehän on oikeastaan aika paljon, eikä lehtitietojen mukaan vastaavaa pudotusta ole aiemmin nähty. Jutta ja kaverinsa eri virastoissa ovat todella panneet toimeksi ja verotus on alkanut purra.

Jonkin ministeriön virkamies-Isto tarinoi Taloussanomissa, että ” alkoholihaitat ovat vähentyneet ihan silmissä, valtio on saanut lisää verotuloja, matkustajatuonti ei kasva ollenkaan ja kulutus on vähentynyt”.

Minä en tiedä miten tuo yhtälö on laskettu mutta minäpä en olekaan valtion virkamies tai hallintoneuvos.

Oma linjani on pitänyt. Panimotuotteiden, eli omalla kohdallani keskioluen, ostaminen on vähentynyt rajusti ja vähittäismyynnistä ostaminen on loppunut kokonaan aiemmissa tarinoissa mainituista syistä. Eilen innostuin kyllä kumoamaan muutaman tuopin paikallisessa pubissa. En jaksanut tällä kertaa edes hintaa miettiä, vaikka kieltämättä 8 euroa tuopista tuntuu kovalta hinnalta, etenkin kun niitä illaan mittaan muutamia menee kurkusta alas. Työmies voi nykyhinnoilla kipata päiväpalkkansa illan aikana. Erikoistahan se on, että Tallinnan-laivalta saa yhä kympillä 24 tölkkiä olutta.

Tänään tietenkin on pieni pöhnä ja heikottaa mutta ei anneta sen nyt häiritä sunnuntain viettoa. Olut oli hyvää ja jopa kahdeksan euron hintainen I.P.A. maistui erinomaiselta, ”kuin kotona Englannissa”.

Kuulin hauskan tarinankin tällä viikolla. Maakuntien toimintaa kai se enemmän onkin, mutta ymmärrettävää ja taatusti Jutan ja kavereidensa haluaman linjan mukaista. Eräälläkin paikkakunnalla on kuulemma tapana, että pieni piiri järjestää aina vuoronperään ”hakijan” joka sitten lähtee Tallinnaan pakettiautolla tai jollain kartanovolvolla ja hakee sieltä kerralla juomat useammalle kuukaudelle. Kympin lavoja myydään 15-20 euron hintaan tutuille ja tuntemattomille.

Kartanovolvoon oli yhdellä keikalla saatu tungettua tarinan mukaan 80 lavaa olutta. En tiedä onko tuo tottakaan mutta täytyy sanoa, että suomalaisella on asenne kohdallaan kun jano yllättää.

Nostakaa vaan lisää niitä veroja, Jutta ja kaverit.

Hymyä huuleen!

Kuva

————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Rakkain harrastukseni juominen on vähentynyt vuosi vuodelta. Siitä on enää muistot jäljellä. En tunne itseäni enää siksi samaksi ihmiseksi, joka nuorempana keskitti kaiken energiansa juomiseen. Sitä se käytännössä oli, tajuan sen nyt vuosien kohtuukäytön ja kliseisesti ”uuden elämän” jälkeen. Anonyyminä se on helppo myöntää. Juominen oli tavoite, päämäärä, syy, tarkoitus. Sen ympärille rakennettiin oikeastaan kaikki muu tai kaikki muu jotenkin tuki sitä. Se oli ensimmäinen asia mielessä aamulla herätessä ja varmaan myös viimeinen illalla ennen nukahtamista. Kovin paljoa en liioittele, kun näin sanon.

Elämäni hienoin kokemus on, yhä, ensimmäinen känni tai humala, tai millä nimellä sitä sitten kutsuukaan. Varmaan se useimmille, etenkin miehille, on ensimmäinen tai toinen kerta eri tavalla kosteissa merkeissä mutta minulle ei: minä olen kokenut voimakkaimman ensikertani Kuningas Alkoholin kanssa. Mikään koskaan sen jälkeen eikä varsinkaan sitä ennen ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta. Se oli paras kaverini ensi tapaamisesta lähtien. Rakastuimme toisiimme välittömästi, etenkin minä alkoholiin, sillä tuskin juoma sinänsä minusta piittasi. Kuljettuani jollain tapaa jopa pitkän ja monivaiheisen tien nykyhetkeen alan nähdä syitäkin sille, miksi etanolista lopulta tuli niin keskeinen asia elämässäni varsin pitkäksi aikaa. Toki osa asiasta voidaan panna geenienkin tilille, mutta tuskinpa ne ovat koko totuus.

Nykyäänkin, kun olen jo lopettanut säännöllisen kippaamisen ja keskittynyt muihin asioihin, joudun myöntämään, ettei mikään näistä nykyisistä mielenkiinnon kohteista aiheuta yhtä voimakasta tunnetta tai tunnu muutenkaan, rehellisesti sanoen, niin hyvältä ja mielekkäältä kuin juominen. Mutta kuten sanonta kuuluu: ”näillä mennään”. Toinen vaihtoehto olisi niin paljon karumpi, että on tyydyttävä tähän rooliin – on elettävä. Pidettävä pää kasassa ja huolta itsestä ja ympärillä olevista.

Tänään olenkin ollut kaksi viikkoa tipatta. Ei se vaikeaa ole enää. Kerron joskus, miten tähän on tultu ja kuinka tie lähti viemään eri suuntaan. Itse matkankin varrelta on lukuisia tarinoita. Ne ovat hauskojakin monet, sattumuksia on eri mantereiltakin, olen tavannut lukuisia hienoja ihmisiä pitkälti alkoholin ansiosta, jos näin voidaan sanoa. Toki siellä on muutamia tapauksia, joita en mielelläni muistele, mutta kokonaissaldoa tarkastellessa niitä on yllättävän vähän.

Viikonloput tuntuvat selvin päin pitkiltä. Mutta en minä tästä maasta enää alkoholijuomia osta kuin poikkeustapauksessa. Minulle riittää tämä holhous ja verotus jo muutenkin. En maksa enää yhtään ylimääräistä euroa alkoholiverotuksessa. Jos joskus juonkin, kumoan muutaman tuopin lähibaarissa ja muistelen miltä tuntui teini-ikäisenä, kun elämä oli edessä ja nousuhumala alkoi potkia nuorta mieltä eteenpäin. Sitä tunnetta en koskaan sen jälkeen enää saavuttanut, vaikka niin kovasti yritin.

Jos joku teistä lajitovereista painii juomisen kanssa ja haluaisi vähän hillitä sitä janoa, voin sähköpostilla kertoa tarkemmin jotain omista kokemuksistani. Raivoraitista saati absolutistia minusta ei tullut, sillä ei sekään tuntunut omimmalta tieltä, mutta kohtuukäyttöön pääsin. Siitä olen todella ylpeä.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 4 – Simaa!

Kun tässä nyt jo kohta neljä kuukautta on ollut ostamatta alkoholia vähittäismyynnin puolelta, niin ei se janokaan sillä tavalla enää vaivaa. Pari tölkkiä ostin maaliskuun alussa, siinä se on tämän vuoden saldo. Anniskelupaikoissa olen jonkin verran kipannut, mutta vähentynyt sekin on. Kyllästyin kertakaikkiaan koko ajan kallistuviin hintoihin, veronkorotuksiin ja yleiseen holhoamiseen.

Viimeiseisin käsittämätön tempaisu Kasarmintorin S-marketin simainen ”hassuttelu”, jossa keski-ikäiselle naiselle ei myyty simaa.

Aidosti: minä lopetan käymisen S-marketissa, S-liikkeissä ja kohta varmaan kaikissa muissakin liikkeissä, jos tämä pelleily jatkuu. Esitän tässä vaiheessa vain yhden kysymyksen: kun tässäkin mielettömyydessä on tarkoitus käsittääkseni suojella lapsia, kuinka se estää sitä lasta saamasta alkoholia jos minä, tai kuka muu tahansa, näytän paperit kaupan kassalla ostaessani kymppikassin bisseä ja sen jälkeen kuljetan sen kassin sille alaikäiselle, joka silmät kiiluen odottaa kaupan nurkalla, ja otan vielä ”hakuja” päälle.
Silloin kun minä nuori olin, sai ”hakija” palkaksi ”hakuja”. Todennäköisesti kaikki muut paitsi valtion sossutädit ja -sedät tietävät, mitä tarkoitan.

Miten määritellään ”alle 30-vuotiaalta vaikuttava”? Miltä ”vaikuttaa” 30-vuotias, entä 31-vuotias?

Onko sima edes alkoholituote alkoholilainsäädännössä?

Mikseivät näiden järjettömyyksien keksijät tule omilla nimillään ja kasvoillaan ihmisten eteen perustelemaan näitä alati lisääntyviä kyykytys- ja holhousasetuksia?

Suositukseni kaikille: lopettakaa alkoholin osto Suomesta. Tilatkaa netistä ulkomailta, käykää Virosta tai muualta, tai kerätkää vaikka isompi porukka, joka siten hakee ”kuorman” ulkomailta. Alistumalla saa vain lisää paskaa niskaansa.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2 Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

 

Mainostan alkoholia

En tarkkaan tiedä miten herttaiset ja suojelevat tädit virastoissa aikovat rajoittaa ”kuluttajien itsensä jakamia sisältöjä” mutta minätikka laitan tähän kuvan oluttuopista.

Tottahan se on, eikö kukaan ajattele lapsia. Ajatteleeko kukaan nuoria? Nuoriso on pilalla. Vaadin lisää kieltoja ja rajoituksia. Tulkaa apuun, virastoihmiset!

2013-04-06_22-25-38_876

 

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 3 – Suomalainen demari

Kokoomusdemari Pauli Kiuru haluaa sääntelyä myös Viroon.  Demarikollegansa Guzenina-Richardson säestää, että neuvotteluja alkoholin hinnoista Viron kanssa on käyty. Pitäisi kuulemma yhtenäistää hintoja ”järjettömän viinarallin” lopettamiseksi. Ei tule mieleen kovin nopeasti mitään niin typerää, kuin hakea suomalaiset viinat halvemmalla ulkomailta takaisin Suomeen, siinä missä ne voisi ostaa lähikaupasta työllistäen suomalaisia ja jättämällä rahaa tänne.

Rallihan loppuu kun ALKOn monopoli lakkautetaan, järjetön verotus ja sääntely lopetaan sekä siirrytään tässäkin asiassa kohti sivistysmaiden tasoa. Mutta missä on Jutta? Jutta tiesi, ettei ”viinaralli” kiihdy. Jutta ja Maria toki tietävät mikä minulle on parasta, joten pitänee olla hiljaa ja juoda kivennäisvettä.

kohtaaminenespLS_503_vl

Suosittelen kaikille alkoholien ostamista jostain muualta kuin Suomesta nyt, kun se vielä on sallittua.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Osa 2 Tuttu tunne

 

—————————————————————–