Archive for the ‘jutta’ Tag

Tikka mainostaa: Verot jäävät Viroon

Ajattelin hieman säästää. On tullut vedettyä luottokortille muutamia juttuja. Keksin nerokkaan säästösuunnitelman. Jatkan kulutusta entiseen tahtiin mutta ryöstän naapurin Sepolta kympin joka päivä. No, kyllä minä vähän leikkaankin. Nimittäin jätän loppuvuonna 8 tuoppia juomatta. Naapurin Seppo ei ehkä diggaa ajatustani mutta eipä häneltä kysyltä. Sepollakin on velkaa mutta ainahan on maksettava eikös juu.

Lisäksi siirrän kiihtyvään tahtiin kulutustani, ajankäyttöäni ja hankintojani Viroon. Verot jäävät sinne. On siellä nyttenkin tullut rampattua suunnilleen joka toinen kuukausi. Pääsiäisenä taas matka edessä: autonhuoltoa, rengashankintoja, naiskauneuden ihailua, ruokaa, juomaa. Ja kyllä: saatan minä sieltä muutaman putelin tuoda viinaakin. Ja tupakkia. Mutta nämä kaksi ovat vain tavan vuoksi listalla; Juttaa kiusatakseni.

Erilaisten demarien värittämän, surkuhupaisan hallituksen tunarointi meni kehysriihessä pitkälti kuten kaavailinkin. Mistään ei säästetty mitään ja YLEnanto suitsuitti veronkorotuksia (eli ryöstämistä) säästönä suureen ääneen tv:ssäkin. Aika pitkälle soussalismissa alamme tosiaan olla. Kuten tiedämme, on kaikki raha valtion rahaa ja aikuisten oikeesti ihmisillä ei ole oikeutta yhtään mihinkään. Kaiken, siis kaiken, myöntää valtio Rakkaudessaan.

Työntekohan täällä ei ole kannattanut enää vuosiin. Suurin osa suomalaisista puskenee töissä käytännössä muutaman satasen takia per kuukausi. Eri lähteistä on voinut vuosien mittaan päätellä, että elämäntapatyötön pääsee noin reilun 1000 euron kuukausiansioille nettona. Lisäksi jos esimerkiksi silmälasit, sähköt, vakuutukset ja muut maksetaan vuoden mittaan, alkaa kuukausiansio helposti lähennellä jo puoltatoista tonnia, mikä vaatii noin parin tonnin bruttotulot tavalliselta tallaajalta.

Petyin siihen, ettei alvikantoja korotettu. Olisin nauttinut ihmisten itse itselleen äänestämästä lisäkurjuudesta. Tiedämme historiasta ja yleisestä elämänkokemuksesta, että tehokkain vaalikarjan orjuuttaminen on kurjuuden, ei vaurauden jakaminen. Kun sen sisäistää, ymmärtää paljon Suomesta.

Veikkaukseni autoilijoiden lisäriistosta osui oikeaan, tietenkin. Samoin energiaverotukseen kaavaillaan korotuksia. Kansa on saatava, s**tana, kunnolla polvilleen siihen montun reunalle ennenkuin Nagant pamahtaa. Odottakaa vielä jokunen vuosi niin tulee valmista. Mutta muistakaa äänestää taas ensi vuonna kurjuuden jakajia, muuten ei homma etene.

Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin minäkin jo miettiä, myisinkö auton pois ja siirtyisin muiden maksamaan ikivihreään, julkiseen liikenteeseen.

Jos sairauteni mahdollistaa osatyökyvyttömyyseläkkeen, niin ei se oikeastaan tällä hetkellä edes kuulosta huonolta. Lähiaikoina saan lisätietoa siitä. Jatkakoot muut demareiden elättämistä, mie vuan ruppeen juopottelemmaan ja matkustelemmaan.

 

Mainokset

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 12: Vuoden kokeilu

Suunnilleen vuosi sitten, tai oikeastaan vasta maaliskuussa, kyllästyin Jutan temppuiluun ja panin stopin alkoholin ostamiselle vähittäismyynnistä. Tästä kerron juttusarjan osassa 1. Vuosi 2013 oli sitten historian kuivimpia ellei kuivin. Kupitettua tuli lähinnä anniskelupaikoissa ja niissäkin lopulta ihmeen vähän. Ei tätä kuitenkaan Jutan ansioksi pidä laittaa, sillä itse jokainen korkin kiinni laittaa tai kaupasta juomansa kantaa.

Lopulta kapinani lähti vähän käsistä, enkä enää ostanut edes perinteisiä saunakaljoja lähikaupasta vaan olin ilman. Loppuvuodesta sorruin ostamaan pari kolme kertaa tölkin tai pari, sillä enhän minäkään sentään täydellinen ole. Kokeilu oli hauska ja aion jatkaa sitä hieman lievemmällä tahdilla.

Tallinnasta nostin viime vuonna kyytiin pari kertaa pienehkön lastin. Moni varmaan muistaa, että suomalaisia viinanostajia on kuvattu salaa Tallinnan satamassa. Ihan totta, luit oikein. Täytyy sanoa, että jotain erikoista siinä touhussa kyllä on. Aikuiset, nähtävästi täysjärkiset, ihmiset ostavat niin paljon kirkasta viinaa, että olen itsekin nähnyt useamman kerran kun paikallinen viinakaupan myyjä nostaa trukilla täyttä eurolavaa ruosteisen hiacen perälle. Se on uskomaton näky.

Toisaalta niinhän se pitääkin tehdä. Verotus on lähtenyt täällä käsistä, enkä koe millään tapaa, että kenenkään kannattaisi enää kovin tunnollisesti näitä veroja maksella. Miksi maksaa, oikeastaan? Eikä nyt aleta lässyttämään ”kun ne menevät hyvää tarkoitukseen”. Niinhän ne aina menevät, joka paikassa muuallakin kun teille niin on kerrottu jo koulusta asti. Maksamalla rahoitat vallitsevaa järjestelmää ja voit itse miettiä, miellyttääkö se sinua. Jos miellyttää ja olet tyytyväinen, jatka toki maksamista.

Diggaan ajatusta, että Suomessa etenkin maakunnissa on kattava trokariverkosto viinanmyynnille. Tapasin viime vuonna muutamia ”isäntiä” eri puolilta Suomea, jotka kertoivat hieman homman toiminnasta. Kartanovolvo tai hiace käy Tallinnassa, hakee lastin ja jälleenmyynti hoidetaan tutunkauppana kohtuuhintaisilla tuotteilla. Kympin olutlava myydään noin viidellätoista eurolla. Kyseessä tietenkin A-olut. Tiukka viina kulkee siinä mukana, sillä se on perinteisesti ollut mainio kauppatavara kätevän ”hyötysuhteensa” takia, kuten tiedämme jo kieltolain ajoilta asian olevan.

Aidosti en usko myyjien tuosta touhusta nettoavan juuri yhtään mitään mutta hei: vain kommunistit mittaavat kaiken (toisten) rahassa. Aatteellinen toimintahan se on jalointa toimintaa. Maistoin näitä ”import-oluita” itsekin muutamalla saunareissulla Suomen niemellä. Ei se pahalta maistunut.

Alkoholivero nousta napsahti muutama päivä sitten. En ole tälle vuodelle vielä juonut tippaakaan, joten sekin asia piti korjata eilen hyvässä helsinkiläisessä olutravintolassa kavereiden kanssa maailmaa parantaen!  Nyt on luonnollisesti melkoinen kanuuna eli darra mutta eiköhän tämä tästä taas lähde liikkeelle särkylääkkeiden ja rasvaisen ruuan avittamana.

Näin eilen pitkästä aikaa silmää hivelevää naiskauneutta mutta silti yksikään ei vetänyt vertoja Apteekin Kaunottarelle

Kuva

———————————————————————————————————————————————-

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 11: Aine helvetin esikartanosta

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Uusi vuosi, korkeammat maksut

Valtion viimeisin lahja tälle vuodelle, eli veronkorotukset, alkavat nyt näkyä polttoaineiden hinnoissa. Dieselöljyn hintaan on ilmestynyt muutaman sentin lisä. Kiitos siitä Jutalle, Merjalle ja monille muille eteläisessä Helsingissä hengaileville maailmanparantajille. Mikäli en saa neuvoteltua lähiaikoina lisää liksaa itselleni, on minulla käytettävissä omaa rahaani hivenen entistä vähemmän tänä vuonna. Upea järjestelmä tämä hyvinvointivaltio. Ei voi muuta sanoa. Vihertävät riemuitsevat varmaan saavutuksistaan, sillä ostovoiman heikkeneminen alkaa todella näkyä – kiihtyvään tahtiin.

Kevään kolkutellessa jo auton ovia (kyllä, tämä on sitä Jyrkin ja Jutan joskus kaipaamaa positiivista ajattelua) nousevat mieleeni tietenkin jo ensi kesän ajosuunnitelmat sekä auton laittaminen kesäkuntoon. Renkaat menevät vaihtoon nykyisten kesänakkien ollessa jo aidot Silestonet, joista miekkataksissa istuva sinihaalarinen setä, tai kireälle ponnarin kiskonut ja jostain pistoolin saanut täti, antavat lisäverolipun kouraan niin halutessaan. Aidosti tietenkin on vasta talvi aluillaan ja kohta pääsen kiroamaan vajaavetoisen kärryn talviominaisuuksia.

Enemmän kuin verolippu, minua kiinnostaa oma ja muiden turvallisuus sekä auton ajettavuus. Etuvetoisen kanssa matkaa tehdessä tuntuvat vetävät ja ohjaavat pyörät kuluvan aikalailla. Ajan tosiaan kuin vanha nunna, ainakin omasta mielestäni. Konehuoneessa on kuitenkin perushyvät tehot reservissä, joten kaipa sekin vaikuttaa renkaiden kulumiseen.

Mielenkiintoista onkin miettiä, mistä renkaat ostaisin. Ostanko suomi-renkaat, joiden kierroshinta on noin 800 euroa ellen sitten lähde kokeilemaan onneani niin kutsuttujen kiinalaisten tapporenkaiden kanssa. Rengassetin hinta saattaisi jäädä silloin noin viiteensataan euroon. Vai haenko kesäkumit Tallinnasta samalla kun vien auton sinne määräaikaishuoltoon? Siitä ei nimittäin Jutta kostuisi (sic) yhtään mitään. Vastaavasti minä saisin renkaat vähän halvemmalla ja voisin käyttää erotuksen suomirenkaisiin johonkin aivan muuhun.

Esimerkiksi tekemällä baarikierroksen Tallinnassa hyvän pihviravintolan kautta koukaten. Majoitus järjestyy jossain laadukkaassa hotellissa siinä sivussa!

Näen jo mielessäni tämän matkan aiheuttaman hiilijalanjäljen ja tunnen etäisesti vihermiesten halveksuvat katseet selässäni heidän kauhoessaan haaleaa aamupuuroa parin minuutin kylmän suihkun jälkeen.

No, ei se valinta nyt lopulta niin vaikea ole.

Enää on mietittävä vain renkaiden tärkein ominaisuus: väri. Kaltaisellani ekomiehellä on silloin vain yksi vaihtoehto.

Kuva

Aivan aluksi….

Aivan aluksi haluan kiittää kaikki SDP:tä äänestäneitä ja vaalityössä mukana olleita. Saitte mitä tilasitte.

Ehta konkurssihan sieltä on tulossa. Mutta valehdellaan nyt itselle ja muille että ”me hoksattiin tää juttu ekana”. 

Kyllä se vaalivoitto sieltä tulee seuraavallakin kerralla.