Archive for the ‘hulluus.’ Tag

Kun yksi risteys kansantalouden tuhosi

Vive la Gai ´ism, camaraderie!

Nyt ollaan taas asioiden ytimessä – ei Pariisin- vaan Vihreän Paratiisin ytimessä.

Vihreät ovat todenneet tutkimuksissaan, että Kaivokadun risteyksessä autot törmäilevät viattomiin ihmisiin siihen malliin, että näiden tuhotöiden aiheuttamat sairaspäivät vaikuttavat jo kansantalouteenkin.

Loppu linkin takaa löytyvästä julistuksesta sisältää perinteistä, erittäin väsynyttä ”keskusta kuuluu ihmisille – ei autoille” -läppändeerusta.

Vihreä ei ymmärrä, että auto ei ole itsenäinen toimija vaan kone. Pitkälti nykyäänkin auto on vielä mekaaninen laite, kuten vaikka maailmaa tuhoava pyykinpesukonekin. Tehty palvelemaan ja auttamaan ihmistä asiassa X. Helpottamaan elämää.

Ihminen valitsee koneen avukseen. Niin tekee myös Vihreä ostaessaan uusinta i-Jotainpad -laitetta, joka ei tuhoa maailmaa, koska se on niin cool ollessaan triplahintainen ja toimivuudeltaan täysin sitä halvempien laitteiden kaltainen kone sekin.

Vihreä kuitenkin ymmärtää, että ostovoima (raha) on siellä autoissa. Ei se siellä punavihreässä yliopistokahvilassa ole. Eikä se siellä pyöräkaistalla hampputakissa paahtavan ekoterroristin taskussa ole. Eikä elättinä maahanpyrkivän koneinsinöörimamunkaan taskussa, mitä nyt toki jonkun verran itseasiassa on.

Mikään, ei siis mikään, reaalimaailman tylsä fakta jo nyt autioituvasti keskustasta saa häiritä edistyksellistä unelmaa Täysin Kuolleesta ja Luonnonmukaisesta Keskustasta.

Todellisuus ei ole kovin vihreä. Siksi todellisuutta on muutettava.

Jos helsinkiläiset jotain ansaitsevat niin vihreättömän kaupungin.

Kanelinen joulutervehdys

Nyt ne vievät jo lapsilta kanelinkin joulupuurosta… ne Oikeamieliset. Ne päättävät mitä lapsesi syö, et sinä. Jos valtion tarjoama eväs ei maistu, vie lapsesi pois ja mieti varhaiskasvatuksesi uudestaan. Hetkinen, tässähän on jotain kovin tuttua…. ”muuta pois jos ei kelpaa”, tuo vanha sosialistien lempivirsi raikaa tänäkin jouluna kautta maan. Eikä aina tarvita kyöstejäkään avuksi keksimään uusia, kansalaisia hankaloittavia asioita, sillä suomalaiset osaavat touhun aika hyvin jo itsekin.

Ajattelin kirjoittaa pienen joulutervehdyksen. Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja muodikasta sanaa käyttääkseni haastavin. Sairastuin vuosi, pari sitten krooniseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Kesti liioittelematta reilun vuoden toipua taudin pahimmasta vaiheesta jossain määrin normaaliin kuntoon – takaisin ihmiseksi. Elämänlaatuni romahti, eikä se vieläkään ole kokonaan palautunut edes sille tasolle, jolla se voisi olla. Tämän vuoden ensimmäinen mielen valopilkku ja helpotuksen tunne tuli syyskuun alkupuolella Saksassa, jossain Mynssenin [ˈmʏnçən] lähellä, ajaessa autobaanalla 198 km/h kohti Adolfin loma-asuntoa.

Olen pitkin vuotta juossut erilaisten terveysalan ammattilaisten luona kuulemassa kaikenlaista. Koen saaneeni Helsingissä erinomaista hoitoa kunnan järjestämissä terveyspalveluissa, ja olen havainnut jopa perinteistä sympatiaa (kuka vielä muistaa tuon sanan). Monet palvelut, joita olen käyttänyt, ovat olleet minulle maksuttomia. Toki maksupuoli näkyy joka kuukausi tilinauhan kohdassa ”ennakonpidätys”, mutta kuitenkin.

Samalla on todettava, että mielelläni minä niistä olisin maksanutkin vaikkapa markkinahintaa ja ottanut pienemmän verotuksen, mutta minkäs teet, kun meininki on mitä se on.

Virheiden, noiden Helsingin edistyksellisten suuriruhtinaiden, iloksi myin autoni pois. Sehän oli varsin moderni tiisseliauto, kuten joku ehkä muistaa. Päästöiltään se oli huippuluokkaa: oli suodattimet ja kaikenmaailman takaisinkierrätysjärjestelmät.

Tilalle ostin vanhan japsikipon, jonka aito huippunopeus on noin 97km tunnissa. Ostohinta oli kolminumeroinen (totta). Pensaa palaa kyllä huolella mutta eipä tuota ajoa enää niin ole.  Vakuutusmaksut puolittuivat saman tien, ajoneuvovero laski, käyttövoi- siis kateusvero katosi, leimaa on ensi kesälle asti ja renkaita vuosikausiksi. Jos ongelmia tulee myyn auton satasella pois enkä oikeastaan edes häviä mitään. Pensaa vaan tankkiin ja menoksi!

Ysärin hienoja puolia oli, että autot olivat jo hyvälaatuisia mutta eivät kovin elektronisia ja epävarmoja sähköhärpättimiä, kuten nykyisin. Ei edes ”abseja” ole, ikkunat veivataan kammesta (muistatko!), keskuslukitustakaan ei ole, avain lukkoon ja vääntö kuten silloin ennen…. Ainoana niin sanottuna sähköherkkuna minulla on penkinlämmittimet etupenkeissä. Ja tehokkaat ovatkin. Ohjaustehostin on mainittava erikseen, hieno, hieno varuste autossani. Sekin on hydraulinen. Tuntuma tiehen on hyvä eikä niin hervoton kuin monesti sähköiset tehostimet ovat.

Olen ollut erittäin väsynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, sillä nähtävästi kärsiminen on vienyt suurimman osan ajasta ja loput vähät energiavarastoni olen käyttänyt arjesta selviämiseen.

Lopetin työtkin jossain vaiheessa loppukesää. Aloitin sitten osa-aikatyöt aivan eri alalla ja muutuin siten minäkin alanvaihtajaksi keski-iän kynnyksellä, koska ikinä se sitten onkaan. Työ muuttui onneksi vakituiseksi ja nyt tuntuu, että jaksan sitä tehdä.

Ihmisarvoisesta elämästä syyllistäminen ja kaikkialle tunkeva mielipuolisen ideologian johdattama kyttäys, valvonta (”en ymmärtänyt että” vrt. ”noudatin vain saamiani käskyjä”, anyone?) ja ryöstäminen, erityisesti autoilijoiden ryöstäminen jatkuvat taas ensi vuonna.

Uusi vuosi, uudet holhoukset.

Kaikille muille paitsi sosialisteille oikein rauhallista joulua.

ps.

Menkää vaikka Saksaan aina välillä, jos vaan voitte. Hyvä tunnelma, upeat tiet, kunnon ruokaa, paljon oluita juotavaksi sekä röökiautomaatit monen bierkellerin seinässä. Hintaso nopeasti ajatellen noin puolet suomimeiningistä. Hyvä lounas + kolpakko olutta maksoi 9 euroa jossain pikkukaupungin kodikkaassa ruokapaikassa.

Gute Reise vaan.

IMG_2444

Tikka mainostaa: Verot jäävät Viroon

Ajattelin hieman säästää. On tullut vedettyä luottokortille muutamia juttuja. Keksin nerokkaan säästösuunnitelman. Jatkan kulutusta entiseen tahtiin mutta ryöstän naapurin Sepolta kympin joka päivä. No, kyllä minä vähän leikkaankin. Nimittäin jätän loppuvuonna 8 tuoppia juomatta. Naapurin Seppo ei ehkä diggaa ajatustani mutta eipä häneltä kysyltä. Sepollakin on velkaa mutta ainahan on maksettava eikös juu.

Lisäksi siirrän kiihtyvään tahtiin kulutustani, ajankäyttöäni ja hankintojani Viroon. Verot jäävät sinne. On siellä nyttenkin tullut rampattua suunnilleen joka toinen kuukausi. Pääsiäisenä taas matka edessä: autonhuoltoa, rengashankintoja, naiskauneuden ihailua, ruokaa, juomaa. Ja kyllä: saatan minä sieltä muutaman putelin tuoda viinaakin. Ja tupakkia. Mutta nämä kaksi ovat vain tavan vuoksi listalla; Juttaa kiusatakseni.

Erilaisten demarien värittämän, surkuhupaisan hallituksen tunarointi meni kehysriihessä pitkälti kuten kaavailinkin. Mistään ei säästetty mitään ja YLEnanto suitsuitti veronkorotuksia (eli ryöstämistä) säästönä suureen ääneen tv:ssäkin. Aika pitkälle soussalismissa alamme tosiaan olla. Kuten tiedämme, on kaikki raha valtion rahaa ja aikuisten oikeesti ihmisillä ei ole oikeutta yhtään mihinkään. Kaiken, siis kaiken, myöntää valtio Rakkaudessaan.

Työntekohan täällä ei ole kannattanut enää vuosiin. Suurin osa suomalaisista puskenee töissä käytännössä muutaman satasen takia per kuukausi. Eri lähteistä on voinut vuosien mittaan päätellä, että elämäntapatyötön pääsee noin reilun 1000 euron kuukausiansioille nettona. Lisäksi jos esimerkiksi silmälasit, sähköt, vakuutukset ja muut maksetaan vuoden mittaan, alkaa kuukausiansio helposti lähennellä jo puoltatoista tonnia, mikä vaatii noin parin tonnin bruttotulot tavalliselta tallaajalta.

Petyin siihen, ettei alvikantoja korotettu. Olisin nauttinut ihmisten itse itselleen äänestämästä lisäkurjuudesta. Tiedämme historiasta ja yleisestä elämänkokemuksesta, että tehokkain vaalikarjan orjuuttaminen on kurjuuden, ei vaurauden jakaminen. Kun sen sisäistää, ymmärtää paljon Suomesta.

Veikkaukseni autoilijoiden lisäriistosta osui oikeaan, tietenkin. Samoin energiaverotukseen kaavaillaan korotuksia. Kansa on saatava, s**tana, kunnolla polvilleen siihen montun reunalle ennenkuin Nagant pamahtaa. Odottakaa vielä jokunen vuosi niin tulee valmista. Mutta muistakaa äänestää taas ensi vuonna kurjuuden jakajia, muuten ei homma etene.

Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin minäkin jo miettiä, myisinkö auton pois ja siirtyisin muiden maksamaan ikivihreään, julkiseen liikenteeseen.

Jos sairauteni mahdollistaa osatyökyvyttömyyseläkkeen, niin ei se oikeastaan tällä hetkellä edes kuulosta huonolta. Lähiaikoina saan lisätietoa siitä. Jatkakoot muut demareiden elättämistä, mie vuan ruppeen juopottelemmaan ja matkustelemmaan.

 

Hiljaista on

Eipä ole oikein mitään kerrottavaa. Venäjän öykkäröintiä maailmalla en jaksa seurata, tekevät mitä tekevät. Ne tekevät kuitenkin sen mitä haluavat, eikä niille kukaan mitään voi. Toki joku paikallinen vasuri tai muu mosuri voi ”paheksua” tai ”tuomita” mutta kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Rauta se on millä asiat ratkaistaan, ja oveluudella sekä häikäilemättömyydellä. Tavallaan siitä voi itänaapureille antaa pisteet, sillä se peli siellä on aina osattu.

Mene ja tiedä olen kehitellyt sellaistakin ajatuskuviota, ettei Venäjä nyt lopulta niin karmea välttämättä ole. Suomessa tietenkin meillä täällä asuvilla on historiallisista syistä omat ennakkoluulomme, eikä varmasti aiheetta. Vaikea uskoa, että Neukkulassa vaikkapa muhamettilaiset hyppivät silmille, mikä tuntuisi olevan yleiseurooppalainen trendi sekin.

Nykyään sitä paitsi käy usein mielessä, että sotien aikaiset melkein 100 000 vainajaa ja lukematon määrä eloon jääneitä kärsineitä saattoivat kärsiä ja kuolla osin täysin turhaan. Tarkoitus varmasti sillä hetkellä oli jalo ja näkymät omanlaisena, ja se saattoi tuntuakin mielekkäältä toiminnalta, mutta siinä missä neukunketkut epäonnistuivat tankeilla ja teräksellä, he lopulta voittivat Setä-Josifin metkuilla taiston meidän suomalaisten mielessä. Tämä ei ehkä lopulta aidosti onnistunut juuri missään muualla, kosak se Neukkulan todellisuus tuli paikallisen nukkehallituksen kautta riittävän tutuksi ympäri Eurooppaa. Meistä tuli eräänlainen Neukkula vuosikymmeniksi ja sitä me täällä tavallaan vieläkin olemme. Neuvostoliitto voitti, ja hyvänä ja kilttinä kakkosena tuli pieni ja nöyrä Suomi.

Vaihtoehtohistoriana voitaisiin kelata ajatuskuviota, jossa Suomi olisi muiden itä-Euroopan maiden mukana miehitetty ja x määrä jengiä lahdattu leireille tai ammuttu tavatessa kadulle. Ruumiita tuli toteutuneessakin historiassa jo ihan kiitettävä määrä, jokainen valitettavasti liikaa. Jo nuorena muistan ihmetelleeni eri paikkakuntien hautausmailla sankarivainajien rivistöä. Miten niitä laattoja olikin joka kunnassa niin paljon. Mitä nuo, usein nuoret miehet, miettisivät, jos tietäisivät touhun nyt. Sitä huomaan usein ajattelevani.

Suomeen on neuvostohengessä onnistuttu rakentamaan sosiaalidemokraattinen pahoinvointivaltio, jossa kateus, kyttäys, holhous ja virkamiehistö voivat erinomaisesti. Valtio vielä ryöstää kansalaisiaan, mistä Iltasanomilla on antaa hyvä esimerkki. Kateusesimerkki löytyy siitä, että jopa ryöstetyille osaa suomalainen olla kateellinen. Mietipä: ensin sinulta viedään 270 000 euroa rahaa ja sen jälkeen vielä naapuri vittuilee päälle ja kylällä joku paikallinen urpo naarmuttaa autoasi. Kiitä hyvinvointivaltiota, sen kauniita kasvatteja.

Yleisellä elämänkokemuksella voin sanoa, että melkolailla kaikkia muita taitaa vähän ahdistaa. Näennäisesti, paperilla, asiat ovat malliikkaasti. Vaan niinpä ne olivat Neukkulassa ja lienevät nykyään kaikissa banaanivaltioissa. Tosiasiassa jengi masentuu, ”työnteko ei kannata”, tiet ovat kuin Uzbekistanissa, paitsi, että todennäköisesti Uzbekistanissa on ihan ok tiet. En ole käynyt, en osaa sanoa. Lääkäriin pääsee jokainen, jos jaksaa odottaa kuukausia tai ei kuole jonoon.

Hammaslääkäri maksaa kunnallisella muutaman kympin, mutta kun odotat sitä tarkastusaikaa puoli vuotta ja maksat sitä ennen pienistä tuloistasi helposti neljäsosan tai jopa kolmasosan veroina jonnekin, käy mielessä että entäpä jos se maksaisikin sen 79 euroa ja pääsisi heti ja veroprosentti olisi kaikilla 13 (kuten kai Neuk— Venäjällä on ja vissiin Kiinassakin)

Kiina, jota monet pitävät omituisena kommaridiktatuurina (minä myös) on tasaveroprosentti eikä miehiä viedä rangaistuksen uhalla armeijaan. Vissiin menevät sinne ilman kutsuntoja, mikä sopii kyllä. Täällä sellaista ei voi kokeilla, koska meillä on tutkitusti erittäin korkea maanpuolustustahto. Itseasiassa niin korkea, että nuoriso on pakotettava siihen osallistumaan. Hip hei ja hurraa.

Nyt kun sairastuin krooniseen tautiin, olen käynyt sekä kunnallisella lääkärillä (peruskäynti 29 eur) ja yksityisellä (samanlainen käynti 79 eur). Lääkärit molemmissa ihan kiinnostuneita, tai sitten ei. Ammattitaitoansa en pysty arvioimaan. Kuvia on otettu ja miestä jututettu, sekä lääkkeitä kirjoiteltu.

Lääkkeet voin hakea apteekkisäännellystä apteekista sikahintaan. Pikkukunnissa oli ennen vanhaan apteekkarilla aina kylän suurin Mersu. Liene tuo siitä aika vähän meno muuttunut.

Baarissa ei viitsi enää käydä kun tuoppi maksaa yleisesti jo Kalliossakin 6-8 euroa, kiitos helvetinmoisen verotuksen ja sääntelyn.

Helsingin kaupunki tukee sääntelemätöntä ruokamyyntiä omilla festareillaan naurettavilla sanakäänteillä

Kakkukahvit mattolaiturilla, herkkupaloja auton takaluukusta, kuuden ruokalajin kattaus omassa olohuoneessasi – vain mielikuvitus on rajana.

ja samaan aikaan lyö aitojen yrittäjien kioskeille yhä uusia maksuja ja rajoituksia höystettynä kyttäyksellä, joka tarjoillaan vittuilupedillä.

Mitä helvetin touhua tämä on, niinku oikeesti?

Jokainen tietää, ettei aito ruokapaikan pitäjä saa ilman paskapoliisia hienoa Oiva-tarraa kelmeällä hymynaamalla ovenpieleen ja samaan aikaan, ihan tosissaan, saa myydä ruokaa ihmisille auton takakontista. Oikein kaupungin kannustamana! No tietäähän sen, että mikään ei ole niin saastaa ihmisenä kuin yrittäjä, riistäjä – porvari, joka nukkuu vielä huonosti ja ahneuttaan pyytää pizzasta 12 euroa ravintolassaan, jota sääntelystä elävät akkalaumat kyttäävät taulukoineen ja mittatikkuineen. Silloin ei kakkukahveja ehdi kiskoa siellä mattolaiturin nokassa, koska siitä saattaa joutua mereen tai järveen jotain pahaa! Pahaa saastetta, joka pilaa jo valmiiksi maailman saastaisimman rapakon eli Itämeren.

Lopulta Neuvostoliitto voitti. Se elää meissä suomalaisissa. Venäjältä se taisi jo kadota aikoja sitten.

Meno muuttuu kunhan asenteet muuttuvat ja toisten rahojen jakaminen äänestyslipukkeilla lopetetaan. Sitä odotellessa:

Hymyillään kun tavataan.  Valitse sinäkin alta hymysi. Mulla se on huono.

Kuva

Painukaa h**vettiin Helsingistä, kaupunki on Vihreiden

Vihreiden taistelu Tulevien Sukupolvien, Globaalin vastuun ja ties minkä puolesta jatkuu yhä kovenevin ottein. Olen tästä niin paljon kirjoittanut, että pidetään saarna lyhyenä.  Kirjoitin vuosi sitten otsikolla Helsingin tuho samasta aiheesta. ”Pääteokseni” kirjoitin vuodenvaihteessa (Vihreä aate ei toimi). ”Ketä” kiinnostaa, suosittelen lukemaan nuo ensin.

Nyt on kuitenkin varmistunut, että ”Helsingin kadunvarsien asukaspysäköinnin vuosimaksu nousee vähitellen 120:stä 360 euroon eli 200 prosenttia”, tämänkin kertoo Talouselämä.

Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Ns. kakkosautosta, joita etenkin perheellisillä parempituloisilla mutta myös ihan tavallisilla työssäkäyvillä, itsenäisillä ihmisillä on, peritään jatkossa rangaistusmaksuna puolitoistakertanen asukaspysäköintimaksu, mikäli auto on samassa taloudessa ns. kirjoilla. Reipasta touhua. Mutta sitä se kommuunielämä on. Kaikille kaikki tasan, mikä on minun on minun ja mikä on sinun on meidän.

Viesti on selvä: Helsingin kaupunki, joka valitettavasti on yhä Suomen pääkaupunki, toivottaa menolipun helvettiin niille ihmisille, jotka haluavat liikkua helposti, itsenäisesti ja omilla aikatauluillaan. Otan viestin vastaan rentona, sillä olenhan suunnitellut muuttoa täältä Vihreyden ytimestä pois jo hyvän aikaa.

Vihreiden ja vihreiden, eli lähes kaikkien nykyään täällä piäkaapunnissa, fantasiat moottoriteiden bulevardisoinnista ovat saaneet lisää tuulta alleen, samoin Manskulle viritellään jotain kävelykatua keskelle parasta ja Suomen ainoaa kaupunkimaista ympäristöä. No, siinäpähän virittelette.

Bulevardisoinnissa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, mistä olen jo vuosia yrittänyt puhua: kun ruuhkia ei ole, niitä on tehtävä. Ainoa keino saada tänne pikkukylään ”ruuhkia” on hankaloittaa autoilua tarpeeksi. Ja sitähän täällä on sujuvasti tehty jo vuosikausia. Tietysti tuo eufemismi bulevardisointi (jotenkin kalskahtaa sana sosialisointi mielessä) on siinä ihan omaa luokkaansa.

Siitä, miksen käytä julkisia kulkuvälineitä, kirjoitin jo viime maaliskuussa. Se mikä tuosta kirjoituksesta on muuttunut, on suhtautuminen ratikoihin; nykyiset riittävät.

Julkinen liikenne ja Vihreä Aate – jotain niin ihanaa, että ihmiset on pakotettava niihin.

Tapaniajelulla

Polkaisenkin kohta auton käyntiin ja kiertelen tuttavilla kahvittelemassa.

Värikästä loppuviikkoa kaikille, mutta jätetään Vihreä väri siitä pois.

Kuva

 

 

Vapaus ei naurata tuota porukkaa, keskustelu on vaiennettava, jos se ei ole oikean väristä keskustelua.

Jostain syystä alla olevaan kylttiin on jostain ilmestynyt sana ”huonojen” kun siinä pitäisi lukea ”vihreiden”.

Kuva

 

Periksi ei anneta – ensi vuonnakaan.

 

Pohjolan-Korealainen paikannusneuvos

En tarkkaan muista, koska ensimmäisen kerran kuulin maasta nimeltä Pohjolan-Korea. Olen tutkinut tuota maata ja sen omalaatuisia kansalaisia siitä asti.

Maassa on pieni virkamiespoliittinen eliitti, joka ryöstää miljoonia kansalaisiaan silmittömästi ja täysin häpeilettömästi omia etujaan ajaakseen. Erikoisinta kuitenkin on, että aina kerran neljässä vuodessa nuo miljoonat, miten sen nyt sitten sanoisi… idiootit, luulevat voivansa vaikuttaa jotenkin omiin asioihinsa raapimalla rähjäisen puukehikon sisällä, paikallisen homekoulun aulassa, valkoiseen paperinpalaan jonkin numeron listalta, joissa on usein satojen heitä ryöstämään haluavien ihmisten kuvia.

Kuvaavaa näille kuvissa oleville ihmisille on, että jo vuosikymmenet jokainen heistä on vuorollaan osannut kertoa mitä kaikkea kannattaa mutta harva muistaa kuullensa mitä kuvan henkilö ei varmasti kannata. Tämä on osa Pohjolan-Korean erikoista kulttuuria.

Varsinainen eliitti, joka niin sanotusti tekee temput, ei naamaansa näytä. Kutsukaamme heitä tässä tuomoiksi. He ovat tukevasti virastoissa, nimettöminä ja kasvottomina. Tuomoja on eräiden lähteiden mukaan satojatuhansia. Se on melko paljon.

Kuva

Pohjolan-Koreassa siis järjestetään sosiaalidemokraattiset vaalit aina neljän vuoden välein. Sitten taas ryöstetään ja hakataan kepillä, toistaiseksi kai kuitenkin vain henkisesti, seuraavat neljä vuotta. Idiootit valittavat taas vähän enemmän ja vaativat itselleen lisää veroja, koska se on oikeudenmukaista. Tätä ajatuskulkua tukemaan he tilaavat toisiltaan hauskasti nimettyjä kirjoja, kuten vaikkapa Kuningasjako – Miksi verotus on oikein. Tätä kehää ne siellä ovat kiertäneet jo vuosikymmeniä kiistelleen verotetaanko helvetisti  – vai aivan saatanasti.

Pohjolan-Koreassa on erityisen tärkeää tunnustaa usko yhteiseen jumalaan nimeltä Hyvinvointivaltio. Uskovaisimmat perustavat joskus yhdistyksiä, ikään kuin eräänlaisia seurakuntia, joissa Hyvinvointivaltiota palvotaan. Tiedossani ei ole, millaisia palvontariittejä on käytössä tai mitkä ovat yhteisön pyhiä kirjoja. Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Pohjolan-Korean hyvinvointivaltio-uskosta ovat vuosikymmenten takaa. Vaikutteita usko on saanut lähinnä naapurimaista, joista nimeltä voidaan mainita Myrdalia ja Iloisten Kansojen Tosiyhtenäinen Kerho (IKTK), joista jälkimmäinen meni jostain syystä nurin jokunen vuosi sitten.

Erikoista porukkaa, eikö?

Kuva

Mutta maassa maan tavalla, sillä niin ne jotkut umpimieliset siellä yhä hokevat tietämättä, että aidosti kaikki maailman maat, kulttuurit ja toimintamallit ovat ihan samanlaisia ja yhtä arvokkaita keskenään. Monet pohjolan-korealaiset ovat nykyään sitä mieltä, että pohjolan-korealainen elämäntapa ja valtio on niin upea, että muualta jostain syystä sinne muuttaneet ihmiset on kauniisti ohjaten pakotettava noudattamaan tuota pohjolan-korealaista elämäntapaa ja heitä on tuettava siinä taloudellisesti keneltäkään, edes tuen kohteilta, siitä mitään kysymättä.

Pohjolan-Korean uusimpia villityksiä ovat seuranta, tiukka valvonta ja peloitteet. Virastoissa, joita Pohjolan-Koreassa on lukemattomia, majailee arkisin puolenpäivän tietämillä tuomoja ja muutama merjakin, jotka kiimaisina keksivät pohjolan-korealaisille uusia rahastus- ja valvontamenetelmiä. Tulevaisuudessa Pohjolan-Koreassa saattaakin löytyä teiden varsilta kymmeniä valvontaportteja, joiden läpi Äänestävät Idiootit (registered trademark) ajavat ikivanhoilla autonromuillaan.

Eihän se kovin tehokasta valvontaa vielä ole yksinään, joten tarkoitus on lisätä teillä liikkuvat kahden kytän partiot mukaan kyttäykseen. Lisäksi porttikyttäys ja muu siihen liittyvä valvonta saattaisi ”työllistää” jopa 350 pohjolan-korealaista. Ei ole aihetta epäillä, etteikö porttikytän virkaan olisi tätä nykyä tuhansia hakijoita.

Satelliittipaikannus, jonka nämä idiootit hihkuen ottavat käyttöönsä velkaisissa/ruosteisissa autoissaan, on tässä suunnitelmassa tukevasti mukana: pohjolan-korealainen haluaa, että hänellä on turvallinen olo. Virastossa lounastava merja takaa sen, sillä hän elää siitä . Usein tuomo ja merja palkitaan Pohjolan-Korean tapaan hassunhauskalla neuvoksen arvonimellä hyvin tehdystä työstä. Neuvoksia riittää: on liikenneneuvosta, esittelijäneuvosta ja muuta monenlaista neuvoa antaa neuvosta. Verotusneuvoskin löytyy. Tulevaisuudessa odotamme paikannusneuvosta ja gps-neuvosta, sillä virastoissa on aina tilaa yhdelle, joka diggaa valvontaa.

Kyttäys- ja ryöstöjärjestelmä (tärkeysjärjestys on tuo Pohjolan-Koreasta saamamme nimettömän tiedon mukaan) on myös suunniteltu siten, ettei minkäänlaiselle vapaamatkustamiselle tai veronkierrolle anneta mahdollisuutta. Jossain maissa tällaista on päässyt tapahtumaan.

Sellainen on pohjolan-korealaisen virkamiehen mukaan maan verottajalle vieras malli.

Kuva

Käyttövoimakilometrivero ja muut haaveet

Hiljaiseksi vetää tämä päivä. Otsikoita olisi vaikka kuinka, enkä jaksa kaikkia ainakaan tänään lukea.

On parempi kelata tätä pari päivää ja miettiä mitä helvettiä täällä Suomessa on oikein tapahtunut parin viime vuosikymmenen aikana ja onko Suomi tällaisenaan enää mitenkään tarpeellinen edes suomalaisille. Ehkä tilalle olisi saatava jokin terveempi järjestelmä ja syylliset tähän nykytilanteesen saatettava jonkinlaiseen vastuuseen teoistaan.

Ehkä tämä kaikki onkin vain unta, josta kohta herään: aurinko paistaa ja touhussa on jotain järkeä.

Ajatusten Raatteentien äänestäjät (ja oikeastaan lähes kaikki muutkin): saitte mitä tilasitte. Live with it, kuten Amerikassa sanoisivat.

Jos minulta joskus tulevaisuudessa, gps-paikantinten nakuttaessa,  kysytään vasemmistolaisten klassikkokysymys ”missä sinä olit silloin kun se alkoi”, vastaan kuin Rowley Birkin, QC:

”olin todella, todella jurrissa”.

Kuva

Lisäys 16.12. klo 22.40:

olin melkoinen pioneeri jo viime syyskuussa (Oikeudenmukaista ja älykästä). Linkitin silloin LVM:n powerpoint-esityksen tähän blogiin.

Uusi, uutisten aiheena tänään ollut loppuraportti löytyy tästä. 

Jos nyt yhden kysymyksen Merjalle ja Jormalle esittäisin: onko Suomen valtion ryssittävä asiat aina etujoukoissa?

Kone alkaa hyytyä

On myönnettävä, että parin viime viikon uutisotsikot ovat aiheuttaneet minussa taisteluväsymystä ja alakuloa.

Pelkästään jo se, että Vihreät suunnittelevat helsinkiläisille satojen eurojen rangaistusmaksua vuositasolla auton omistamisesta, aiheuttaa suurta ahdistusta. Lukekaa vaikka paikallisen helsinkiläisen lahkon ylihörhön blogia, niin ymmärrätte.

Lisäksi en jaksa enää edes nauraa Esa Österpöllön tyyppisille tosielämän karikatyyreille, joita elätämme eri virastoissa tuhansittain ja taas tuhansittain vuodesta toiseen. Nykyään nuo tuon tyyppiset uutiset lähinnä masentavat, sillä ne henkivät, ettei mitään parannusta tilanteeseen ei ole tulossa.

Kannattaa tuosta Taloussanomien haastatteleman holhooja-Esan uutisesta huomata ainakin reippaan neuvostohenkinen toteamus:

Jos naapuri vaihtaa autosi renkaat ja annat kiitokseksi pullon tuontiviinaa, teet väärin, Österberg sanoo.

ja se hauska tieto, että todennäköisesti valtion laskuun on joku firma kuvannut suomalaisia Tallinnassa ostamassa viinaa. 16 vuorokauden ajan ovat kamerat käyneet. Suomalaisista ”yrityksistä” jotka elävät täysin verorahoista voisi joku aikaansaavampi kirjoittaa vaikka kirjan.

Meno on sanalla sanoen lohdutonta.

Keskityn nyt joksikin aikaa  ”nelivuotissuunnitelmani” hiomiseen.

Suosittelen jokaiselle Henri Heikkisen kirjaa Elämää hyvinvointivaltiossa

Kaikki tarvittava on sanottu siinä ja useissa suomalaisissa blogeissa. Ehkä jotain on sanottu tässä meikäläisenkin blogissa, mene ja tiedä.

Jos alkoholi ja masennus ovat sinulle tuttuja aiheita ja haluat niistä jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia, laita ihmeessä meiliä, voimme jutella nimettöminä reilussa ”toverihengessä”.

Toistaiseksi se on over ja out täältä kelopuun oksalta.

Kun voittaja selkäänsä sai

Kannattaa lukea tästä Taloussanomien uutisesta tarina siitä, kuinka käy, kun yksittäinen autoileva ihminen uskaltaa haastaa Oikeamielisen Valtion ja virkamiesarmeijan. Kansalainen voitti mutta kostaakseen valtio päätti ”näpäyttää” kaveria, sillä virkamies sanoo aina viimeisen sanan.

On tämä uskomaton maa. Ihmeellistä, että täältä vielä toistaiseksi pääsee pois.