Archive for the ‘helsinki’ Tag

Kun yksi risteys kansantalouden tuhosi

Vive la Gai ´ism, camaraderie!

Nyt ollaan taas asioiden ytimessä – ei Pariisin- vaan Vihreän Paratiisin ytimessä.

Vihreät ovat todenneet tutkimuksissaan, että Kaivokadun risteyksessä autot törmäilevät viattomiin ihmisiin siihen malliin, että näiden tuhotöiden aiheuttamat sairaspäivät vaikuttavat jo kansantalouteenkin.

Loppu linkin takaa löytyvästä julistuksesta sisältää perinteistä, erittäin väsynyttä ”keskusta kuuluu ihmisille – ei autoille” -läppändeerusta.

Vihreä ei ymmärrä, että auto ei ole itsenäinen toimija vaan kone. Pitkälti nykyäänkin auto on vielä mekaaninen laite, kuten vaikka maailmaa tuhoava pyykinpesukonekin. Tehty palvelemaan ja auttamaan ihmistä asiassa X. Helpottamaan elämää.

Ihminen valitsee koneen avukseen. Niin tekee myös Vihreä ostaessaan uusinta i-Jotainpad -laitetta, joka ei tuhoa maailmaa, koska se on niin cool ollessaan triplahintainen ja toimivuudeltaan täysin sitä halvempien laitteiden kaltainen kone sekin.

Vihreä kuitenkin ymmärtää, että ostovoima (raha) on siellä autoissa. Ei se siellä punavihreässä yliopistokahvilassa ole. Eikä se siellä pyöräkaistalla hampputakissa paahtavan ekoterroristin taskussa ole. Eikä elättinä maahanpyrkivän koneinsinöörimamunkaan taskussa, mitä nyt toki jonkun verran itseasiassa on.

Mikään, ei siis mikään, reaalimaailman tylsä fakta jo nyt autioituvasti keskustasta saa häiritä edistyksellistä unelmaa Täysin Kuolleesta ja Luonnonmukaisesta Keskustasta.

Todellisuus ei ole kovin vihreä. Siksi todellisuutta on muutettava.

Jos helsinkiläiset jotain ansaitsevat niin vihreättömän kaupungin.

Terveisiä tulevaisuudesta

No hei vaan taas, kaikki äänestäjät. Hyvinkö on mennyt? Kirjoittelen teille täältä tulevaisuudesta. Vuodesta 2047. Jos ihan lyhyesti sanon, niin aika ankeaa täällä on. Monet teistä eivät eri syistä selviä tänne asti, ja minäkin olen jo vanha mies. Vielä kuitenkin jaksan naputella tätä tietokonetta. Sähköä meillä täällä Globalsingissä on yleensä vain tunti tai pari per päivä. Parikymmentä vuotta sitten, kun Euroopasta sammuteltiin viimeiset ydinvoimalat ja metsät oli pitkälti jo hakattu raiskioksi energiapulan takia, kävi niin ikävästi, että ei meille tänne jäänyt kuin muutama hassu tuulivoimala.

Jos te siellä mietitte, miten niistä sitä virtaa riittää, niin eihän niistä riitäkään. Sama sakki, joka muutti Helsingin nimen Globalsingiksi, muistaakseni joskus 20-luvun puolivälissä, keksi, että vedetään surutta koko Itämeren ranta täyteen tuulivoimaloita. Siis Suomen alueella. No kyllä niitä sitten tehtiinkin. 500 metrin välein niitä on. Eihän niistä nyt toimi kuin ehkä muutama kymmenen, mutta ajatus oli kuulemma hieno. Joku Albania-fani kai sen keksi; piti olla myllyjä kuin Hoxhalla bunkkereita. Olin itsekin yhtä rakentamassa. Se taisi olla jossain Rymättylässä. Hyttysiä oli helvetisti. Ei naurattanut. Oli kesäkuu ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos oli lämmittänyt ilmaston niin, että juhannusviikolla oli puoliltapäivin 4 astetta lämmintä. Onneksi oli hyvät varusteet. Työmaalla kävi Suur-Kyösti itse. Te siellä tunnette samantapaiset tyypit arvonimellä presidentti. Se sanahan ei ole edes suomea. Kyösti on.

Täytyy pitää tämä kirjoitus lyhyenä. Sähköä tosiaan on vain parisen tuntia per päivä. Tuotanto on niin pientä, että siitäkin 90-prosenttia on varattu entisen Katajanokan alueella asuvalle puolue-eliitille. Siinä ne majailevat Rahapajankadun ja Pormestarinrinteen tietämillä. Nykyään ne tunnetaan kylläkin nimillä Vastuunkannonkatu ja Gaianrinne. Katajanokka on nimeltään Vihernokka.

Siinähän oli se siltakin – entisen Enson päärakennuksen kohdalla. Nyt siinä on konekiväärillä varustettu raja-asema, ettei köyhät hypi silmille tai häiritse eliitin yöunta. Minä asun täällä Itä-Pasilassa. Joku ehkä muistaa, että jo aiemmin laitoin kuvan täältä. Onhan täällä vähän harmaata, joo. Risuja poltellaan ja mitä nyt roskia löytyy keräilemällä. Aikaahan meillä on. Viimeiset yritykset laittoivat lapun luukulle joitakin vuosia sitten. Nyt on enää valtion leipäkortti ja vahva eliitti, joka työllistää noin 97 prosenttia niistä jotka vielä töissä käy. Mistään sitä ei kyllä huomaa. Velaksi kai ne elää. Minä en omista enää mitään, koska yksityisomistus kiellettiin melkein heti, kun ”ne” saivat lopulta Suomen lyötyä suohon joskus 2018, saattoi se olla 2019 myös. Naapurin Seppo keittelee pontikkaa. Laitontahan se on mutta niinhän se aina on ollut. Sepon nimi on tässä muutettu.

Autoja ei enää ole; paitsi eliitillä. Ne latailee niitä tuulivoimasähköllä ja ajelee tuossa Espalla kiekkoa. Järjetöntä touhua.

Täytyy nyt lopetella, että ehdin lähettää tämän ennen sähkökatkoa.

Nappasin parit kuvat joku vuosi taperin kun minulla vielä oli kamera. Helsingissä oli kuulemma jatkuvasti ruuhkia ja Eliitti lopetti ne kerralla yks tiistai. No sillä kyllä kadut tyhjeni. Ne autot, jotka jäivät keskustaan parkkiin, ne hajottivat perintiseen demarityyliin. Peilit potkittiin irti ja nakattiin liikennemerkit ikkunasta sinään. Nyt on tilaa kävellä. Ja fillaroida. Jos nyt tyhjillä kaduilla tykkää tyhjiä kortteleita käydä pällistelemässä.

 

Kuva

 

Aika vähän täällä on mitään muuttunut siitä, miten te tämä tämän kylän muistatte. Tuossa vasemmalla paikalliset ekohipit sai virtaa vanhaan taksiin. Siinä se on seissyt jo vuosikausia. Mistä liene kollit akun löytäneet. En viitsinyt kysyä. Nuorisoväkivalta on nykyään melkoinen ongelma, vaikka ihan hyväksyttäväähän se on ollut jo vuosia. Olosuhteidensa uhreja raukkaparat. Kapitalismi ja globaalit markkinavoimat tekivät tehtävänsä. Ei sellaisilta mitään vastuuta voi odottaa.

Kuva

Itse käyn joskus kävelemässä täällä ja muistelen menneitä. Eipä tässä paljon muutakaan tekemistä ole. Asukasluku on painunut muutamaan tuhanteen. Jengi muutti etelämmäs Eurooppaan Vihreiden vaalivoiton 2022 myötä. Ääniä ne sai 106 prosenttia lasketuista äänistä. Silleen kai se demokratia toimii. Tai niin mulle on kerrottu mediassa. Yks lehti vielä ilmestyy. Sen nimi on Ylen Totuus.

Ylen budjetti on nykysellään puolet valtion budjetista. Sitoivat sen johonkin kiinteään indeksiin ja Pasilassakin on nykyään muistaakseni jotain 33 000 työntekijää tuottamassa muutamaa uutista. Suurin osa niistä asuu jossain Hämeenlinnan seudulla nollaenergiataloissa, joissa on hiilidioksiidin takaisinottojärjestelmät. Sieltä on sitten sähköjunalla yhteiskuljetus Ilmalan seisakkeelle ja iltapäivällä takaisin. Ekologista, helppoa, eikä kukaan joudu maksamaan mitään, koska elämä Suomessa todella on ilmaista – on se. En tiedä miten asiat voisivat enää ihmisellä paremmin olla.

Kävellessäni takaisin Pasilaan onnistuin nappaamaan kuvan ilmastopakolaisista. Siis siitä jengistä, jota on lähtenyt kohti etelä-Eurooppaa osittain senkin takia, että täällä on niin karmean kostea sää nykyään jatkuvasti. Talvella on pakkasta ja lunta mutta muu aika vuodesta menee kylmässä tihkusateessa hytistessä. Kuulostaako tutulta?

Teitähän rahastetaan siellä ”nykyajassa” aika monenlaisilla maksuilla, koska tuhoatte Gaian woimat ja muutenkin olette niin vietävän itsekkäitä. Ette usko, vaikka teille lehdissä toitotetaan yksilöllisen elämän tavan ihailun loppumisen tärkeydestä ja siitä, miten Viisaat Miehet tietokoneillaan (kovalla palkalla) määräävät tulevaisuuden suunnan kuin mitkäkin inkojen poppamiehet. No minä voin täältä kertoa, että ihan samanlainen ilmasto se on vieläkin. Sadetta saadaan ja aurinko otetaan, niinkuin viime vuosisadalla laulussakin laulettiin. Sitä sadetta vaan on enemmän puoleisesti.

Niin se kuva:

Kuva

Siinä niitä menee. En tiedä lopulta pääsevätkö ne perille vai joutuvatko noissa viimeisissä junissa ”kulttuurileireille”, koska eivät usko aatteeseen enää. Kameran linssi oli vähän huurussa tämän jatkuvan tihkusateen takia, pahoittelut siitä.

Palailen taas, kunhan sähkö ilmestyy. Nyt jo valot pätkii. En luovuta vielä. Ihanata tämän on oltava, koska minulle on aina niin sanottu. Minä vielä elän ja sinnittelen Paremman maailman ja Tulevien Sukupolvein puolesta. Ei siinä pieni näläntunne paina mitään.

Gaian nimeen, terve!

 

p.s. älkää kertoko kellekään, että vähän epäilin tämän Järjestelmän ihanuutta.

 

Huomenta, Suomi, hyvin pyyhkii

Demarien lääkkeet todella toimivat: 70 prosenttia suuryrityksistä aikoo siirtää tuotantoaan ulkomaille. Lisäksi on erityisen huvittavaa, että muutama ahtaaja punalippuineen saa kokonaisen valtion pysäytettyä, jos kahvit on menneet väärään kurkkuun ja kitalakikin palaa. Aitoa Suomi-meininkiä! Heilutellaan vaan niitä punalippuja, vaikka kaikki muut kuin kyöstit ja änkyrädemarit ovat jo aikoja sitten nähneet, että uusilla keinulautojen korkeussäädöksillä ei tätä potkukelkkaa enää suosta nosteta.

Sen kunniaksi pidän muutaman päivän tauon ja poistuin paikalta. Lähden käymään maassa, jossa kauppa käy ja hyvinvointi kukoistaa.

Onneksi tänne pääsee aina takaisin Valtion hellään huomaan ja monopolien, duopolien, sekä muiden kartellien tarjoamaan turvalliseen, mutta niin mauttomaan tunnelmaan virkamiehen suojelevan kämmenen alle.

Pitäkäähän punaliput korkealla! Ja varokaa vihaisia fillaristeja.

Vappumarssi

Helsinkiä ihmettelemässä

Laitetaanpa pitkästä aikaa vähän valokuvaa täältä ”ruuhka-Suomesta”, Globaalin vastuun strategisesta tukikohdasta. Itseasiassa paikasta, josta Maailma Pelastetaan. Jos joku lukee tätä blogia ensimmäistä kertaa niin kyllä, Helsinki se on. Ajattele. Paikka, josta SE lähti. Nimittäin maailman pelastaminen. Hiilidioksidi tuhotaan, sitä ennen se kielletään. Ilmasto ei enää muutu (luit oikein) vaan se vakiintuu tasaiseen helsinkiläiseen lämpötilaan +5,9 astetta ukko-Celsiusta (ruotsalainenkin vielä). Eikö olekin uskomatonta.

Se mikä tästä touhusta tekee globaalia on, että lopulta koko maapallon keskilämpötila on 5,9 astetta. Se voi nyt kuulostaa hieman uskomattomalta mutta annapa olla kun Vihreät Teknologiat kehittyvät niin saavutamme autuuden. Samana päivänä kun viimeinenkin lämpimämpi, tai miksei kylmempikin, paikka maapallolla on saavuttanut tuon maagisen lukeman 5,9 astetta ukko-Celsiuksen nimeä, saapuu Pyhää Kolminaisuutta täydentämään Oikeudenmukaisuus ja Tasa-arvo. Paha hiilidioksiidi on kukistettu oikeamielisyyden miekalla ja — no, sit se maailma niinq pelastuis.

Muutin omalta osaltani ilmastointia ottamalla autosta automaatti-ilmastoinnin pois päältä, kokeeksi. Yleensähän se on päällä ja olen säätänyt sen +19 asteeseen, mikä muistaakseni on ekosoturien suosittelema sisälämpötila myös ihmisten asuntoihin.

Ruuhkaahan täällä ei ole mutta leikitään, että arkisin klo 15-17 saattaa joskus olla muutama sata autoa etenemässä hitaasti tiellä 101, joka kavereiden kesken on se Kehä Ykkönen. Ja silloinkin vain, jos rekka on vetäissyt liittymässä pöpelikköön, kuten pari päivää sitten kävi. Olihan siellä autoa jonossa – työmatkani tuplaantui. Se on prosenteissa paljon; tavanomaisen 20 minuutin sijasta matkustin 40 minuuttia. Useimmat muistavat, että normaali julkisen liikenteen tarjoama vaihtoehto on noin 50-60 minuuttia omalla kohdallani, mikä sisältää vielä vaihdon Kampissa ja reipasta kävelyä pakkasessa.

Tästä se lähtee:

Kuva

pieni kuvavisa: missä mennään?

 

Nastasankarit ovat tehneet teistä käänteisiä kiskoja. Auto pysyy urissa niin,

että voi avata silmät vasta kotosalla.

Kuva

Helsinkiä tuntemattomille kerrottakoon, että tässä ei ole Paskastanin pääkatu (tavallaan) vaan tämä urainen routapelto on Helsingin Pohjoisranta (pakkoruotsiksi Norra Kajen). Ja noissa vasemmalla olevissa taloissa asuu niitä rikkaita. Ne omistaa asioita. Niitä kunnon demari vihaa. Niiden pitäs muuttaa pois jos sosiaalidemokratia ei kelpaa. Ja jos ne muuttaa pois, niin sitten ne on pettureita, oikein isänmaanpettureita. Toisaalta demari nyt mitään isänmaata tarvitse, koska kaikki on yhteistä ja kansat vain jotain simmossii sosiaalisen median konstruktioita.  Joku pentele on vielä mennyt ostamaan Krunikassa laitteen, jota ei kukaan ihminen ikinä voi tarvita missään. Nimittäin Maseratin. Jos et tiedä mikä se on niin kvg.  Minäpä näin sellaisen siellä eräänä päivänä.

 

 

Kuva

 

Tässä yllä on sitten se Mäkelänkatu (huomaa ruuhkat myös wikipedian kuvissa). Se on semmoinen kokoojakatu ja Vihreän Väen erityisessä kyttäyksessä. On kameratolppaa ja sitten näitä koristevaloja, joita liikennevaloiksi kutsutaan. Joskus tällä kadulla on nähty autojakin,  ja sinisiä miehiä sohimassa hiustenkuivaajaa muistuttuvalla laitteella vastaantulijoita mielessään kerätä lisää veroja.

Mutta näkymä on yleensä tuollainen, ellet sitten ole työmatka-aikaan liikkeellä. Ruuhkaa, ruuhkaa. Ei etene mihinkään.

No eihän se etene kun 20 metrin välein loistaa punaiset valot pahimmillaan parin kilometrin matkalla. Väkeä on kuin Tokiossa jos Tokiosta poistetaan kaikki väki.

Tämmöstä se täällä Helsingissä on. Nyt vaan odotellaan ruuhkamaksua, gps-paikannusta ja kaikkee muuta viherkivaa.

Gaian johdattamaa viikonloppua!

 

LISÄYS: jos jotakuta kiinnostaa lukea Globaalin vastuun Strategiasta, niin tässä linkki kaupungin selontekoon.

Se jäi nyt mietityttämään tarkoittaako ”kaikkien asukkaiden kulttuuristen oikeuksien kunnioittaminen” mitä?

Sitäkö että muhamettilaiset voivat kivittää ja silpoa toisiaan Hakaniemen torilla.

Sitä sen nimittäin pitäisi tarkoittaa. Kivitys on kulttuuria sekin. Se on sitä monikulttuuria.

 

 

 

Hiljaista on

Eipä ole oikein mitään kerrottavaa. Venäjän öykkäröintiä maailmalla en jaksa seurata, tekevät mitä tekevät. Ne tekevät kuitenkin sen mitä haluavat, eikä niille kukaan mitään voi. Toki joku paikallinen vasuri tai muu mosuri voi ”paheksua” tai ”tuomita” mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Rauta se on millä asiat ratkaistaan, ja oveluudella sekä häikäilemättömyydellä. Tavallaan siitä voi itänaapureille antaa pisteet, sillä se peli siellä on aina osattu.

Mene ja tiedä olen kehitellyt sellaistakin ajatuskuviota, ettei Venäjä nyt lopulta niin karmea välttämättä ole. Suomessa tietenkin meillä täällä asuvilla on historiallisista syistä omat ennakkoluulomme, eikä varmasti aiheetta. Vaikea uskoa, että Neukkulassa vaikkapa muhamettilaiset hyppivät silmille, mikä tuntuisi olevan yleiseurooppalainen trendi sekin.

Nykyään sitä paitsi käy usein mielessä, että sotien aikaiset melkein 100 000 vainajaa ja lukematon määrä eloon jääneitä kärsineitä saattoivat kärsiä ja kuolla osin täysin turhaan. Tarkoitus varmasti sillä hetkellä oli jalo ja näkymät omanlaisena, ja se saattoi tuntuakin mielekkäältä toiminnalta, mutta siinä missä neukunketkut epäonnistuivat tankeilla ja teräksellä, he lopulta voittivat Setä-Josifin metkuilla taiston meidän suomalaisten mielessä. Tämä ei ehkä lopulta aidosti onnistunut juuri missään muualla, kosak se Neukkulan todellisuus tuli paikallisen nukkehallituksen kautta riittävän tutuksi ympäri Eurooppaa. Meistä tuli eräänlainen Neukkula vuosikymmeniksi ja sitä me täällä tavallaan vieläkin olemme. Neuvostoliitto voitti, ja hyvänä ja kilttinä kakkosena tuli pieni ja nöyrä Suomi.

Vaihtoehtohistoriana voitaisiin kelata ajatuskuviota, jossa Suomi olisi muiden itä-Euroopan maiden mukana miehitetty ja x määrä jengiä lahdattu leireille tai ammuttu tavatessa kadulle. Ruumiita tuli toteutuneessakin historiassa jo ihan kiitettävä määrä, jokainen valitettavasti liikaa. Jo nuorena muistan ihmetelleeni eri paikkakuntien hautausmailla sankarivainajien rivistöä. Miten niitä laattoja olikin joka kunnassa niin paljon. Mitä nuo, usein nuoret miehet, miettisivät, jos tietäisivät touhun nyt. Sitä huomaan usein ajattelevani.

Suomeen on neuvostohengessä onnistuttu rakentamaan sosiaalidemokraattinen pahoinvointivaltio, jossa kateus, kyttäys, holhous ja virkamiehistö voivat erinomaisesti. Valtio vielä ryöstää kansalaisiaan, mistä Iltasanomilla on antaa hyvä esimerkki. Kateusesimerkki löytyy siitä, että jopa ryöstetyille osaa suomalainen olla kateellinen. Mietipä: ensin sinulta viedään 270 000 euroa rahaa ja sen jälkeen vielä naapuri vittuilee päälle ja kylällä joku paikallinen urpo naarmuttaa autoasi. Kiitä hyvinvointivaltiota, sen kauniita kasvatteja.

Yleisellä elämänkokemuksella voin sanoa, että melkolailla kaikkia muita taitaa vähän ahdistaa. Näennäisesti, paperilla, asiat ovat malliikkaasti. Vaan niinpä ne olivat Neukkulassa ja lienevät nykyään kaikissa banaanivaltioissa. Tosiasiassa jengi masentuu, ”työnteko ei kannata”, tiet ovat kuin Uzbekistanissa, paitsi, että todennäköisesti Uzbekistanissa on ihan ok tiet. En ole käynyt, en osaa sanoa. Lääkäriin pääsee jokainen, jos jaksaa odottaa kuukausia tai ei kuole jonoon.

Hammaslääkäri maksaa kunnallisella muutaman kympin, mutta kun odotat sitä tarkastusaikaa puoli vuotta ja maksat sitä ennen pienistä tuloistasi helposti neljäsosan tai jopa kolmasosan veroina jonnekin, käy mielessä että entäpä jos se maksaisikin sen 79 euroa ja pääsisi heti ja veroprosentti olisi kaikilla 13 (kuten kai Neuk— Venäjällä on ja vissiin Kiinassakin)

Kiina, jota monet pitävät omituisena kommaridiktatuurina (minä myös) on tasaveroprosentti eikä miehiä viedä rangaistuksen uhalla armeijaan. Vissiin menevät sinne ilman kutsuntoja, mikä sopii kyllä. Täällä sellaista ei voi kokeilla, koska meillä on tutkitusti erittäin korkea maanpuolustustahto. Itseasiassa niin korkea, että nuoriso on pakotettava siihen osallistumaan. Hip hei ja hurraa.

Nyt kun sairastuin krooniseen tautiin, olen käynyt sekä kunnallisella lääkärillä (peruskäynti 29 eur) ja yksityisellä (samanlainen käynti 79 eur). Lääkärit molemmissa ihan kiinnostuneita, tai sitten ei. Ammattitaitoansa en pysty arvioimaan. Kuvia on otettu ja miestä jututettu, sekä lääkkeitä kirjoiteltu.

Lääkkeet voin hakea apteekkisäännellystä apteekista sikahintaan. Pikkukunnissa oli ennen vanhaan apteekkarilla aina kylän suurin Mersu. Liene tuo siitä aika vähän meno muuttunut.

Baarissa ei viitsi enää käydä kun tuoppi maksaa yleisesti jo Kalliossakin 6-8 euroa, kiitos helvetinmoisen verotuksen ja sääntelyn.

Helsingin kaupunki tukee sääntelemätöntä ruokamyyntiä omilla festareillaan naurettavilla sanakäänteillä

Kakkukahvit mattolaiturilla, herkkupaloja auton takaluukusta, kuuden ruokalajin kattaus omassa olohuoneessasi – vain mielikuvitus on rajana.

ja samaan aikaan lyö aitojen yrittäjien kioskeille yhä uusia maksuja ja rajoituksia höystettynä kyttäyksellä, joka tarjoillaan vittuilupedillä.

Mitä helvetin touhua tämä on, niinku oikeesti?

Jokainen tietää, ettei aito ruokapaikan pitäjä saa ilman paskapoliisia hienoa Oiva-tarraa kelmeällä hymynaamalla ovenpieleen ja samaan aikaan, ihan tosissaan, saa myydä ruokaa ihmisille auton takakontista. Oikein kaupungin kannustamana! No tietäähän sen, että mikään ei ole niin saastaa ihmisenä kuin yrittäjä, riistäjä – porvari, joka nukkuu vielä huonosti ja ahneuttaan pyytää pizzasta 12 euroa ravintolassaan, jota sääntelystä elävät akkalaumat kyttäävät taulukoineen ja mittatikkuineen. Silloin ei kakkukahveja ehdi kiskoa siellä mattolaiturin nokassa, koska siitä saattaa joutua mereen tai järveen jotain pahaa! Pahaa saastetta, joka pilaa jo valmiiksi maailman saastaisimman rapakon eli Itämeren.

Lopulta Neuvostoliitto voitti. Se elää meissä suomalaisissa. Venäjältä se taisi jo kadota aikoja sitten.

Meno muuttuu kunhan asenteet muuttuvat ja toisten rahojen jakaminen äänestyslipukkeilla lopetetaan. Sitä odotellessa:

Hymyillään kun tavataan.  Valitse sinäkin alta hymysi. Mulla se on huono.

Kuva

Painukaa h**vettiin Helsingistä, kaupunki on Vihreiden

Vihreiden taistelu Tulevien Sukupolvien, Globaalin vastuun ja ties minkä puolesta jatkuu yhä kovenevin ottein. Olen tästä niin paljon kirjoittanut, että pidetään saarna lyhyenä.  Kirjoitin vuosi sitten otsikolla Helsingin tuho samasta aiheesta. ”Pääteokseni” kirjoitin vuodenvaihteessa (Vihreä aate ei toimi). ”Ketä” kiinnostaa, suosittelen lukemaan nuo ensin.

Nyt on kuitenkin varmistunut, että ”Helsingin kadunvarsien asukaspysäköinnin vuosimaksu nousee vähitellen 120:stä 360 euroon eli 200 prosenttia”, tämänkin kertoo Talouselämä.

Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Ns. kakkosautosta, joita etenkin perheellisillä parempituloisilla mutta myös ihan tavallisilla työssäkäyvillä, itsenäisillä ihmisillä on, peritään jatkossa rangaistusmaksuna puolitoistakertanen asukaspysäköintimaksu, mikäli auto on samassa taloudessa ns. kirjoilla. Reipasta touhua. Mutta sitä se kommuunielämä on. Kaikille kaikki tasan, mikä on minun on minun ja mikä on sinun on meidän.

Viesti on selvä: Helsingin kaupunki, joka valitettavasti on yhä Suomen pääkaupunki, toivottaa menolipun helvettiin niille ihmisille, jotka haluavat liikkua helposti, itsenäisesti ja omilla aikatauluillaan. Otan viestin vastaan rentona, sillä olenhan suunnitellut muuttoa täältä Vihreyden ytimestä pois jo hyvän aikaa.

Vihreiden ja vihreiden, eli lähes kaikkien nykyään täällä piäkaapunnissa, fantasiat moottoriteiden bulevardisoinnista ovat saaneet lisää tuulta alleen, samoin Manskulle viritellään jotain kävelykatua keskelle parasta ja Suomen ainoaa kaupunkimaista ympäristöä. No, siinäpähän virittelette.

Bulevardisoinnissa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, mistä olen jo vuosia yrittänyt puhua: kun ruuhkia ei ole, niitä on tehtävä. Ainoa keino saada tänne pikkukylään ”ruuhkia” on hankaloittaa autoilua tarpeeksi. Ja sitähän täällä on sujuvasti tehty jo vuosikausia. Tietysti tuo eufemismi bulevardisointi (jotenkin kalskahtaa sana sosialisointi mielessä) on siinä ihan omaa luokkaansa.

Siitä, miksen käytä julkisia kulkuvälineitä, kirjoitin jo viime maaliskuussa. Se mikä tuosta kirjoituksesta on muuttunut, on suhtautuminen ratikoihin; nykyiset riittävät.

Julkinen liikenne ja Vihreä Aate – jotain niin ihanaa, että ihmiset on pakotettava niihin.

Kun vastuuta ei ole

Helsinkihän on muiden Suomen kuntien tapaan erittäin virkamiesvetoinen paikka. Siinä sivussa sitten pienet ja isommat pyrkyrit taistelevat eduista ja asemasta käyttäen milloin mitäkin muodissa olevaa aatetta keppihevosena menestykseen. Ilmiöstä käytetään nimitystä kuntavaalit.  Täällä ”pääkaupunnissa” se johtava aate on ollut jo vuosia, aivan liian kauan, muuan vihertävä aate. Joku voisi tehdä selvityksen, mistä sen suosio tuli ja miten se upposi niin tehokkaasti ihmisiin,  jotka poikkeuksetta kärsivät siitä lompakossaan ja arjessaan vaikka useimmat eivät sitä itse valitettavasti edes ymmärrä.

No eipä silti, ryssimistä ja keplottelua, eli kansanomaisesti sanottuna perseilyä tapahtuu oikeastaan vain siksi, että yleinen mädätys tässä maassa on johtanut jo siihen, ettei oikeastaan millään ole enää paljoakaan väliä. Haalitaan niitä etuja itse kukin itsellemme ja oikeastaan se on aika viisastakin, jos sen oikein haluaa nähdä ja oivaltaa. siis se, että laittaa muut maksamaan ja keskittyy itse kiinnostavampiin asioihin.

Joskus se perseily sitten ilmenee sieltä virkamiesten pitkien lounaiden lomasta tällaisena sekoiluna. Laskuja kirjoitellaan miten sattuu, valvonta on sitä luokkaa, ettei valvontaa olekaan ja silti homma vaan skulaa. Ja touhu jatkuu vuosia. Siis vuosia. Ei viikkoja, ei kuukausia vaan vuosia. Ja tuo, kuten nyt vaikkapa Kevan Keittiöremppa (jolta en muuten tilaa keittiöremppaa) on vain pisara meressä. Tai hippi kesäisessä puistossa. Niitä riittää.

Käytännössä Helsingin kaupunki on maksanut tekemättömistä töistä. Poliisitutkinnan perusteella kyse on Niemisen mukaan sadoista miljoonista euroista.

Mitäänhän asialle ei enää voi. Voin vain ilmaista sen, etten hyväksy kuntaverojeni käyttöä tällaisenkaan sikailuun vaan vältän ja kierrän veroja aina kun voin. Kannan rahani mahdollisuuksien mukaan ulkomaille aina, kun se on järkevästi mahdollista.

Maksattakaa sotkunne jollain muulla. Minä en tähän enää osallistu kuin tekemällä muuttosuunnitelmia. Touhu Suomessa lähtee paranemaan vasta, kun ihmiset lakkaavat rahoittamasta tätä sikailua; ja se muutos lähtee ihan sieltä omista rahoista liikkeelle, vaikeaa se ei ole. Se ei välttämättä ole kovin paljon mutta viesti on sitäkin selkeämpi.

Helsingin kaupungin Rakennusvirastossa vuosilomia odottelee 476 hommailijaa, jotka toimintakertomuksen mukaan ovat ”lisääntymään päin”. No tässä pari ratkaisua, joilla saataisiin vähän säästöä meille maksupuolella oleville: lopettakaa se ilmastonmuutokseen varautuminen niiden tulvavallienne kanssa, lyhentäkää maksullista pysäköintiaikaa niin voitte panna niitä pysäköintikyöstejä oikeisiin töihin (ne ovat niitä joista joku haluaa maksaa palkkaa). Ja hei, ennen kaikkea: lopettakaa tarinointi.

Kuva

Kone alkaa hyytyä

On myönnettävä, että parin viime viikon uutisotsikot ovat aiheuttaneet minussa taisteluväsymystä ja alakuloa.

Pelkästään jo se, että Vihreät suunnittelevat helsinkiläisille satojen eurojen rangaistusmaksua vuositasolla auton omistamisesta, aiheuttaa suurta ahdistusta. Lukekaa vaikka paikallisen helsinkiläisen lahkon ylihörhön blogia, niin ymmärrätte.

Lisäksi en jaksa enää edes nauraa Esa Österpöllön tyyppisille tosielämän karikatyyreille, joita elätämme eri virastoissa tuhansittain ja taas tuhansittain vuodesta toiseen. Nykyään nuo tuon tyyppiset uutiset lähinnä masentavat, sillä ne henkivät, ettei mitään parannusta tilanteeseen ei ole tulossa.

Kannattaa tuosta Taloussanomien haastatteleman holhooja-Esan uutisesta huomata ainakin reippaan neuvostohenkinen toteamus:

Jos naapuri vaihtaa autosi renkaat ja annat kiitokseksi pullon tuontiviinaa, teet väärin, Österberg sanoo.

ja se hauska tieto, että todennäköisesti valtion laskuun on joku firma kuvannut suomalaisia Tallinnassa ostamassa viinaa. 16 vuorokauden ajan ovat kamerat käyneet. Suomalaisista ”yrityksistä” jotka elävät täysin verorahoista voisi joku aikaansaavampi kirjoittaa vaikka kirjan.

Meno on sanalla sanoen lohdutonta.

Keskityn nyt joksikin aikaa  ”nelivuotissuunnitelmani” hiomiseen.

Suosittelen jokaiselle Henri Heikkisen kirjaa Elämää hyvinvointivaltiossa

Kaikki tarvittava on sanottu siinä ja useissa suomalaisissa blogeissa. Ehkä jotain on sanottu tässä meikäläisenkin blogissa, mene ja tiedä.

Jos alkoholi ja masennus ovat sinulle tuttuja aiheita ja haluat niistä jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia, laita ihmeessä meiliä, voimme jutella nimettöminä reilussa ”toverihengessä”.

Toistaiseksi se on over ja out täältä kelopuun oksalta.

Verotuksen edelläkävijä

Ilahduin huomatessani olleeni jo alkuvuodesta visionääri ja oikeudenmukaisuuden katukiitäjä neljällä pyörällä. Maaliskuussa ideoin polkupyörille veroa, katsastusta ja muita autoista tuttuja maksuja. (Polkupyörävero, 24.3.2013)

Nyt samantapaisen ajatuksen on esittänyt ilmoille Autoliiton Helsingin osasto. Tietenkin tällainen ehdotus aiheuttaa raivoa, ellei suoranaista vihaa, niissä vihervasemmistolaisissa, jotka eivät ole tottuneet maksamaan siitä mitä käyttävät. Kyseessä on kai paljolti sama porukka, joille sähkö tulla tupsahtaa pistorasiasta ja vesi hanasta. Rahakin tulee seinästä.

Sama maksuhaluton joukko tietenkin itse hokee koko ajan tuttua käyttäjä maksaa”-periaatetta.

No, esimerkiksi minä en halua maksaa euroakaan pyöräteistä. En niiden rakentamisesta enkä ylläpidosta. Töölöön on nähtävästi vedetty jotain pyöräkaistoja parkkipaikkojen kustannuksella tänä kesänä. Käykää katsomassa Nuurdensöldinkatua, niin huomaatte. En ole kenenkään nähnyt niissä vielä fillaroivan.  Entä mitä näille punaisille viherkaistoille tapahtuu talvella, kun Suomi on puoli vuotta pyöräilykelvottomassa kunnossa? Sama tilanne Manskulla Stokkan ja Vanhan kohdalla.

Missä käytössä nämä kaistat ovat, kun lunta on maassa ja fillarit laiduntavat talvet lämmitetyissä varastoissa, joita on kalliilla rakennettava uusiin rakennuksiin. Hyvä esimerkki tästä järjettömän kalliista idealismista löytyy Teollisuuskadulta eräästä uudesta kerrostalosta. Kannattaa sitäkin käydä katsomassa. On suurta lasi-ikkunaa ja korkeaa tilaa, jonka takana säilyttää sitä viidenkympin ruosteista mankelia lämpimässä. Käyttäjä ei maksa sitäkään. Jokainen asunnon siitä yhtiöstä ostava osallistuu kustannuksiin, halusi tai ei.

Ehkä oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan lopulta käy viheriäisille. Siinä kun joutuisi itse kustantamaan omaa elämäänsä.

Pakollinen liikennevakuutus ja katsastus polkupyörille heti 1.1.2015 alkaen. Ajovalopakko heti ensi kuun alusta.

Ja maailma pelastuu!

Nopeammin se pelastuu, kun julkinen liikenne etuoikeuksineen vähennetään olemattomiin ja 24h-eliittikaistat poistetaan: ihmiset pääsevät liikkumaan edullisesti omilla aikatauluillaan ja itse valitsemillaan välineillä ilman pelkoa ihmisvihaa lietsovan aatteen keksimistä rangaistuksista tai maksuista.

Jyrkkä EI julkisen liikenteen  ja polkupyöräilyn pakkotukemiselle.

Sain Vihreän herätyksen

Vihreä Usko on minulle yksi elämän suurimpia mysteerejä. Nautin tuon salatieteen ja sen jäsenten tutkimisesta, heidän ajatustensa tarkkailusta ja kultin tempausten ihmettelystä. Itsehän en ole saanut minkäänlaista ”herätystä”, mitä nyt muutaman kerran väsyneenä herännyt töihin ja vähän useamman kerran herännyt hirveässä krapulassa tosielämään.

Koska kysymys on nyt ja aina uskonnosta, ei tietenkään kukaan voi todistaa mitään suuntaan eikä toiseenkaan. Ainoastaan profeetat ja heidän tietokonekäyränsä tietävät totuuden. Onhan meillä kotimaisiakin Vihreitä profeettoja risupartoinen ja kulahtaneina villapaitoineen. Ulkomailta löytynevät ne Vihreyden kovimmat apostolit.  Heidän nimiään en tunne.

Gaia-kulttia tutkiessani löysin nautinnokseni viime vuodelta Kodin Kuvalehden tekemän artikkelin Riikka Suomisesta. Aidosti kiitos, Kodin Kuvalehti, olette tehneet hyvää työtä kuvatessanne uskovaisen elämää. Eihän se tosiaan ulkopuolisen silmiin herkulta näytä, koska kilvoittelu on jatkuvaa. Toisaalta en minä sitä tuomitsemaan käy, sillä kukin taapertaa tyylillään. Toivoisin, ettei tuota kulttia tyrkytettäisi meille muille mutta se nyt on turha toive. Vihreys on tämän hetken suosituin uskonto Euroopassa. Sen korvannevat aikanaan muhamettilaiset. Pohdinnan paikka onkin, onko jossain Vihreitä muhamettilaisia…. siinäpä yhdistelmä.

Riikka on jo ikänsäkin puolesta sosiaalidemokratin kauneimpia kasvatteja (me ollaan demareita kaikki kun oikein silmiin katsotaan) ja täysin indoktrinoitu varmaan jo kouluiässä, koska muistelen itsekin kuulleeni ensimmäisen kerran näitä vihertarinoita 80-puolivälissä kouluaikoina. ”Tsernopili” poksahti, väestö räjähti justiinsa… erona nykyhetkeen ehkä vain se, että jääkausi oli silloin tulossa tai niin se opettaja ainakin sanoi.

Nyt on hieman eri kaiku askelten;  pukkaa lämpöä, trombia ja kohta varmaan zombeja. Se mikä ei muutu on, että ongelmat tulevat ”pian” (vaikka siirtyvätkin aina vähän eteenpäin) ja ratkaisu näihin ongelmiin löytyy kultin jäseniltä, joilla nykyään on verotusoikeus. Artikkelin huvittavana yksityiskohtana Riikka kertoo, että asuessaan vuoden Etelä-Ruotsissa, hän ei juurikaan liikkunut siellä, koska ei voinut matkustaa autolla. Jäi monet hienot paikat näkemättä varmasti, sillä auto, sillä kulkee kaikki. Jotkut muistanevat tuon vanhan mainoslauseen.

Uskon, että tuolla Ruotsissa suoritetulla kilvoitusharjoituksella Riikka kuitenkin nousi pari tasoa lähemmäs Gaiaa ja sai ehkä karismapisteitäkin alan piireissä. Huvittavintahan kultin jäsenissä on itselleni aina ollut se, että siihen ilmeisimpään ekotekoon, eli lisääntymättä jäämiseen, he eivät itse pysty. Hivenen kliseistä vihertelyä on, että asutaan Käpylän puutalossa tai vastaavassa – ja saarnataan muille miten elää. Itselläni ei esimerkiksi tässä elämässä riitä rahat asua puutalossa lähes keskellä Helsinkiä. No, kuten muillakin uskovaisilla, on Riikallakin selitys valmiina ja voitte lukea sen artikkelista.

Joka tapauksessa: suosittelen ilmastonlämpimästi kaikkia lukemaan tästä linkistä pdf:nä latautuvan tarinan.

Gaian siunausta teille kaikille ellei peräti Gaian terve!