Archive for the ‘julkinen liikenne’ Tag

Painukaa h**vettiin Helsingistä, kaupunki on Vihreiden

Vihreiden taistelu Tulevien Sukupolvien, Globaalin vastuun ja ties minkä puolesta jatkuu yhä kovenevin ottein. Olen tästä niin paljon kirjoittanut, että pidetään saarna lyhyenä.  Kirjoitin vuosi sitten otsikolla Helsingin tuho samasta aiheesta. ”Pääteokseni” kirjoitin vuodenvaihteessa (Vihreä aate ei toimi). ”Ketä” kiinnostaa, suosittelen lukemaan nuo ensin.

Nyt on kuitenkin varmistunut, että ”Helsingin kadunvarsien asukaspysäköinnin vuosimaksu nousee vähitellen 120:stä 360 euroon eli 200 prosenttia”, tämänkin kertoo Talouselämä.

Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Ns. kakkosautosta, joita etenkin perheellisillä parempituloisilla mutta myös ihan tavallisilla työssäkäyvillä, itsenäisillä ihmisillä on, peritään jatkossa rangaistusmaksuna puolitoistakertanen asukaspysäköintimaksu, mikäli auto on samassa taloudessa ns. kirjoilla. Reipasta touhua. Mutta sitä se kommuunielämä on. Kaikille kaikki tasan, mikä on minun on minun ja mikä on sinun on meidän.

Viesti on selvä: Helsingin kaupunki, joka valitettavasti on yhä Suomen pääkaupunki, toivottaa menolipun helvettiin niille ihmisille, jotka haluavat liikkua helposti, itsenäisesti ja omilla aikatauluillaan. Otan viestin vastaan rentona, sillä olenhan suunnitellut muuttoa täältä Vihreyden ytimestä pois jo hyvän aikaa.

Vihreiden ja vihreiden, eli lähes kaikkien nykyään täällä piäkaapunnissa, fantasiat moottoriteiden bulevardisoinnista ovat saaneet lisää tuulta alleen, samoin Manskulle viritellään jotain kävelykatua keskelle parasta ja Suomen ainoaa kaupunkimaista ympäristöä. No, siinäpähän virittelette.

Bulevardisoinnissa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, mistä olen jo vuosia yrittänyt puhua: kun ruuhkia ei ole, niitä on tehtävä. Ainoa keino saada tänne pikkukylään ”ruuhkia” on hankaloittaa autoilua tarpeeksi. Ja sitähän täällä on sujuvasti tehty jo vuosikausia. Tietysti tuo eufemismi bulevardisointi (jotenkin kalskahtaa sana sosialisointi mielessä) on siinä ihan omaa luokkaansa.

Siitä, miksen käytä julkisia kulkuvälineitä, kirjoitin jo viime maaliskuussa. Se mikä tuosta kirjoituksesta on muuttunut, on suhtautuminen ratikoihin; nykyiset riittävät.

Julkinen liikenne ja Vihreä Aate – jotain niin ihanaa, että ihmiset on pakotettava niihin.

Kevyt sanktiointi eli kuinka Merja rankaisee

Merja, minulle kävi tänään vahinko. Ajoin nimittäin suojatien yli pysähtymättä siinä edessä, vaikka oikealla kaistalla oli auto pysähtyneenä juuri klassiseen tapaan suojatien eteen. Tiedän, että haluat rankaista minua, sillä sinä kerrot siitä tv:ssä ja uutisissa.

Kenellekään ei tapahtunut mitään vahinkoja, jos mukaan ei lasketa sitä, että oikeamielisyys karisi maailmasta pieneltä osin.

Tiedän, että tein väärin, koska en noudattanut sääntöä, jota itsekin pidän varsin järkevänä. Keskittymiseni herpaantui sekunniksi tai pariksi. Sinussa ja minussa on, Merja, muutamia eroja. Ilmeisimpiä niistä ei varmaan tarvitse luetella mutta pari eroa voidaan mainita:

– sinä pyrit täydelliseen maailmaan. Täydellisessä maailmassa ei tapahdu vahinkoja eivätkä ihmiset tee virheitä tai jos tekevät, niistä seuraa rangaistus. Sinä olet vasemmistolainen mutta eipä juuri muut täydellisyyttä tavoittelekaan.

-minä en pyri täydelliseen maailmaan, koska sellaista ei ole eikä tule. Tosielämässä vahinkoja tapahtuu. Ne voivat joskus olla hyvinkin ikäviä ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, mutta niiden kanssa meidän on vain elettävä. Jos ihan rehellinen olen, en tiedä miksi vahingosta pitäisi rangaista oikeastaan koskaan.

-sinä et aja autolla. Sinä istut taksin tai ministeriauton takapenkillä. Et ole ehkä koskaan ajanutkaan autolla, joten et oikeastaan tiedä millaista se on. Kuulin jostain, ettei sinulla ole ajokorttia. Tieto voi olla väärä.

-minä ajan paljon autolla. Se on pääasiallinen kulkuvälineeni ja sitä se on ollut oikeastaan koko aikuisiän. Kuljetan sillä itseäni, tavaroita, lemmikkieläimiä, ystäviä, sukulaisia ja kerran otin liftarinkin kyytiin. Kuljen autolla kesät ja talvet, yöt, päivät, lumessa, sateessa, jäisellä tiellä ja mökkiteillä, säässä kuin säässä. Teen  vuorokauden aikana useita erilaisia ”ajosuoritteita”, joskus ex tempore, joskus suunnitellusti ja joskus muuten vaan.  Puhumme tuhansista ajotunneista ja riittävästä määrästä ajokilometrejä Suomessa sekä ulkomailla. Ja tiedätkö mitä, Merja: vahinkoja tapahtuu. Kukaan ei ole koko ajan parhaimmillaan, en minä etkä sinä. Me ihmiset teemme virheitä, halusimme tai emme.

Tästä maasta on muokattu vuosikymmeniä sellaista kuin sinä ja kaverisi, sekä teitä ennen täällä sählänneet ihmiset ovat halunneet. Minulta ei ole kysytty mitään. Minulla ei ole vaikutusvaltaa niin kuin sinulla. Ja vaikka olisi, en keksisi sinulle uusia rangaistuksia ja maksuja.

Yleisesti ottaen ajotyylini on kuin vanhalla nunnalla. Kai nunnallekin voi vahinko sattua?

Tänään matkaamme siitä mihin eilen jäimme, eli Paciuksenkadulta, Eläintarhan Nesteelle. Läpi ”ruuhkaisen” Tukholmankadun.

Ruuhkamaksu on edellytys – rahastukselle

Uutisointia seuraavat ovat saattaneet huomata pieniä kesäisiä otsikoita vanhasta klassikosta eli ruuhkamaksusta. Tarinahan kertoo, että Vihreiden Suurvisiirit tietävät, että ruuhkamaksu on sujuvan liikenteen edellytys. On pystytetty selvitysryhmiä, joihin on kannettu mukaan kehäraakkeja yritysjohtajia jo haudan partaalla olevista firmoista. Taustalla häärii runoileva apteekkiapulainen, joka diggaa taksimatkailusta sekä tietenkin joukko maailmanpelastajia, lobbareita ja jokunen valtionapua nauttiva teknologiafirma kieli pitkällä veroluonteisina maksuina tulevaan riskittömään tuloon. Keppihevosena tässäkin on luultavassti ”oikeudenmukaisuus”, ”käyttäjä maksaa”, ja mitä niitä muita peruslöpinöitä nyt onkaan. Verokarhun ja satojentuhansien virkamiesten kassa on tyhjä: jottain tarttis tehrä… ja tehräänkin kohta.

Maailmanpelastamisella sen sijaan on aina kova kiire, sillä tuho tulee kohta, ellei pian. Vähän niin kuin Jeesuskin tulee pian.

Oletko sinä valmis?

Suomalaisten lomakausi on lopuillaan ja monet palailevat töihin. Ruuhkanperkaleet lisääntyvät. Totta se on, minulla on siitä valokuvia.

Valokuvat ovat Suomen pääkaupungin yhdeltä ruuhkaisimmilta (ruuhka siten kuin Vihreä Mieli sen käsittää) tieosuudelta eli Helsingin Tukholmankadulta noin klo 8 keskiviikkona 31.7. 2013

En tiedä kuinka selvisin perille tässä autojonossa ilman ruuhkamaksuja.

Kuva

Tarkimmat, jopa vasemmistolaisesti ajattelevista, huomaavat, että tämähän on oikeasti Nuurdensöldinkatu mutta olenkin vasta matkalla Tullinpuomille. Malttakaa vielä. On nimittäin jonoa ja matka kestää – pari minuuttia. Ihailkaa sillä välin pyöräilyä ylistävää valkoista monumenttia, sillä osa teistäkin on sitä maksanut minun lisäkseni.

Nyt näyttää pahalta: täällähän on joku muu tukkimassa tietä.

Kuva

Joku muukin siis pyrkii pois Helsingistä! Ei käy. Tietä ei riitä meille molemmille ilman gps-laskutusjärjestelmää.

Hetkinen nyt: mitäs vehkeitä nuo siniset ovat.

Kuva

Eliitille on oma kaista, niin oli kuulemma Neukkulassakin: ne jotka maksavat vähiten, saavat eniten eli oman kaistan käyttöön 24/7.  Se vaatinee puolueen jäsenkirjan. Aidosti tietenkin kysymys on siitä, että saataisiin niitä ”ruuhkia” paremmin aikaiseksi ja niinpä kaistoja poistetaan järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Kuvassa joku tollo maalainen pyrkii Helsinkiin autolla! Eikä käy sekään! Saisi, mokoma, maksaa ainakin 12 euroa, joka kilometriltä, etenkin tuo punaisella kotterolla ajava, joka varmasti äänesti persuja eduskuntavaaleissa.

Nyt alkoi jännittää, mäen alta nousi jotain suurta ja mahtavaa: kolmas bussi peräkkäin!

oikeamielisethän ne sieltä tulevat sinisillä saastekasoillaan. Vain noin 50 litraa verovaroin tuettua polttoainetta sataa kilometriä kohti kaupunkiajossa ja kuski päälle elätettävänä. ja ”ruuhka” on valmis, liikennes seisoo punaisissa valoissa, vaikkei ketään näy yhtään missään.

Valo-ohjaus on yksi tehokkaimpia tapoja Helsingissä luoda ruuhkia. Kokeilkaapa ajaa Pohjoisrantaa pysähtymättä Liisankadun risteyksen valoihin. Ei onnistu, ei yöllä eikä päivällä. Jos onnistuisi, se helpottaisi ajamista ja vähentäisi matkaan käytettävää aikaa. Ei käy, ei.

Kuva

Siinäpä sitä nyt on: ruuhkaa. Autoja niin ettei eteensä näe. En todella tiedä miten ikinä selvisin perille tänä aamuna.

Nopealla arvioinnilla noissa kolmessa eliittikaistalla kuolemaa työntävässä bussissa oli yhteensä noin 20 ihmistä kyydissä. Ja matkat maksoin osittain minä, oman matkani lisäksi.

Kiitos, helsinkiläiset äänestäjät, kun äänestitte Virheitä. Saatte tämän kylän kuolemaan ja ghettoumaan ennätysvauhtia.

Eikö mitään uutta

Onpas ollut jotenkin tylsä kesä sääntelyn ja lisämaksujen sekä autoilijoiden kurittamisen osalta. Tietty kuntasektorilla ja virastoissa ollaan pitkillä, pitkillä lomilla ja kyllähän se muutenkin saattaa laiskottaa, kun aurinko paistaa parina päivänä vuodessa. Onneksi tulossa on alkoholiveron korotus jo ensi vuoden alusta, näin luki lehdessä.

Eilen hieman piristi, kun huomasin, että Töölössä ja Olympiastadionin nurkilla on kantakaupungin viimeisille ilmaisille parkkipaikoille vedetty jo maksuautomaatit (3. vyöhyke). Kaapeloinnitkin on jo tehty, enää liikennemerkit ovat vaihtamatta. Sittenpä rahastus ja kantakaupungin autioittaminen pääseekin taas yhden pykälän kiivaampaan vauhtiin.

Kunhan viimeinenkin ”kivijalkakauppa” lyö lapun luukulle, lienee Virheiden unelma toteutunut: yksinäinen raitiovaunu kolisee autiossa kylässä Itämeren rannalla vieden yliopiston kehitysmaarunouden lisurityötä tekevää ja aina Virheitä äänestänyttä Lissua kohti kampusta. Vaunun takaosassa virkamiespariskunta Heimo E. J. Makkonen ja Maj-Lis Säändelssön-Makkonen siirtyvät työpäivän jälkeen kohti etu-Töölön 134 neliöistä kattohuoneistoaan, jonka he kovalla työllään ovat juuri saaneet maksettua.

*tarinan nimet ovat keksittyjä ja kaikki yhteneväisyydet eläviin tai kuolleisiin todellisiin henkilöivät ovat silkkaa ”couinssidenssiä”.

Enemmistö tekisi sitä ja tätä

Taloussanomat tietää kertoa, että enemmistö helsinkiläisistä tekisi autoilusta kalliimpaa. Ei ole varmaan kovinkaan monelle yllätys, ettei enemmistö helsinkiläisistä tiedä yksityisautoilun kustannuksista yhtään mitään. Sitäkin harvempi yllättynee, jos todetaan, että on aina mukava ideoida maksuja ja kieltoja muille, kunhan vain itselle ei koituisi mitään vastaavaa.

Päivänä muutamana tässä viime viikkoina jouduin julkisen liikenteen käyttäjäksi. Kokemus tulikuumasta ja tunkkaisesta bussimatkasta oli kyllä sinällään arjen extremeä. Matka sisälsi myös vartin verran raitiovaunun odottelua muutaman kymmen muun kyllästyneen näköisen odottelijan kanssa, sekä loppuhuipennuksena raitiovaunumatkan läpi keskustan. Tällä kertaa vältyin Grande Finalelta, jonka olen kokenut jo kerran: harva tietää tunnetta kun housuissa on jonkun toisen kuset – minäpä tiedän.

15 kilometrin matka kesti ovelta ovelle tunnin ja 15 minuuttia (eli lähes puolitoista tuntia).

Normaalioloissa ajan tuon matkan autolla noin 20-24 minuutissa.

Tekisin julkisesta liikenteestä huomattavasti kalliimpaa. Mutta minäpä en olekaan enemmistö.

Miksi en käytä julkisia kulkuvälineitä

Kuten tiedetään, on olemassa ideologioita, joissa kaikki mitä ei ole verotettu on tukea. Kyse on tietenkin mistäpäs muusta kuin poliittisesta priorisoinnista.

2013-03-24_14-38-10_429

Tällä kertaa oikeamieliset iskivät silmänsä työpaikkojen tarjoamiin pysäköintimahdollisuuksiin. Kieltämättä onhan se karmivaa, että ihminen vielä voi käydä töissä miettimättä minne kulkuvälineensä pysäköi. Kuten asiaan kuuluu, on tehty taas vihreitä ja muun värisiä laskelmia ja päädytty huimiin loppusummiin. Pari neliötä asvalttia maksaa niissä helposti tuhansia euroja.

Autopaikkojen hintoja on nykyään tapana laskeskella ja onkin erikoista, ettei kukaan mietiskele paljonko nykytaloihin rakennettavat varsin suuret pyörävarastot maksavat. En minä ainakaan haluaisi maksaa euroakaan siitä että naapurilla on mahdollisuus lämpimään fillaritalliin. Olen pari sellaista nähnyt ja ne ovat olleet isoja lämmitettyjä tiloja. Kelpaa siellä muutaman satasen fillaria säilöä kesät talvet.

Itse ajan joka työpäivä autolla töihin. Ei kai se siihen muuta syytä ole kuin se, että se on tehokas tapa liikkua ja voin niin tehdä. Aikaero omaehtoisen ja jonkun muun päättämän liikkumismuodon välillä on kolminkertainen omaehtoisen eduksi. Raitiovaunua käytän harvoin, lähinnä silloin kun on promilleja veressä eikä huvita mennä säännellyllä taksilla hintaan 10 euroa kilometri muutaman kilometrin matkalla.

Raitiovaunujen suurimpia ongelmia ovat mielestäni hitaus ja kusenhajuiset spurgut, etenkin kun tietää, että itse siinä maksaa samalla spurgunkin matkaa. Bussit – ne lähinnä haisevat ja tukkivat teitä pysähtelmällä sadan metrin välein kantakaupungissa kyydissään suurimman osan ajasta vain muutama vanhus. Naftaa palanee noin 45 litraa satasella mutta on se sen arvoista.

2013-03-24_14-39-22_539

Julkisten kulkuvälineiden filosofian on joku joskus kiteyttänyt suunnilleen näin: se vie sinut hitaasti suunnilleen sieltä mistä haluat lähteä suunnilleen silloin kun et halua lähteä, melkolailla sitä kautta mitä et halua kulkea, niiden ihmisten kanssa joiden kanssa et halua matkustaa, pitkälti sille alueelle minne olet menossa ja hintaan, jota et halua maksaa.

Huomattava on, etten ole millään tapaa kieltämässä tai lakkauttamassa julkista liikennettä. Raitiovaunukiskoa voisi vetää enemmänkin tutulla käyttäjä maksaa – periaatteella. Nykymuodossaan Helsingin sisäinen kuukausilippu on sanalla sanoen ilmainen, jos se yhä on siinä neljänkympin tuntumassa missä se takavuosina. Hinnan voisi alkuun tuplata, ei pitäisi olla paha hinta jos on halua matkustaa.

Saan minä työpaikalla kahviakin ”etuna”. Keksikää nyt äkkiä verotusarvo sillekin. Kyllähän se vuositasolla on useamman sadan euron etu helposti, jos lasketaan 2 euroa kupilliselle hintaa.

2013-03-24_14-42-14_695