Archive for the ‘jutta urpilainen’ Tag

Alkoholiverokapinallisen elämää,osa 11: Aine helvetin esikartanosta

Viikko on ollut rankka juomisen kannalta. Työmatkalla join joitain annoksia joka päivä. On selvää, että nukkuminen on silloin ihan mitä sattuu. Olen nukkunut tällä viikolla tdella huonosti. Eilen tuli kupitettua hieman enemmänkin, minkä seurauksena olen joutunut tärisemään koko lauantain ja kärsimään huonosta olosta joka jatkuu pari päivää. Vaikka nykyään olenkin kohtuukäyttäjä, joudun silti taistelemaan itseni kanssa hillitäkseni juomishaluja. Ainahan se mielessä on – alkoholi.

Nykyään, ongelmista selvinneenä, pystyn sentään analysoimaan tilannetta. Erotan sen, ettei jokapäiväinen tissuttelu ja jokaviikkoinen kännääminen itseasiassa ole normaalia toimintaa ihmiselle. Ei se ole terveellistäkään, siihen menee rahaa ja aikaa ja lopputulos ei ole millään tapaa positiivinen. Pystyn nykyisellään lopettamaan juomisen jossain vaiheessa iltaa jättämällä vaikka täydenkin annoksen pöydälle. Nuo ovat hienoja tapoja ja huomioita, jotka osoittanevat, että suunta on oikea. Aidosti suunta on raittius, sillä sitä sen on pakko olla. Tämä on pitkä matka mutta onhan tässä aikaa. Kohtalotoverini varmaan tietävät sen hauskan fiiliksen kun kanuuna alkaa helpottaa ja ensimmäisen kerran käy mielessä ”kyllähän tässä saattaisi yksi mennä…”. Vakuutan, että silloin olet jo itsepetoksen tielle lähtenyt kovaa vauhtia. Minulla itselläni on juuri se fiilis tällä hetkellä, vaikka koko päivän olen kironnut,  että pitikö tässä näin käydä.

Neuvoni onkin: älä ota sitä ensimmäistä. Tai jos otat, mieti koko ajan miksi joisit lisää. Maistuuko se juoma enää miltään kuudennen annoksen kohdalla, entä onko tarvetta päihtyä lisää.

Krapulapäivänä tee ajatusharjoitus: keskity rauhallisesti ja mieti juomista. Ota juominen,  mielessäsi,  vaikkapa tennispallon kokoisena asiana käteesi ja laske se lattialle. Voit tehdä liikkeen aidosti. Kuvittele juominen siellä lattialla. Seiso itse siinä vieressä. No, miltä näyttää? Melko mitättömältä, eikö. Et sinä sitä tarvitse. Voit vaikkaa jättää sen ”juomispallon” sinne lattialle pariksi päiväksi. Mieti jotain muuta sen sijaan, sillä varmasti moni muukin asia kiinnostaa. Ja veikkaanpa, että aika moni muu asia kiinnostaa paljon enemmänkin. Keskity niihin, lue joku uusi juttu sinua kiinnostavasta aiheesta. Katso video netistä. Älä soita sille kaverille, jonka kanssa käyt kippaamassa.

Hanki muita kavereita, semmoisia joilla on muutakin miettimistä kuin seuraava baarikierros.  Mene töihin, pese auto, tee mitä tahansa muuta mutta pidä ajatus mahdollisuuksien mukaan irti alkolista. Piristyt jo muutamassa päivässä koska saat kunnolla nukuttua. Ei tästä ehkä apua ole jos tilanne on paha eikä kunnon ”ammattilaiset” mitään nettiä selaile muutenkaan mutta meille työssäkäyville pienikin tönäisy oikeaan suuntaan saattaa auttaa paljonkin. Niin ja kaada ne kotonasi olevat viinat viemäristä alas. Kierrä kaupan alkoholihyllyt mahdollisuuksien mukaan kaukaa tai niiden kohdalla käännä katseesi pois siitä suosikkijuomastasi. Pikkuasioilla on monesti iso vaikutusvalta näissä hommissa.

Olen jo aiemminkin pohdiskellut syitä siihen, miksi juuri alkoholista tuli minulle vitsaus numero yksi. Syyt ovat varmasti sekä geneettiset että psykologiset: keitto nyt vain maistuu ja se osui nuorena jotenkin niin hyvää saumaan yleisen ahdistuksen keskelle oloa helpottamaan. Paras kaverini alkoholi, ehdottomasti. Ja samalla se ikävin kaveri. Kaikki ne sadat päivät, jotka olen krapulassa maannut ja tärissyt ja kironnut tuota helvetin ainetta, jonka käyttöä en ainakaan aiemmin pystynyt hallitsemaan. Vaihtaisin ne heti pois selviin päiviin jos pystyisin. Harmittaa ja inhottaa, etten ole pitänyt itsestäni parempaa huolta nuorempana. Olin kertakaikkiaan ja yksinkertaisesti hölmö, näköalaton päihderiippuvainen.

Eihän kukaan pakota juomaan tietenkään. Kaiken kaadan itse kurkusta alas omin käsin. Vitsinä alkanut ja Jutan innoittama alkoholiverokapinani on osoittautunut pieneksi menestykseksi, sillä en ole koko vuonna vieläkään ostanut vähittäismyynnistä kuin pari hassua keskaripulloa. Aiemmin tuli tissuteltua harva se ilta ja kierreltyä kaupan oluthyllyjä. Painokin on pudonnut tänä vuonna viitisen kiloa kuin itsestäään.

Ehkä tämä viikko on kuitenkin jonkinlainen poikkeama vuositasolla. Niin ainakin haluaisin uskoa.  Onhan tässä mennyt viikkoja täysin tipatta kesälläkin. Kesä jos mikä on itselleni vaikeaa aikaa, koska kaikenlaisia tilanteita, joissa juomaa on tarjolla, on harva se viikko. Tiedän itsestäni sen, että rutiinit ovat minulle hyväksi. Talviaikaan elämä on tasaisempaa ja houkutuksia juomiseen on vähemmän. Nykyään pystyn kieltäytymään tarjotuista juomista mutta aivan joka kerta ei yksinkertaisesti viitsi sanoa ei.

En silti ole kieltämässä alkoholia, sillä kiellot eivät auta kun on Iso Jano. Jano joka ei vedellä lähde. Päinvastoin: jos minä saisin päättää olisi Suomessa alkoholia myynnissä joka nurkalla kellon ympäri, kuten monissa muissakin paikoissa. Aikanaan se varmasti johtaisi koko aineen arkipäiväistymiseen ja siitä katoaisi kaikki vähäkin hohto. Ehkä joku tulevaisuuden nuori välttyisi näiltä mietteiltä ja krapulapäiviltä.

—————————————————————————————————————————-

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Mainokset

T-paidalla tappeluun, osa 2.

T-paita on 1900-luvun hienoimpia keksintöjä. Se on käytännöllinen ja sillä voi julistaa erilaisia sanomia kaduilla ja toreilla. SDP ja Jutta ovat nyt hoksanneet, että suunnilleen kaikki hyvä mitä Suomessa on, onkin SDP:n aikaansaannosta. Vaatimattomuus ei demaria kaunista ainakaan tässä asiassa.

Joku paitoja painava firma voisikin tehdä ”Ei kiitos, SDP” -paidan ja selkäpuolelle painettaisiin  sirppi ja vasara.

Mutta kuten aiemmin todettua, saa jokainen pitää päällänsä aivan mitä paitaa tahansa.

Kuva

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 7. Virkamies tietää

Panimotuotteiden myynti notkahti viime vuonna 6,2 prosenttia. Sehän on oikeastaan aika paljon, eikä lehtitietojen mukaan vastaavaa pudotusta ole aiemmin nähty. Jutta ja kaverinsa eri virastoissa ovat todella panneet toimeksi ja verotus on alkanut purra.

Jonkin ministeriön virkamies-Isto tarinoi Taloussanomissa, että ” alkoholihaitat ovat vähentyneet ihan silmissä, valtio on saanut lisää verotuloja, matkustajatuonti ei kasva ollenkaan ja kulutus on vähentynyt”.

Minä en tiedä miten tuo yhtälö on laskettu mutta minäpä en olekaan valtion virkamies tai hallintoneuvos.

Oma linjani on pitänyt. Panimotuotteiden, eli omalla kohdallani keskioluen, ostaminen on vähentynyt rajusti ja vähittäismyynnistä ostaminen on loppunut kokonaan aiemmissa tarinoissa mainituista syistä. Eilen innostuin kyllä kumoamaan muutaman tuopin paikallisessa pubissa. En jaksanut tällä kertaa edes hintaa miettiä, vaikka kieltämättä 8 euroa tuopista tuntuu kovalta hinnalta, etenkin kun niitä illaan mittaan muutamia menee kurkusta alas. Työmies voi nykyhinnoilla kipata päiväpalkkansa illan aikana. Erikoistahan se on, että Tallinnan-laivalta saa yhä kympillä 24 tölkkiä olutta.

Tänään tietenkin on pieni pöhnä ja heikottaa mutta ei anneta sen nyt häiritä sunnuntain viettoa. Olut oli hyvää ja jopa kahdeksan euron hintainen I.P.A. maistui erinomaiselta, ”kuin kotona Englannissa”.

Kuulin hauskan tarinankin tällä viikolla. Maakuntien toimintaa kai se enemmän onkin, mutta ymmärrettävää ja taatusti Jutan ja kavereidensa haluaman linjan mukaista. Eräälläkin paikkakunnalla on kuulemma tapana, että pieni piiri järjestää aina vuoronperään ”hakijan” joka sitten lähtee Tallinnaan pakettiautolla tai jollain kartanovolvolla ja hakee sieltä kerralla juomat useammalle kuukaudelle. Kympin lavoja myydään 15-20 euron hintaan tutuille ja tuntemattomille.

Kartanovolvoon oli yhdellä keikalla saatu tungettua tarinan mukaan 80 lavaa olutta. En tiedä onko tuo tottakaan mutta täytyy sanoa, että suomalaisella on asenne kohdallaan kun jano yllättää.

Nostakaa vaan lisää niitä veroja, Jutta ja kaverit.

Hymyä huuleen!

Kuva

————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Rakkain harrastukseni juominen on vähentynyt vuosi vuodelta. Siitä on enää muistot jäljellä. En tunne itseäni enää siksi samaksi ihmiseksi, joka nuorempana keskitti kaiken energiansa juomiseen. Sitä se käytännössä oli, tajuan sen nyt vuosien kohtuukäytön ja kliseisesti ”uuden elämän” jälkeen. Anonyyminä se on helppo myöntää. Juominen oli tavoite, päämäärä, syy, tarkoitus. Sen ympärille rakennettiin oikeastaan kaikki muu tai kaikki muu jotenkin tuki sitä. Se oli ensimmäinen asia mielessä aamulla herätessä ja varmaan myös viimeinen illalla ennen nukahtamista. Kovin paljoa en liioittele, kun näin sanon.

Elämäni hienoin kokemus on, yhä, ensimmäinen känni tai humala, tai millä nimellä sitä sitten kutsuukaan. Varmaan se useimmille, etenkin miehille, on ensimmäinen tai toinen kerta eri tavalla kosteissa merkeissä mutta minulle ei: minä olen kokenut voimakkaimman ensikertani Kuningas Alkoholin kanssa. Mikään koskaan sen jälkeen eikä varsinkaan sitä ennen ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta. Se oli paras kaverini ensi tapaamisesta lähtien. Rakastuimme toisiimme välittömästi, etenkin minä alkoholiin, sillä tuskin juoma sinänsä minusta piittasi. Kuljettuani jollain tapaa jopa pitkän ja monivaiheisen tien nykyhetkeen alan nähdä syitäkin sille, miksi etanolista lopulta tuli niin keskeinen asia elämässäni varsin pitkäksi aikaa. Toki osa asiasta voidaan panna geenienkin tilille, mutta tuskinpa ne ovat koko totuus.

Nykyäänkin, kun olen jo lopettanut säännöllisen kippaamisen ja keskittynyt muihin asioihin, joudun myöntämään, ettei mikään näistä nykyisistä mielenkiinnon kohteista aiheuta yhtä voimakasta tunnetta tai tunnu muutenkaan, rehellisesti sanoen, niin hyvältä ja mielekkäältä kuin juominen. Mutta kuten sanonta kuuluu: ”näillä mennään”. Toinen vaihtoehto olisi niin paljon karumpi, että on tyydyttävä tähän rooliin – on elettävä. Pidettävä pää kasassa ja huolta itsestä ja ympärillä olevista.

Tänään olenkin ollut kaksi viikkoa tipatta. Ei se vaikeaa ole enää. Kerron joskus, miten tähän on tultu ja kuinka tie lähti viemään eri suuntaan. Itse matkankin varrelta on lukuisia tarinoita. Ne ovat hauskojakin monet, sattumuksia on eri mantereiltakin, olen tavannut lukuisia hienoja ihmisiä pitkälti alkoholin ansiosta, jos näin voidaan sanoa. Toki siellä on muutamia tapauksia, joita en mielelläni muistele, mutta kokonaissaldoa tarkastellessa niitä on yllättävän vähän.

Viikonloput tuntuvat selvin päin pitkiltä. Mutta en minä tästä maasta enää alkoholijuomia osta kuin poikkeustapauksessa. Minulle riittää tämä holhous ja verotus jo muutenkin. En maksa enää yhtään ylimääräistä euroa alkoholiverotuksessa. Jos joskus juonkin, kumoan muutaman tuopin lähibaarissa ja muistelen miltä tuntui teini-ikäisenä, kun elämä oli edessä ja nousuhumala alkoi potkia nuorta mieltä eteenpäin. Sitä tunnetta en koskaan sen jälkeen enää saavuttanut, vaikka niin kovasti yritin.

Jos joku teistä lajitovereista painii juomisen kanssa ja haluaisi vähän hillitä sitä janoa, voin sähköpostilla kertoa tarkemmin jotain omista kokemuksistani. Raivoraitista saati absolutistia minusta ei tullut, sillä ei sekään tuntunut omimmalta tieltä, mutta kohtuukäyttöön pääsin. Siitä olen todella ylpeä.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 4 – Simaa!

Kun tässä nyt jo kohta neljä kuukautta on ollut ostamatta alkoholia vähittäismyynnin puolelta, niin ei se janokaan sillä tavalla enää vaivaa. Pari tölkkiä ostin maaliskuun alussa, siinä se on tämän vuoden saldo. Anniskelupaikoissa olen jonkin verran kipannut, mutta vähentynyt sekin on. Kyllästyin kertakaikkiaan koko ajan kallistuviin hintoihin, veronkorotuksiin ja yleiseen holhoamiseen.

Viimeiseisin käsittämätön tempaisu Kasarmintorin S-marketin simainen ”hassuttelu”, jossa keski-ikäiselle naiselle ei myyty simaa.

Aidosti: minä lopetan käymisen S-marketissa, S-liikkeissä ja kohta varmaan kaikissa muissakin liikkeissä, jos tämä pelleily jatkuu. Esitän tässä vaiheessa vain yhden kysymyksen: kun tässäkin mielettömyydessä on tarkoitus käsittääkseni suojella lapsia, kuinka se estää sitä lasta saamasta alkoholia jos minä, tai kuka muu tahansa, näytän paperit kaupan kassalla ostaessani kymppikassin bisseä ja sen jälkeen kuljetan sen kassin sille alaikäiselle, joka silmät kiiluen odottaa kaupan nurkalla, ja otan vielä ”hakuja” päälle.
Silloin kun minä nuori olin, sai ”hakija” palkaksi ”hakuja”. Todennäköisesti kaikki muut paitsi valtion sossutädit ja -sedät tietävät, mitä tarkoitan.

Miten määritellään ”alle 30-vuotiaalta vaikuttava”? Miltä ”vaikuttaa” 30-vuotias, entä 31-vuotias?

Onko sima edes alkoholituote alkoholilainsäädännössä?

Mikseivät näiden järjettömyyksien keksijät tule omilla nimillään ja kasvoillaan ihmisten eteen perustelemaan näitä alati lisääntyviä kyykytys- ja holhousasetuksia?

Suositukseni kaikille: lopettakaa alkoholin osto Suomesta. Tilatkaa netistä ulkomailta, käykää Virosta tai muualta, tai kerätkää vaikka isompi porukka, joka siten hakee ”kuorman” ulkomailta. Alistumalla saa vain lisää paskaa niskaansa.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2 Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

 

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 2 – Tuttu tunne

Sarjassamme aiemmin tapahtunutta: kyllästyin Jutan ja kavereidensa veroihin ja niiden jatkuviin korotuksiin sekä siihen, että joku maailmanpelastaja keksi säännön, että ”tarkastamme henkilöllisyyden kaikilta, jotka vaikuttavat alle 30-vuotiailta”. Vaikka itse olen jo tuon iän ylittänyt, tai oikeastaan sen takia, en alistu siihen, että minulta kysellään papereita ostaessani muutaman pullon bisseä lähikaupasta. On vielä mahdollista, että jonkun kassatyttelin mielestä ”vaikutan alle 30-vuotiaalta”, mikä on asia, jota kukaan ei kai kykene mitenkään määrittelemään. Tiedän tapauksen, jossa papereita on kysytty yli 40-vuotiaaltakin mieheltä. Suomi on merkillinen maa mitä kyttäämiseen ja holhoamiseen tulee.

Niinpä tein uutenavuotena päätöksen lopettaa alkoholin ostamisen vähittäismyymälöistä ja siirtää hankinnat ainoastaan anniskelupaikkoihin ja ostaa isommat määrät Tallinnasta.

Jutan kyseenalaiseksi ansioksi on mainittava, että alkoholinkulutukseni todella on vähentynyt. Painoakin on pudonnut jonkin verran.

Vähäinen alkoholinkäyttöni liittyy myös siihen, että krapulat tuntuisivat pahenevan vuosi vuodelta. Jos parikymppisenä jaksoi kipata aamuyöhän asti ja lähteä töihin parin tunnin yöunilla, niin enää sellainen ei onnistuisi. Nyt menee vähintään vuorokausi toipuessa, joskus kaksikin. Jutalta jää minun takiani nyt muutama veroeuro keräämättä, sillä muutenkaan alkoholi ei maistu enää samalla tavalla kuin nuorempana. Olen suoraan sanoen jo hieman kyllästynyt koko aineeseen. Joskus on kuitenkin mukava kumota jokunen tuoppi kaverin kanssa ja ihmetellä maailmaa, puhua autoista tai reissuista. Naisistakin on joskus puhetta.

Heikko olohan siitä tulee, mutta kyllä sen silloin tällöin kestää; tänäänkin.

2013-04-06_22-25-38_876

Alkoholiverokapinallisen elämää I – Veroja ystävällisesti korottaa hän

Jutan innoittamana aloitin Alkoholikapinan. Janoisena lintuna huomaan välillä kaipaavani erityisesti keskiolutta. Myönnettävä on, että sorruin ostamaan lähikaupasta pari pulloa tuota elämän eliksiiriä eräänä iltana.  Ei anneta sen kuitenkaan vesittää hyvin alkanutta taisteluani Jutan ja kavereidensa keksimiä veroja ja niiden jatkuvaa korottamista vastaan.

2013-03-27_12-30-21_386

Lehdestä on itse kukin voinut lukea yritysten verosuunnittelusta monenlaista. Omalta osaltani ”verosuunnittelu” on edennyt jo varsin pitkälle.  Olen minimoinut oikeastaan kaiken veronmaksun minkä voin. Ostan Suomesta käytännössä enää vain elintarvikkeet (maailmanennätyshintaan!), ravintolapalveluja ja polttoainetta. Jo useamman vuoden ajan olen tilannut lähes kaiken netin kautta ulkomailta ja hoitanut esimerkiksi vaateostokset ulkomailla käydessä. Tarkalle metsänelävälle se tarkoittaa tuntuvaa säästöä tai ainakin sitä että samalla rahalla saa enemmän.

Auton olen huollattanut Tallinnassa merkkiliikkeessä. Parturissa käynti hoituu siinä odotellessa. Autonhuollon kertasäästö voidaan laskea sadoissa euroissa. Luonnollisesti tankkaan siellä samalla. Palvelu on ollut totta puhuen parempaa kuin täällä koskaan yhdessäkään autoliikkeessä. Suunnitelmissa on myös siirtää hammaslääkärikäynnit Viroon. Etenkin autonhuollon hinnoittelu on erittäin selkeää, mistä voisivat suomalaiset korjauspajat ottaa oppia. Samalla kertaa ostan myös tupakat, vaikken edes polta. Lisäksi ostan sieltä jatkossa myös alkoholijuomat. Tähän mennessä en ole yksinkertaisesti viitsinyt kantaa niitä edes autoon asti siellä käydessä.

Varsinaisesta rahansäästöstä ei tässä ole kyse. Sama määrä euroja menee lopulta, luulisin niin. Matkatkin maksavat ja mukaan tarttuu aina jotain ylimääräistä. Kyse on enemmänkin periaatteesta eli halusta olla tukematta nykyisten demarihallituspuolueiden politiikkaa ja holtitonta rahankäyttöä yhdelläkään ylimääräisellä sentillä.

2013-03-27_13-05-21_976

Kuvassa sattumalta yksi suurimmista syyllisistä ajoittaisiin jonoihin Helsingissä: Hämeenlinnanväylältä meneen vain yksi kaista yli Hakamäentien Mannerheimintielle. Siis vain yksi kaista. Toinen kaista on varattu Paremmille Ihmiselle ohituskaistaksi (bussikaista) ja on siten mahtava osoitus poliittisesta priorisoinnista.

Voimmekin todeta, että  verotus todella toimii: kansalaisten ostovoima huononee ja apuun tulee SDP&Kokoomus apupuolueineen korottamalla veroja. Kuinkahan kauan tämä sirkus vielä pyöriikään.

Ja kun monopolien ja sääntelyn maassa elämme voi vain ihmetellä miksi Alko on kiinni juuri niinä päivinä kun sen erityisesti pitäisi olla auki. Käytän pääsiäisen pohdiskelemalla miksi ihmeessä Alkossa on niin paljon päälliköitä, tarvitaanko todella noin 2700 ihmistä myymään monopoliviinaa veronmaksajille,  ja mitä ihmettä mahtaakaan viinakaupan yhteiskuntavastuuasiantuntija tehdä vuodesta toiseen.

2013-03-28_16-05-21_542

Tai ehkäpä Kossupulloonkin on suunnitteilla jotain synninpäästöön liittyvää.

Mull´ on jano, Jutta

Suosikkiaiheeni alkoholi on taas otsikoissa. Minä pidän alkoholista ja erityisesti oluesta. Pääasiassa sen takia, että se maistuu hyvältä monine makuineen ja eri tyyppisine ilmentymisineen, siihen liittyy lukuisia mukavia muistoja, se on erittäin kansainvälinen, ellei suorastaan monikulttuurinen juoma. Lisäksi se on varsin halpaa etenkin maailmalla. Joskus takavuosina olut oli kohtuuhintaista täällä Suomessakin. Nyt puolen litran tölkki maksaa lähemmäs kolme euroa, mitä pidän kipurajana omalla kohdallani.

Vasemmistohallitus päätti, että janoni saa luvan nyt sammua. Tupakit ovat sammuneet jo toistakymmentä vuotta sitten. Kehysriihen tuloksena saatiinkin muun muassa korotus alkoholiveroon. Samoin moneen muuhunkin veroon, minkä ei pitäisi yllättää ketään. Nykyinen hallitus onkin ollut tehokas verojen korottaja, ja keksinyt pari uuttakin veroa siinä sivussa. Jutta ja kumppanit halunnevat ensisijaisesti vain rahasi ja toissijaisesti suojella sinua viinapirulta ja ties miltä vaaroilta. Itsehän et pärjää tässä kylmässä janoisten maailmassa, tarvitset vallanpitäjän avuksi.  Suojelun ja monen muun mutkan tuloksena Helsinki-Vantaan lentokentällä tuoppi maksaakin jo 8,70 euroa. Minulla on turvallinen olo siellä, sillä en varmasti osta tuohon hintaan lasillista olutta.

Kaipaisin Suomeen pubikulttuuria. Kauneimmillaan se mielestäni esiintyy Briteissä niin kutsutuilla sunday roasteilla, jolloin perheet lapsineen kokoontuvat kyläpubiin syömään ja viettämään aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Saattaapa lemmikkikoira loikoilla pöydän alla ja saada murusen ateriasta. Olen minä nähnyt koiralla oman pintinkin, mutta vain yhden kerran. Toiminta on täysin normaalia (uskokaa pois, sosiaalitädit ja -sedät), eikä aiheuta sen suurempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Lapset oppivat tavoille, olkoonkin, että britit ovat kovia juomaan myös aikuisena. Varsinaista sikailua olen silti nähnyt siellä erittäin vähän. Suomessahan sitä kyllä näkee tietyillä alueilla ihan päivittäin. Viikonloppuna ja ryyppäyspäivinä kuten vappuna onkin sitten suurin osa porukasta pelti kiinni, teinistä vaariin. Kansallisiin erikoisuuksiin kuuluva pikkujoulu, joka on ryyppypäivistä ehkä erikoisin, pitäisi sekin nostaa Suomi-brändissä korkeammalle.

Panimoliitto ei aivan turhaan ole huolissaan viinarallin kiihtymisestä. Ne yksilöt meistä, joilla on tarve päihtyä usein tai muuten väärinkäyttää alkoholia säästävät mukavan summan hakemalla lastin Tallinnasta. Joskus olen sieltä hakenut itsekin olutlaatikon tai kaksi, mutta en ole niin suuri A-oluen ystävä, että jaksaisin sitä laatikkokaupalla autooni lastata. Keskiolutta ei ainakaan viimeksi satamamarketissa silmiini osunut.

Jutan mielestä tuonti ei lisäänny. Voi se olla niinkin. Mikä sen sijaan on varmaa on se, ettei juominen vähene.  Sosialistien taisto viinaa vastaan ei huomioi kysyntää. Tarjonnasta ja hinnasta kyllä muistutetaan säännöllisestä. Suomalaiset juovat naapurin trokaamia viinoja kotisohvalla. Suurin osa näistä kalsarikännääjistä äänestänee Juttaa, joten sietää kiskoa ne vodkamäyräkoirat hymyssä suin. Ruotsalaistyylinen kotipoltto saadaan ehkä tätä vauhtia elpymään täälläkin. Pontikka on kovaa tavaraa, Jutta. Ota joskus Jyrkin kanssa  vähän napanderia ja mietiskelkää yhdessä näitä asioita.

Teen tähän liittyen aion tehdä yhden miehen kapinan. En aio tänä vuonna ostaa ensimmäistäkään alkoholiannosta muualta kuin anniskelupaikoista. Nostan Tallinnasta saunakaljat autonperälle, kerralla koko vuodeksi. Sanotaan sitä vaikka Alkoholikapinaksi. Muuten aion kipata baareissa ja pubeissa, joissa niissäkin koko ajan vähemmän. Kaupoista ja kioskeista en aio ostaa juomiani. Kesällä voi tehdä vähän tiukkaa mutta pitää sitten liitää terassille entistä useammin.

Jos olisin koodaaja , nakuttaisin vielä nettisivuston nimeltä eroaalkosta.com

Vihreitä miellyttävä kulkupeli on keksitty jo pariinkin otteeseen. Aiemmin kerroin kahvilla käyvästä autosta ja nyt vuorossa on polkukäyttöinen pubi.

Suomessa tälle löytyisi heti tusina kieltoja, katsastus, veroja sekä vakuutusmaksuja. Hauskanpitoveroa odotellessa, kippis!

Kuva