Archive for the ‘demari’ Tag

Demariaatteen vimoset hetket

Satakuntavuotias demariaate on kuolinkorinoissaan. Niin se on alettava minunkin jo ajatella. Holhoushölmöily on saavuttamassa loppunsa. Hyvähän se on. Tarkennuksena sanon, ettei se nyt tietenkään viikoissa tapahdu, vaan veikkaan kuten ennenkin, että vuosikymmeniä tässä vielä menee. Loppua en itse ehkä näe eikä sekään tule sekunnissa, kuten ei ennenkään ole ”maailmanloput kuten me ne ymmärrämme” tulleet. Asiat enemmänkin kuihtuivat pois ja yksittäinen ihminen harvoin kokee mitään sen kummempaa aatteen kuolemista. Ehkä jokin Neukkulan tai Itä-Saksan romahdus saattoi ollakin varsin nopea yhteiskunnallinen murros, muttei nekään nyt aivan päivässä tapahtuneet.

Se mikä minua on jo pitempään vaivannut, on, että demarius puuduttaa. Ehkä se onkin sen yksi perusase väärinajattelijoita vastaan. Kun holhous ja hölmöily tarjoillaan pieninä annoksina lapsesta asti, tuo väkivaltainen aate turruttaa meidät emmekä jaksa enää pyristellä vastaan. Samaan aikaan tuo kavala holhouskelmu tarjoillaan kerros kerrokselta ympärillesi maailman parhaana ja siihen kannustetaan liittymään. Mitä enemmän sen puolesta liputat ja siihen kääriydyt, sen parempi ihminen olet.

On hyvä huomata, että sosiaalidemokratian omituisiin ominaisuuksiin kuuluu myös Jatkuva Taistelu™ taantumuksellisia voimia vastaan. Jatkuvalla Taistelulla™ tarkoitan sitä, että maailma ei ole ”valmis” demareille vaan sitä on väkisin väännettävä tauotta muottiin; mitä nopeammin, sen parempi. Suomesta löytyisi useita esimerkkejä mutta otetaan nyt vaikka klassikkoaiheena Viinaralli. Tupakka on toinen. En tiedä montako sataa tuhatta ihmistä jäisi vaille elantoa jos viimeinen tupakka sammuisi maailmasta tänään. Koittaisi aika, jolloin pitäisi löytyy Uusi Vihollinen. Älkää erehtykö kuvittelemaan, että se olisi vaikeaa Aatteelle.

Olen viinarallista itsekin kirjoittanut ja muut ovat kirjoittaneet paremmin. Viinapykäliä, kuten kaikkia muitakin pykäliä Suomessa hinkataan jatkuvasti; ”ketään” ei tiedä mitä ensi viikolla tulee puhumattakaan lähivuosista. Mitä vaan idiotismia voidaan tarjoilla vaikka jo ensi vuonna, koska typeristä ideoista ei virkakyösteillä puutetta ole. Kukaan ei esimerkiksi tiedä autoverotuksestakaan, millaista se ensi vuonna on. Tai mistään muustaan. Jatkuva Taistelu™ vie toivon ja sumentaa ja lamaannuttaa. Uskon sen olevan tarkoituksellista ja kuuluvan vasuriaatteeseen. Sallittuja hyveitä ovat sen sijaan muun muassa kateus, katkeruus ja muiden omaisuuden ja elämänalueiden mahdollisimman kokonaismittainen haltuunotto niin verotuksella kuin henkisestikin.

Aiemmin tänä vuonna viinarallista elantonsa repivät kyöstit ideoivat sinänsä täysin laillisen ja moraalisesti oikein olevan ulkomaan tavaratuonnin suitsimiseksi vihkipapin nimen kyselemistä. Nyt on väläytelty vieraslistan vaatimista, jos juomat tulevat juhliin. Oikeastaan tämä surullisen hilpeä yksityiskohta toi mieleeni ajatuksen koko naurettavan järjestelmän lopusta. Touhu on mennyt niin älyttömäksi leikkipaikkojen keinulaudankorkeuksien ja -ketjujen lenkkikoon mittaamisineen, että ei tämä enää naurata vaan masentaa.

Demari ei ymmärrä, ettei hänelle kuulu hitonkaan vertaa, miksi, millä tai minne eli mistä ihminen juomansa tai yhtään minkään muunkaan tavaransa hankkii. Tai montako senttiä keinulaudasta on Äiti-Gaian herkän ihon pinnalle. Niin yksinkertaista se on. Tämä ei tietenkään vasemmistoaatteelle sovi, sillä tavoitteenahan on totaalinen kontrolli. Kontrollin kaipuu, joka kyösteissä vahvana velloo, verhoillaan usein tuttuun turvallisuuden tai yhteishyvän herttaisen punaiseen lahjapaperiin, joka pahaa aavistamattoman kuluttaja-äänestäjän on mukavampi vastaanottaa.

Moni vastaanottaakin paketin hymyillen, ja onpa suomalaiset ajettu siihen mielentilaan lammasmaisuudessaan, että ihmiset tästä paketista jo kiittävät ja typerimmät sitä suorastaan vaativat. Kyösti hymyilee kalmankelmeää hymyään ja vastaa vaateisiin. Vaatimus on samalla lupaus siitä, että kyösti tarttuu toimeen virka-aikaan, mikäli nyt ei satu olemaan koulutusmatkalla, pitkällä lounaalla, kurssilla, kahvilla, taksissa matkalla virastoon, tai muuten vaan viraston ulkopuolella esimerkiksi huiman pitkällä vuosilomalla.

Sateisen sunnuntain ja käsittämättömän vetisen kesäkuun aikana olen alkanut aiemmasta poiketen vakuuttua, että vasurien epätoivoinen sähläys onkin merkki aatteen väistämättömästä kuolemasta ja vapauden aikakauden alusta.

Pienestä se alkaa ja kunhan punapatoon tulee tarpeeksi iso halkeama, se mokoma romahtaa ja katoaa ikiajoiksi kuin kusi hankeen.

 

Kuva

 

 

 

Mainokset

Persujen tasa-arvoa

Olen jo äänestämisen lopettanut, eikä tällainen yleismaailmallinen demariasenne ainakaan lisää intoa alkaa taas äänestämään.

Asevelvollisuuden vastustajat perustelevat kantaansa tasa-arvolla – unohtaen, että yleinen asevelvollisuus on nimenomaan tasa-arvoinen tapa toteuttaa maanpuolustusvelvollisuus

Se on tasa-arvoinen kaikille miehille ja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutuneille naisille. 

Toteaa Jussi Niinistö.

Mutta niinhän se on, että kaikki ovat tasa-arvoisia, jotkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

Demari se on ulkomaalainenkin demari

Taloussanomat tietää kertoa, että Saksassa joku demari haluaa autobahneille nopeusrajoitukset, enintään 120km/h. Kuulostaa ihan suomalaiselta demarilta mutta kaipa aate yhdistää yli rajojen. Onhan siellä nyttenkin kai 130km/h suositus ja valvontaakin karsimassa pahinta hölmöilyä.

Harva ihminen on itsetuhoinen ja isoveljen valvonnan tarpeessa. Suurin osa meistä osaa sovittaa nopeutensa toimivaksi ilman rajoituksiakin, olen vakuuttunut siitä. Vaikka Suomen tiet olisivat vapaiden nopeuksien teitä, ajaisin tuskin koskaan edes sataaviittäkymppiä kovempaa. Enkä minä taajamassakaan kaahailisi, ei siinä ole järjen hiventä.

Olen parina eri kertana ajanut saksalaisilla autobaanoilla. Ne ovat autofanin mekka, siinä missä muhamettilaisilla on omansa ja hipeilläkin varmaan joku kelopuu jossain suon reunalla vielä odottaa kaatumistaan hömötiainen oksallaan.

Kaikenkaikkiaan meininki autobaaneilla oli rauhallinen, silloin kun itse siellä ajelin. Kaistoja oli, jokainen pääsi omaan tahtiinsa sujuvasti eteenpäin. Matelijat oikealla ja muut siitä sitten ohi vasemmanpuoleisia kaistoja. Hienoja kokemuksia, olen monesti muistellut ajamista siellä.

Harmi, ettei minulla kummallakaan Saksan reissulla ollut niin hyvää autoa että olisin todella päässyt kokeilemaan huippunopeuksia ja nauttimaan vauhdista. Nätisti se pienikin Golf kulki, perusmoottorilla, mutta kun nopeusmittari nousi lukemaan 200 alkoi Volkkarista kyllä jo veto hyytyä. Ymmärtäähän sen, ei se ole tehty noin kovaan ajoon ainakaan ykskuutosella ahtamattomalla koneella. Kaupunkirassi, mutta hyvä sellainen.

Suomessahan on todella paskat tiet. Mitä sitä kaunistelmaan. Nelostie muistuttaa peltoa ja vastaavaa muistelen nähneeni vain Puolan maaseudulla. Suomikin voisi olla tässä kuin Saksa, tai Ruotsi,  ja laittaa tieverkostonsa kuntoon. Pelastaa siinä ihmishenkiä, estää vammautumisia, helpottaa kansalaistensa liikkumista, jopa vähentää niitä kuuluisia päästöjä hyväkuntoisten teiden avulla… lista on pitkä.

Mutta ei. Tiet ovat karmeassa kunnossa. Tiet ovat kansallisomaisuutta, miettikääpä sitä. Yhteiskunnan verisuonet. Helsinki lienee karmein esimerkki. Ehjää kokonaista katua ei taida  enää löytyä kantakaupungista. Kuopilla ja paikattuina, muuten epätasaisia kaikki kadut ja tiet. Virkamiesarmeija kai on ”vastuussa” teiden kunnosta, mutta itse en tiedä miltä tuntuu tehdä ”työtä” jota ei voi tehdä kunnolla. Ei minulla ole sellaisesta kokemusta. Se on ollut tulos tai ulos tähän asti. Ehkä minustakin vielä joskus tulee virkamies johonkin virastoon. Ainakin kuntasektorin vuosilomat kelpaisivat. 

No, paskat tiet lisäävät omalta osaltaan ”ruuhkia”, hajottavat autoja, hermostuttavat ihmisiä ja vievät monesti huomion liikenteestä. Toki tällä tavalla korjauskulut lisääntyvät ja valtio tienaa, karkealla asvaltilla ajaessa polttoainetta kuluu enemmän, valtio tienaa taas…. onhan näitä. 

Ajoin pari viikkoa sitten Turun moottoritietä. Se oli uutena aika hieno. Nyt se alkaa jo nastasankareiden jyrsinpyörien takia olla karkea, urilla ja nopeuksia on laskettu alkuajoista. 

Minkäänlaista parannusta tieverkoston kuntoon ei ole näköpiirissä. Rahat käytetään ”tärkeimpiin” kohteisiin, se on sitä vastuunkantoa ja oikeudenmukaisuutta se.

Fiksuimmat hankkivat maastoauton, en ihmettele. Etenkin Helsingissä se on nimenomaan järkiratkaisu.

Saksaan minä vielä joku kesä lähden. Ensi kerralla nopeampi auto alle. Se jäi mieleen viime kerralla, kun itse ajoin kahtasataa ja joku ajoi vielä ohi. Erikoinen kokemus oli se. Ai sen auton tuntomerkit? Musta se oli…

Loppuun ennustus: alle viiden vuoden sisällä Suomi laskee maantienopeudet ”ruotsalaisiksi”: 110 ja 90. Perusteluna vaikka maailman pelastaminen ja turvallisuus. Väitä siinä vastaan nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Katsotaan miten käy.