Archive for the ‘jano’ Tag

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 12: Vuoden kokeilu

Suunnilleen vuosi sitten, tai oikeastaan vasta maaliskuussa, kyllästyin Jutan temppuiluun ja panin stopin alkoholin ostamiselle vähittäismyynnistä. Tästä kerron juttusarjan osassa 1. Vuosi 2013 oli sitten historian kuivimpia ellei kuivin. Kupitettua tuli lähinnä anniskelupaikoissa ja niissäkin lopulta ihmeen vähän. Ei tätä kuitenkaan Jutan ansioksi pidä laittaa, sillä itse jokainen korkin kiinni laittaa tai kaupasta juomansa kantaa.

Lopulta kapinani lähti vähän käsistä, enkä enää ostanut edes perinteisiä saunakaljoja lähikaupasta vaan olin ilman. Loppuvuodesta sorruin ostamaan pari kolme kertaa tölkin tai pari, sillä enhän minäkään sentään täydellinen ole. Kokeilu oli hauska ja aion jatkaa sitä hieman lievemmällä tahdilla.

Tallinnasta nostin viime vuonna kyytiin pari kertaa pienehkön lastin. Moni varmaan muistaa, että suomalaisia viinanostajia on kuvattu salaa Tallinnan satamassa. Ihan totta, luit oikein. Täytyy sanoa, että jotain erikoista siinä touhussa kyllä on. Aikuiset, nähtävästi täysjärkiset, ihmiset ostavat niin paljon kirkasta viinaa, että olen itsekin nähnyt useamman kerran kun paikallinen viinakaupan myyjä nostaa trukilla täyttä eurolavaa ruosteisen hiacen perälle. Se on uskomaton näky.

Toisaalta niinhän se pitääkin tehdä. Verotus on lähtenyt täällä käsistä, enkä koe millään tapaa, että kenenkään kannattaisi enää kovin tunnollisesti näitä veroja maksella. Miksi maksaa, oikeastaan? Eikä nyt aleta lässyttämään ”kun ne menevät hyvää tarkoitukseen”. Niinhän ne aina menevät, joka paikassa muuallakin kun teille niin on kerrottu jo koulusta asti. Maksamalla rahoitat vallitsevaa järjestelmää ja voit itse miettiä, miellyttääkö se sinua. Jos miellyttää ja olet tyytyväinen, jatka toki maksamista.

Diggaan ajatusta, että Suomessa etenkin maakunnissa on kattava trokariverkosto viinanmyynnille. Tapasin viime vuonna muutamia ”isäntiä” eri puolilta Suomea, jotka kertoivat hieman homman toiminnasta. Kartanovolvo tai hiace käy Tallinnassa, hakee lastin ja jälleenmyynti hoidetaan tutunkauppana kohtuuhintaisilla tuotteilla. Kympin olutlava myydään noin viidellätoista eurolla. Kyseessä tietenkin A-olut. Tiukka viina kulkee siinä mukana, sillä se on perinteisesti ollut mainio kauppatavara kätevän ”hyötysuhteensa” takia, kuten tiedämme jo kieltolain ajoilta asian olevan.

Aidosti en usko myyjien tuosta touhusta nettoavan juuri yhtään mitään mutta hei: vain kommunistit mittaavat kaiken (toisten) rahassa. Aatteellinen toimintahan se on jalointa toimintaa. Maistoin näitä ”import-oluita” itsekin muutamalla saunareissulla Suomen niemellä. Ei se pahalta maistunut.

Alkoholivero nousta napsahti muutama päivä sitten. En ole tälle vuodelle vielä juonut tippaakaan, joten sekin asia piti korjata eilen hyvässä helsinkiläisessä olutravintolassa kavereiden kanssa maailmaa parantaen!  Nyt on luonnollisesti melkoinen kanuuna eli darra mutta eiköhän tämä tästä taas lähde liikkeelle särkylääkkeiden ja rasvaisen ruuan avittamana.

Näin eilen pitkästä aikaa silmää hivelevää naiskauneutta mutta silti yksikään ei vetänyt vertoja Apteekin Kaunottarelle

Kuva

———————————————————————————————————————————————-

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Mainokset

Mull´ on jano, Jutta

Suosikkiaiheeni alkoholi on taas otsikoissa. Minä pidän alkoholista ja erityisesti oluesta. Pääasiassa sen takia, että se maistuu hyvältä monine makuineen ja eri tyyppisine ilmentymisineen, siihen liittyy lukuisia mukavia muistoja, se on erittäin kansainvälinen, ellei suorastaan monikulttuurinen juoma. Lisäksi se on varsin halpaa etenkin maailmalla. Joskus takavuosina olut oli kohtuuhintaista täällä Suomessakin. Nyt puolen litran tölkki maksaa lähemmäs kolme euroa, mitä pidän kipurajana omalla kohdallani.

Vasemmistohallitus päätti, että janoni saa luvan nyt sammua. Tupakit ovat sammuneet jo toistakymmentä vuotta sitten. Kehysriihen tuloksena saatiinkin muun muassa korotus alkoholiveroon. Samoin moneen muuhunkin veroon, minkä ei pitäisi yllättää ketään. Nykyinen hallitus onkin ollut tehokas verojen korottaja, ja keksinyt pari uuttakin veroa siinä sivussa. Jutta ja kumppanit halunnevat ensisijaisesti vain rahasi ja toissijaisesti suojella sinua viinapirulta ja ties miltä vaaroilta. Itsehän et pärjää tässä kylmässä janoisten maailmassa, tarvitset vallanpitäjän avuksi.  Suojelun ja monen muun mutkan tuloksena Helsinki-Vantaan lentokentällä tuoppi maksaakin jo 8,70 euroa. Minulla on turvallinen olo siellä, sillä en varmasti osta tuohon hintaan lasillista olutta.

Kaipaisin Suomeen pubikulttuuria. Kauneimmillaan se mielestäni esiintyy Briteissä niin kutsutuilla sunday roasteilla, jolloin perheet lapsineen kokoontuvat kyläpubiin syömään ja viettämään aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Saattaapa lemmikkikoira loikoilla pöydän alla ja saada murusen ateriasta. Olen minä nähnyt koiralla oman pintinkin, mutta vain yhden kerran. Toiminta on täysin normaalia (uskokaa pois, sosiaalitädit ja -sedät), eikä aiheuta sen suurempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Lapset oppivat tavoille, olkoonkin, että britit ovat kovia juomaan myös aikuisena. Varsinaista sikailua olen silti nähnyt siellä erittäin vähän. Suomessahan sitä kyllä näkee tietyillä alueilla ihan päivittäin. Viikonloppuna ja ryyppäyspäivinä kuten vappuna onkin sitten suurin osa porukasta pelti kiinni, teinistä vaariin. Kansallisiin erikoisuuksiin kuuluva pikkujoulu, joka on ryyppypäivistä ehkä erikoisin, pitäisi sekin nostaa Suomi-brändissä korkeammalle.

Panimoliitto ei aivan turhaan ole huolissaan viinarallin kiihtymisestä. Ne yksilöt meistä, joilla on tarve päihtyä usein tai muuten väärinkäyttää alkoholia säästävät mukavan summan hakemalla lastin Tallinnasta. Joskus olen sieltä hakenut itsekin olutlaatikon tai kaksi, mutta en ole niin suuri A-oluen ystävä, että jaksaisin sitä laatikkokaupalla autooni lastata. Keskiolutta ei ainakaan viimeksi satamamarketissa silmiini osunut.

Jutan mielestä tuonti ei lisäänny. Voi se olla niinkin. Mikä sen sijaan on varmaa on se, ettei juominen vähene.  Sosialistien taisto viinaa vastaan ei huomioi kysyntää. Tarjonnasta ja hinnasta kyllä muistutetaan säännöllisestä. Suomalaiset juovat naapurin trokaamia viinoja kotisohvalla. Suurin osa näistä kalsarikännääjistä äänestänee Juttaa, joten sietää kiskoa ne vodkamäyräkoirat hymyssä suin. Ruotsalaistyylinen kotipoltto saadaan ehkä tätä vauhtia elpymään täälläkin. Pontikka on kovaa tavaraa, Jutta. Ota joskus Jyrkin kanssa  vähän napanderia ja mietiskelkää yhdessä näitä asioita.

Teen tähän liittyen aion tehdä yhden miehen kapinan. En aio tänä vuonna ostaa ensimmäistäkään alkoholiannosta muualta kuin anniskelupaikoista. Nostan Tallinnasta saunakaljat autonperälle, kerralla koko vuodeksi. Sanotaan sitä vaikka Alkoholikapinaksi. Muuten aion kipata baareissa ja pubeissa, joissa niissäkin koko ajan vähemmän. Kaupoista ja kioskeista en aio ostaa juomiani. Kesällä voi tehdä vähän tiukkaa mutta pitää sitten liitää terassille entistä useammin.

Jos olisin koodaaja , nakuttaisin vielä nettisivuston nimeltä eroaalkosta.com

Vihreitä miellyttävä kulkupeli on keksitty jo pariinkin otteeseen. Aiemmin kerroin kahvilla käyvästä autosta ja nyt vuorossa on polkukäyttöinen pubi.

Suomessa tälle löytyisi heti tusina kieltoja, katsastus, veroja sekä vakuutusmaksuja. Hauskanpitoveroa odotellessa, kippis!

Kuva