Archive for the ‘liikenne’ Tag

Oikeudenmukaista ja älykästä

Kun kuulen sanan oikeudenmukaisuus, poistan… autostani seisontajarrun ja painan kaasua.

Jonkinsortin neuvos, ja niitä riittää, on kai vääntänyt nettiin ”sidosryhmiä” varten lukiotasoisen tilannekatsauksensa. Voisi hyvin kysyä mistä näitä neuvoksia tulee, tai paremminkin kuinka kalliiksi tämäkin neuvos(to)timo veronmaksajille käy.

Virkakyöstin parhaat palat on helppo kasata yhteen:

”Miksi selvitetään”

” Veropohja rapautumassa: polttoainetehokkuuden lisääntyminen, autoilun sähköistyminen, biopolttoaineet yms.”

”Maksuilla on tarkoitus kattaa vähintään infrastruktuurin  ylläpitoon, ruuhkautumiseen, ilmansaasteisiin ja meluhaittoihin
liittyviä kustannuksia.

Siis Suomessako? Pelkästään Pietarissa lienee enemmän autoja kuin koko Suomessa. Ja veroja kerätään jo nyt liikenteestä miljardeja, ja taas miljardeja.

Annetaan kyöstin kertoa lisää:

Motiivit ja pääkysymys”

”Taloudellisella ohjauksella halutaan vaikuttaa liikennesuoritteeseen eli tehostaa liikennejärjestelmää, vähentää ympäristöhaittoja ja parantaa turvallisuutta (ja taata valtion verotulot)

Olennaisen virkakyösti on näköjään laittanut kavereita varten sulkuihin. Ehkä tarkoitus oli poistaa se ennen julkaisua. Huvittava yksityiskohta kuitenkin!

Kyseessä ei ole mikään ihan tyhmä jätkä, sillä

”Tieliikenteen verotuksen taso on poliittinen päätös kutenmyös verotulojen käyttö”

Loppupuolella neuvosmies kiteyttää:

”Päätelmiä”

”Kilometriveromallin yhteiskuntataloudelliset hyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin nykyverojärjestelmän”

”Valtiontalouden tulopuoli toteutuu paremmin, koska kmveron tuotto ei vaihtele, kuten autoveron tuotto

Diggaan sanasta ”yhteiskuntatalous”. Soi paremmin kuin ”riistoverotus”.

Verotus – mitä kaikkea ihanaa sillä saakaan!

Virheä kyttä

Muistellaanpa hetki, miksi Virheys ei ole niin hieno asia kuin moni luulee.

Palatkaamme vuoteen 2011 ja Talouselämän uutiseen:

Vihreät saanevat satelliitit valvomaan autolla ajajia

 

Vihreät iloitsevat hallitusohjelman kirjauksesta, jossa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottaminen.

Vihreiden puoluejohtaja Ville Niinistö oli perjantaina iloinen liikennepolitiikan muutoksista. Niinistön mukaan vihreät saavuttivat hallitusneuvotteluissa kaikissa liikennepolitiikan tavoitteissaan ”edistystä”.

Vihreät lukevat voitokseen sen, että valtio saattaa ryhtyä valvomaan autoilijoita satelliittien avulla. Hallitusohjelmassa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvia tienkäyttömaksuja.

Viime vaalikaudella autoilijoiden satelliittivalvonta sai jokseenkin täystyrmäyksen.

Satelliittivalvonta on teknisesti varsin helppo toteuttaa. Kun valvontalaitekannasta tulee vääjämättä suuri, kustannuksetkin pysyvät kohtuullisina.

Tietulleja, ruuhkatariffeja ja muita autoilun rajoitustoimia on varsin yksinkertaista lisätä ja muunnella, kun GPS-satelliittipaikannukseen perustuvat tallentimet määrätään autoihin.

Kun samalla viranomaisten valvontavaltuuksia lisätään, poliisikin kiittää pakollisista satelliittitranspondereista. Periaatteessa niistä saadaan automaattisia nopeusvalvojia eikä tienvarsien liikennekameroita tarvitse välttämättä lisätä.

Kuten nykyään asian näen, ei tässä ole kysymys enää edes rahastuksesta ja kiusanteosta.

Kysymys onkin, miksi oskaloita kiinnostaa tietää missä muut liikkuvat?

Joku oskala voisi vaikka vastata jos lukee tämän.

Tervettä ihmistä ei toisten meneminen ja tuleminen kiinnosta pätkääkään.

Ruuhkamaksu on edellytys – rahastukselle

Uutisointia seuraavat ovat saattaneet huomata pieniä kesäisiä otsikoita vanhasta klassikosta eli ruuhkamaksusta. Tarinahan kertoo, että Vihreiden Suurvisiirit tietävät, että ruuhkamaksu on sujuvan liikenteen edellytys. On pystytetty selvitysryhmiä, joihin on kannettu mukaan kehäraakkeja yritysjohtajia jo haudan partaalla olevista firmoista. Taustalla häärii runoileva apteekkiapulainen, joka diggaa taksimatkailusta sekä tietenkin joukko maailmanpelastajia, lobbareita ja jokunen valtionapua nauttiva teknologiafirma kieli pitkällä veroluonteisina maksuina tulevaan riskittömään tuloon. Keppihevosena tässäkin on luultavassti ”oikeudenmukaisuus”, ”käyttäjä maksaa”, ja mitä niitä muita peruslöpinöitä nyt onkaan. Verokarhun ja satojentuhansien virkamiesten kassa on tyhjä: jottain tarttis tehrä… ja tehräänkin kohta.

Maailmanpelastamisella sen sijaan on aina kova kiire, sillä tuho tulee kohta, ellei pian. Vähän niin kuin Jeesuskin tulee pian.

Oletko sinä valmis?

Suomalaisten lomakausi on lopuillaan ja monet palailevat töihin. Ruuhkanperkaleet lisääntyvät. Totta se on, minulla on siitä valokuvia.

Valokuvat ovat Suomen pääkaupungin yhdeltä ruuhkaisimmilta (ruuhka siten kuin Vihreä Mieli sen käsittää) tieosuudelta eli Helsingin Tukholmankadulta noin klo 8 keskiviikkona 31.7. 2013

En tiedä kuinka selvisin perille tässä autojonossa ilman ruuhkamaksuja.

Kuva

Tarkimmat, jopa vasemmistolaisesti ajattelevista, huomaavat, että tämähän on oikeasti Nuurdensöldinkatu mutta olenkin vasta matkalla Tullinpuomille. Malttakaa vielä. On nimittäin jonoa ja matka kestää – pari minuuttia. Ihailkaa sillä välin pyöräilyä ylistävää valkoista monumenttia, sillä osa teistäkin on sitä maksanut minun lisäkseni.

Nyt näyttää pahalta: täällähän on joku muu tukkimassa tietä.

Kuva

Joku muukin siis pyrkii pois Helsingistä! Ei käy. Tietä ei riitä meille molemmille ilman gps-laskutusjärjestelmää.

Hetkinen nyt: mitäs vehkeitä nuo siniset ovat.

Kuva

Eliitille on oma kaista, niin oli kuulemma Neukkulassakin: ne jotka maksavat vähiten, saavat eniten eli oman kaistan käyttöön 24/7.  Se vaatinee puolueen jäsenkirjan. Aidosti tietenkin kysymys on siitä, että saataisiin niitä ”ruuhkia” paremmin aikaiseksi ja niinpä kaistoja poistetaan järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Kuvassa joku tollo maalainen pyrkii Helsinkiin autolla! Eikä käy sekään! Saisi, mokoma, maksaa ainakin 12 euroa, joka kilometriltä, etenkin tuo punaisella kotterolla ajava, joka varmasti äänesti persuja eduskuntavaaleissa.

Nyt alkoi jännittää, mäen alta nousi jotain suurta ja mahtavaa: kolmas bussi peräkkäin!

oikeamielisethän ne sieltä tulevat sinisillä saastekasoillaan. Vain noin 50 litraa verovaroin tuettua polttoainetta sataa kilometriä kohti kaupunkiajossa ja kuski päälle elätettävänä. ja ”ruuhka” on valmis, liikennes seisoo punaisissa valoissa, vaikkei ketään näy yhtään missään.

Valo-ohjaus on yksi tehokkaimpia tapoja Helsingissä luoda ruuhkia. Kokeilkaapa ajaa Pohjoisrantaa pysähtymättä Liisankadun risteyksen valoihin. Ei onnistu, ei yöllä eikä päivällä. Jos onnistuisi, se helpottaisi ajamista ja vähentäisi matkaan käytettävää aikaa. Ei käy, ei.

Kuva

Siinäpä sitä nyt on: ruuhkaa. Autoja niin ettei eteensä näe. En todella tiedä miten ikinä selvisin perille tänä aamuna.

Nopealla arvioinnilla noissa kolmessa eliittikaistalla kuolemaa työntävässä bussissa oli yhteensä noin 20 ihmistä kyydissä. Ja matkat maksoin osittain minä, oman matkani lisäksi.

Kiitos, helsinkiläiset äänestäjät, kun äänestitte Virheitä. Saatte tämän kylän kuolemaan ja ghettoumaan ennätysvauhtia.

Eikö mitään uutta

Onpas ollut jotenkin tylsä kesä sääntelyn ja lisämaksujen sekä autoilijoiden kurittamisen osalta. Tietty kuntasektorilla ja virastoissa ollaan pitkillä, pitkillä lomilla ja kyllähän se muutenkin saattaa laiskottaa, kun aurinko paistaa parina päivänä vuodessa. Onneksi tulossa on alkoholiveron korotus jo ensi vuoden alusta, näin luki lehdessä.

Eilen hieman piristi, kun huomasin, että Töölössä ja Olympiastadionin nurkilla on kantakaupungin viimeisille ilmaisille parkkipaikoille vedetty jo maksuautomaatit (3. vyöhyke). Kaapeloinnitkin on jo tehty, enää liikennemerkit ovat vaihtamatta. Sittenpä rahastus ja kantakaupungin autioittaminen pääseekin taas yhden pykälän kiivaampaan vauhtiin.

Kunhan viimeinenkin ”kivijalkakauppa” lyö lapun luukulle, lienee Virheiden unelma toteutunut: yksinäinen raitiovaunu kolisee autiossa kylässä Itämeren rannalla vieden yliopiston kehitysmaarunouden lisurityötä tekevää ja aina Virheitä äänestänyttä Lissua kohti kampusta. Vaunun takaosassa virkamiespariskunta Heimo E. J. Makkonen ja Maj-Lis Säändelssön-Makkonen siirtyvät työpäivän jälkeen kohti etu-Töölön 134 neliöistä kattohuoneistoaan, jonka he kovalla työllään ovat juuri saaneet maksettua.

*tarinan nimet ovat keksittyjä ja kaikki yhteneväisyydet eläviin tai kuolleisiin todellisiin henkilöivät ovat silkkaa ”couinssidenssiä”.

Enemmistö tekisi sitä ja tätä

Taloussanomat tietää kertoa, että enemmistö helsinkiläisistä tekisi autoilusta kalliimpaa. Ei ole varmaan kovinkaan monelle yllätys, ettei enemmistö helsinkiläisistä tiedä yksityisautoilun kustannuksista yhtään mitään. Sitäkin harvempi yllättynee, jos todetaan, että on aina mukava ideoida maksuja ja kieltoja muille, kunhan vain itselle ei koituisi mitään vastaavaa.

Päivänä muutamana tässä viime viikkoina jouduin julkisen liikenteen käyttäjäksi. Kokemus tulikuumasta ja tunkkaisesta bussimatkasta oli kyllä sinällään arjen extremeä. Matka sisälsi myös vartin verran raitiovaunun odottelua muutaman kymmen muun kyllästyneen näköisen odottelijan kanssa, sekä loppuhuipennuksena raitiovaunumatkan läpi keskustan. Tällä kertaa vältyin Grande Finalelta, jonka olen kokenut jo kerran: harva tietää tunnetta kun housuissa on jonkun toisen kuset – minäpä tiedän.

15 kilometrin matka kesti ovelta ovelle tunnin ja 15 minuuttia (eli lähes puolitoista tuntia).

Normaalioloissa ajan tuon matkan autolla noin 20-24 minuutissa.

Tekisin julkisesta liikenteestä huomattavasti kalliimpaa. Mutta minäpä en olekaan enemmistö.

Toukokuussa tollot tiellä, kesäkuussa jo oltavat kovin kusiset

Kevät on jo ehtinyt varsin pitkälle. Jotkut huomannevat sen luonnon heräämisestä ja alkavan vehreyden ensimmäisistä merkeistä. Itselleni paras merkki on jo vuodesta toiseen ollut polkupyörillä Helsingissä hölmöilevät ihmiset. On vaikea päästä pyöräilijän pään sisälle, joten minulle on jäänyt täydellisiksi arvoituksiksi parikin asiaa, joita tässä yritän pohdiskella.

silta1

1. Jalkakäytävillä ajo.

On vaikea käsittää, kuinka päivästä toiseen aikuiset ihmiset, jotka varmasti pitävät itseään hyvinkin järkevinä olentoina, ajelevat jalkakäytävillä ja aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita kanssakulkijoille. Tilannenopeus liene pyöräilijöille tuntematon käsite. Tätä voi seurata helposti vaikka Hakaniementorin ympäristössä. Oikeastaan harmittaa, ettei ole hyvää videokameraa, sillä fillarihölmöilystä saisi mahtavaa tallennetta liikkumalla ympäri Helsinkiä.

Oletettavasti jokainen aikuinen suomalainen tietää, ettei jalkakäytävillä saa ajaa pyörällä. Samoin kuin autollakaan ei saa jalkakäytävällä, eikä moottoripyörällä, eikä pääsääntöisesti skootterillakaan, tai mopolla, vaikka kahta jälkimmäistäkin valitettavasti näkee Helsingissä aivan liian usein myös siellä, missä sitä ei erikseen ole sallittu.

Ratkaisut:  valistus ja asioiden selkeyttäminen. Asiasta on järjestettävä tiedotuskampanja ja jalkakäytävien liikennemerkkeihin on selkeästi laitettava kyltti ”Ei polkupyörille” samaan tapaan kuin niissä nykyään usein lukee ”sallittu mopoille”.

Mopoista, ja itse Pääperkeleestä eli mopoautosta mainittakoon, että moposta on tehtävä liikenneasetuksissa sellaisia välineitä, ettei niillä saa ajaa missään tilanteissa jalkakäytävillä eikä pyöräteillä vaan ainoastaa muun moottoriliikenteen mukana. Eihän tämä sen vaikeampaa ole, kuulkaapas tytöt ja pojat. Mopojen nopeudet on nostettava sellaisiksi, että ne kulkevat 60km/h, minkä ne jo rakeenteellisesti nykytekniikalla kestävätkin. Silloin niillä pärjää siinä käytössä mihin ne on tarkoitettu, eli pääasiassa taajamassa liikkumiseen. Pelleily kuristimilla ja muilla tehonrajoituksilla on lopetettava. Mopoautot on kiellettävä vaarallisina leluina. Vaikken kannata juuri mitään kieltoja, on tässä asiassa minunkin tehtävä poikkeus.

2. Tappajan asenne.

Filosofisesti ajatellen on pyöräilijöillä, joilla tässä yhteydessä tarkoitan helsinkiläisiä pyöräilijöitä, nähtävästi jonkinlainen oikeassa olemisen ja hyväntekijän suojaviitta päällään, joka vaikuttaisi poistavan kaiken vastuun omasta ja muiden liikenteessä olijoiden turvallisuudesta. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että Oikeamieliset usein ovat fanaattisia pyöräilijöitä. Tilannenopeudet, jälleen kerran, aivan käsittämättömiä, päivästä toiseen. Tähän ei ole muuta syytä nähtävissä kuin välinpitämättömyys itsestä ja muista.

Ratkaisut: pyöräkypäräkielto. Kyllä, aivan oikein. Taas joudutaan ottamaan käyttöön Oikeamielisten omat aseet, eli kiellot ja verotus. Myös muiden suojavarusteiden käyttö on kiellettävä. Psykologisesti ajatellen suojavarusteet antavat pyöräilijälle liioitellun turvallisuudentunteen, joka ulosmitataan kaistapäisenä käytöksenä. Samaa voisi ajatella tapahtuneen aikoinaan ensimmäisten haarniskojen ilmaantuessa taistelukentille, jolloin sotilas teki tekoja, jotka muuten jäivät takuuvarmasti tekemättä. Tutummat vastaavat tapaukset liittynevät jääkiekkoon, joka olisi ilman suojavarusteita ratkaisevasti erilainen peli.

Verotuksella tarkoitan polkupyörien saattamista rekisteriin, katsastusta ja pakollista liikennevakuutusta, jolla korvataan syyttömän osapuolen kulut ja vahingot.

2013-05-10_07-41-06_586

Kuvissa matkustan niin sanotussa aamuruuhkassa kohti Espoota, kellon ollessa noin varttia vaille kahdeksan aamulla.

Samalla kuvittelen mielessäni tietullin tuohon sillan alkupäähän ja näen jo kojelaudallani gps-paikantimen vastaanottimen muovisen lätkän laskuttamassa jokaisesta työajoa ajamastani metristä. Kuka elää, se näkee. Ellei sitä ennen kuole polkupyöräilijän yliajamana.

Liikkumismaksut tulevat – Suomen kansalaiset satelliittivalvontaan

Suomen Tulevaisuustoimiston uutisia:

Liikkumismaksujen pohdinta on täydessä vauhdissa Suomessa. Kansalaisiin tarvitaan palikka – mutta onko se isoveljen aisapoika vai portti auvoiseen älyliikkumiseen?

Suomalaisen kannattaa varautua jo ajatustasolla jatkuvaan ja näkymättömään seurantaan. Tulevaisuuden valvontamaksuissa tarvitaan todennäköisesti taivaan silmiä.

– Uudet järjestelmät perustuvat yhä enemmän satelliittipaikannukseen, ja ajoneuvolaitteisiin on tulossa tiemaksujen lisäksi myös muita palveluita, nimettömänä pysyttelevä liikenneneuvos liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo.

EU:n yhteentoimivassa valvontamaksujärjestelmässä valvontalaitteen teknologioita ovat satelliittipaikannus ja lyhytaaltokommunikaatio (DSRC). Valvontamaksujen eurooppalaiset keräysjärjestelmät ovat tilanteessa, jossa vanhoja järjestelmiä päivitetään EU-yhteentoimiviksi.

Halpa härpäke
kertoo sijainnin

Liikkumisen tulevaa hinnoittelua, eli käytännössä erilaisia vaihtoehtoja veroluonteisiksi maksuiksi, selvittää liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä, jonka jäsen virkamies on.

Hän hahmottaa, miltä tulevaisuus luultavasti näyttää. Kansalaisiin tulee jonkinlainen härpäke, ja tällä hetkellä yleisesti käytössä on niin sanottu OPU eli on-person-unit.

Opu lähettää paikannustietoa ja alkaa olla kooltaan navigaattorin luokkaa tai pienempikin. Kehitys on nopeaa. Laite sinänsä voisi olla jopa näkymättömissä, asennettuna tai laitettuna johonkin kohtaan ihmiskehoa.

Opu-laite voisi myös olla korkeintaan euron kolikon kokoinen ja ulkopinnaltaan muovinen boksi, jonka sijainti olisi ihmisen kehossa.

Keskeistä on, että tietokone tai vastaava antaa infoa kansalaisille liikkumismaksusta, kuten mitä maksaa ja niin edelleen. Oletettavasti tähän tulee myös palveluita, jotka antavat tietoa suoritettavasta matkasta, kuten paljonko maksaa lähteä nyt tai myöhemmin.

– Meillä on selvitettävänä myös vaihtoehto, että tähän järjestelmään sisältyisi muitakin palveluita, joten varsinaisesta opusta tullee halpa, jollei peräti ilmainen, esimerkiksi jonkinlainen pantti, liikenneneuvos valottaa.

Muut palvelut liittyisivät niin sanottuun älyliikenteeseen ja voivat tarkoittaa vaikkapa liikenne- ja kelitiedostusta. Viime kädessä visioissa on kattava valvonta, jonka ylläpito vaatii yhä enemmän ihmisiä.

Virkamies ei usko valvontamaksujen edellyttävän kadunvarsiteknologiaa, eli järjestelmä olisi vain ihmisen sisällä.

Pitkä huoli
yksityisyydestä

Miksi sitten satelliittiseuranta? Koska kulunvalvontamaksuihin pohditaan vakavasti kilometripohjaista hinnoittelua kävelemis- ja juoksemisveron sijaan. Ehkä jopa hengitysveron sijaan tai ainakin sen rinnalla.

Kansalaisen yksityisyys on ollut jo vuosia huolena, kun pääkaupunkiseudun valvontamaksuja alettiin pohtia. Valvontamaksut voivat edelleen olla osa tulevaisuuden järjestelmää, koska OPU-valvonta antaa mahdollisuuden vaihdella hintaa ajan ja paikan mukaan.

Työryhmän ja myös OPU-sensoreita tuottavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja  on sanonut ”kun puhutaan valvontamaksuista, mieleen nousee helposti huoli oman yksityisyyden suojasta ja paikantamisesta. Tämän huolen otamme vakavasti”.

Virkamies ministeriöstä vakuuttaa, että ”tietosuojakysymykset ovat ratkaistavissa tienkäyttäjiä tyydyttävällä tavalla”. Yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset on pyritty alusta lähtien huomioimaan, minkä vuoksi selvitystyöhön on otettu mukaan tietosuojavaltuutettu.

Yksityiskohtia tavoista varmistaa tietosuoja on kuitenkin vaikea antaa tässä vaiheessa. Työryhmän tiedossa ei ole tietosuojaan liittyviä ongelmia muissa maissa.

——————————————————————————–

Tarina kevään merkeistä

Kevät tulee, tutkimusryhmät kokoontuvat, teorioita syntyy – suunnitellaan maksuja. Katupöly toimii mainiona keppihevosena kohti uutta maksua itsenäisesti liikkuville ihmisille. Eivät autoilijat kippaa tuhansia tonneja hiekkaa ja pieniä kiviä tuonne kaduille. Autolla ajavat eivät tarvitse sitä hiekoitushiekkaa. Se on siellä ihan muusta syystä. Ei siellä oikeasti mitään hiekkapölyä ole vaan nastarenkaat nostattavat tien pinnasta kaikkea karmeaa tavaraa viattomien luontokappaleiden keuhkoihin kiskottavaksi. Tämä on tutkittu juttu, se luki lehdessä.

Ottamatta varsinaisesti kantaa siihen kummat ovat paremmat talvirenkaat, nastat vai kitkat, täytyy todeta, että ratkaisut Helsingin kaupungilla ja sen vihreillä päättäjillä ovat aina samat: pannaan ne maksamaan. Parempi ratkaisu olisi kokeiluluontoinen nastarengaskielto koko maahan alkaen 2017 syksyllä ja asiallinen teidän kunnossapito kesät talvet. Ei kaiken tarvitse aina olla niin lopullista muutenkaan, eivät nämä asiat niin vaikeita ole. Lainaan Lexaa ja itseänikin: kyse on vain poliittisesta priorisoinnista.

Jos maksamalla maailma pelastuisi, niin kaipa tässä jo paratiisissa saisi tallustella sulassa sovussa luonnonvoimien ja ihmisten kanssa. Kaverini Karhu keittäisi meille pannukahvit kosken rannassa ja onkisimme yhdessä harjuksia, jotka grillaisimme ja söisimme nuotion äärellä. Suolaa ja voita laittaisin siihen pinnalle, tuore kalansaalis oikein vaatii sitä. Karhu muistaisi varoituksen: ”suola ja rasva ovat sinulle, Tikka, vaaraksi. Sinulla on sitä kolesteronia niin paljon”. Karhu on enemmän kansanmies ja hienot kaupunkilaisten termit menevät välillä miten sattuu.

Nauraisimme yhdessä ja nauttisimme joen antimista kera parin rantakiven kolossa viilentyneen oluttölkin, joiden avautuminen olisi kuitenkin se paras ellei ainoa viikon luontoääni hyttysparvia lukuunottamatta. ”Joka tölkin äänen kuulee, kokee  hienon ensipuraisun”, veistelisi Karhu muistellen lapsuutemme sankaria Vaeltavaa Aavetta. Soittaisimme Lexankin mukaan, vaikka ei se jaksaisi kuitenkaan fillaroida Helsingistä asti. Vai oliko se sittenkin niin, että nuotiotakaan ei enää saa polttaa ja siitä keskioluestakin tuli niin kallista, ettei sitä viitsi enää ostaa.

”Entä minne nämä loputtomat vanhat ja uudet veroluonteiset maksut menevät?”, kysyisin minä Karhulta. Karhu empisi vastausta. Ei taida otso tietää. Hän laskisi oluttölkin kivelle sitä varovasti asetellen ja sen kaatumista peläten,  laittaisi sitten tekstarin Lexalle mutta hänkään tuskin tietäisi, vaikka on käynyt kouluja ja työskentelee merkittävän järjestön jonkinlaisena pääjehuna…

Itsehän olen ajanut ongelmitta ympäri Suomea sekä kitkoilla että nastoilla kaikissa talvikeleissä useina talvina. Muutamat viime talvet olen ajanut pelkästään kitkarenkailla.  Minkäänlaisia turvallisuuteen tai ajettavuuteen vaikuttavia  merkittäviä eroja en ole havainnut. Suurimmat erot mielestäni ovat siinä, että kitkat ovat maantienopeuksissa pehmeämmän tuntuiset, mikä tekee ajamisesta hieman huteraa. Kaupungissa ne ovat erittäin miellyttävät ja hiljaiset.

Nämä tuntemukset perustuvat täydellisen luotettaviin persdyno-mittauksiin, joita on tehty valvotuissa olosuhteissa ympäri valtakuntaa.  En keksi syytä rouhia tien pintaa metallitapeilla kuukaudesta toiseen näillä taajamanopeuksilla. Jos minä niillä pysyn hengissä niin pysyvätkin muutkin. Olen varma siitä. Taidoiltani olen Kankkusen Juhan ja Suomen surkeimman kuskin välimaastossa, niinkuin ovat kaikki muutkin. Ajoaikakin kitkarenkailla on oikeastaan syyskuusta vappuun ilman sen kummempaa tuskailua renkaiden vaihtoajasta. Ympärivuotisesti en niillä kuitenkaan itse ajaisi.  Nastat mokomat meluavat ja kuulostavat epämiellyttäviltä, mihin auttaa, jos laittaa autoksi jomman kumman suuren johtavan saksalaisvalmistajan premium-luokan kulkupelin. Jo vain loppuu rengasmelu.

Helsingin kaupungin tilaamiin tutkimuksiin en yksinkertaisesti enää luota. Hesarin artikkelissa mainitaan nimeltä tunnettu radiopsykologi Pekka Sauri, mikä kertoo aivan tarpeeksi siitä, millaisesta maksusta ja teoriasta tässä on kyse. Katujen ja teiden talvikunnossapito vaikuttaisi huonontuneet viime vuosina jatkuvasti, mikä on käsittääkseni Saurin itsensä vastuualuetta.

Sitäkin olen miettinyt, onko hiekoitushiekkaa todella kylvettävä lukemattomia kuorma-autolasteja kaduille ja pihoille joka talvi. Liukkaus on ikävä asia, mutta niin on liioittelu hiekoituksenkin kanssa. Entä onko tutkittu tai edes ajateltu, mitä tonnien painoiset bussit tekevät kaduille nykyisellä bussiliikennemäärällä. Tuskinpa on.

Kuvassa yksi lajinsa edustaja suoraan jostain yhdeksänkymmentäluvulta (vanhat rekisterikilvet poistuvat 2001 alkaen). Hienon sinisen savun saattelemana lähti tämä maailmanpelastusväline liikennevaloista, joku taisi olla jopa kyydissäkin tällä kertaa . Taustalla sattumalta Hanasaaren kivihiilivoimalaitos, mutta ei nyt mietitä sitä, koska se on Hyvää Energiaa, keskellä kaupunkia, se ei pilaa ilmaa. Sitä paitsi ne mustat vuoret siinä rannalla ovat ihan näyttäviä. Voi kuvitella ajavansa ulkomailla.

2013-04-04_09-24-43_46

Suomessa on huonot tiet. Nastarenkaat jyrsivät tietä ja se näkyy ja tuntuu, vaikkei se ainoa syy ole tietenkään. Tiet ovat todella karkeita. Parhaiten sen huomaa ajamalla Ruotsin läpi ja ihmettelemällä miten hyväkuntoisia tiet siellä ovat.

Lisäksi suomalaiset autotkin ovat mitä ovat.  Kuvassa on yksi sellainen, melko tyypillinen suomi-auto. Uutena raskaasti verotettu, sittemmin kalliisti käytetty ja huollettu. Valtion kauneimpia lypsylehmiä ikäluokassa 20 ja vähän päällekin. Laatulihaa, sillä eurooppalaiset ikätoverinsa paalattiin jo toistakymmentä vuotta sitten. Tiedättehän Herra 47:n sanonnan ettei liian ronkeli kannata olla. ”Ikähaarukkani on laaja, 20-30….. -40-50.” Puhe taisi olla muusta kuin autoista nyt kun tarkemmin muistelen.

Samoin myös tuttu näky, urat, ovat mukana kuvassa.

2013-04-04_09-30-52_179

Vielä on matkaa täydelliseen maailmaan. Varsinkin niillä, jotka sinne tahtovat niin kovasti, että muut on pakotettava mukaan.

————————————————————-

Autoilijaystävällisesti maksuja korottaen

Uutiset tietävät kertoa, että Helsinki haluaa eroon ”autoilijaystävällisen” kaupungin maineestaan. Tieto ei varmaankaan yllätä ketään Helsingissä autoilevaa ihmistä. Onkin erikoista, etteivät tietyn aatemaailman sisäistäneet poliitikot huomaa mitään ristiriitaa siinä, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat valmiita maksamaan kymmenkertaisia hintoja liikkumisestaan suhteessa julkiseen liikenteeseen ja sen koko ajan (jostain syystä)  halpeneviin kuukausimaksuihin. Viidenkymmenen euron seutulippu on suoraa pään aukomista meille maksupuolella oleville.  Loputtomiin ei kuitenkaan kannata näiden elitistien  korotella autoilevien maksuja.  Lypsylehmää jatkuvasti pieksämällä saattaa lehmä heittää henkensä tai lähteä paremmille laitumille naapurikuntien puolelle.

Luulisi nykyisen autoilun hintatason ja ihmisten autoilun jos minkä viestivän kuntapäättäjille ihmisten  halusta liikkua valitsemallaan tavalla – ja halusta tehdä itse valintansa ilman kovaäänisten mutta vähällä kannatuksella olevien poliitikkojen utopioita. Nämä autoilevat  ihmiset ovat valinneet auton liikkumisvälineekseen, koska se on heille paras tapa liikkua.  Yksinkertaista, eikö.

Ennustan, että lippu-uudistuksen maksattamiseksi otetaan lähikuukausina esille vanhat kunnon ruuhkamaksuhöpinät. Puhuisivat edes rehellisesti työssäkäyntimaksusta tällä kertaa. Taas voidaan yhtä hyvin kysyä, miksei julkisen liikenteen lipunhintoja nosteta tutulle ”käyttäjä maksaa”-tasolle. Parisataa euroa siitä, että saa ajella kuukauden muiden piikkiin miten mielii ei pitäisi olla liikaa. Kuten olemme kuulleet: jos jotain haluaa on siitä oltava valmis maksamaan ja tällaiset asiat kannattaisi huomioida asuinpaikkaa valitessa.

Kun auto ei liiku vaan on paikallaan ja moottori käy, on kulutus per sata kilometriä ääretön. Siinä on paras tuotto valtion kassaan. En ole viitsinyt laittaa uusimpia start/stop-tekniikalla varustettuja vitkutmia vielä. Sikäli kuin viherkylliäiset niitä ruuhkamaksujaan itkevät, voin paljastaa, että sellainen on jo olemassa. Hitaasti jonossa ajaen ja jatkuvasti pysähdellen polttoainetta kuluu suhteessa huomattavasti enemmän per kilometri kuin Kainuun korvessa tutun taksimiehen kyydissä veronmaksajien piikkiin tasaista matkavauhtia matkaa tehdessä.

2013-03-26_07-55-47_606

Antaa moottorin kuitenkin käydä. Se on hetkittäin kaunista kuunneltavaa ja tuo autoon mukavasti luonnetta. Edustusluokassa tietenkin jokin ”suora-kutonen”bensana ei niin paljoa enää tärise ja jos äänieristys on hoidettu mallikkaasti ei käyntiääntä juuri kuule ohjaamon puolelle. Diesel-moottorin yhtenä huonona puolena voidaankin mainita varsin kova käyntiääni. Verotus niihin kuitenkin niin sanotusti kannustaa, joten toistaiseksi sellaisella ajan.

Nöyränä fillarimonumentin edessä myös pääsiäisenä.

2013-03-27_07-41-28_133

Valoa tunnelin päässä, ja se valo ei ole vihreää

Ajelinpa taas vaihteeksi neljän ruuhkassa. Joidenkin mielestä sellainen toiminta on kai jotenkin erikoista ja tuomittavaa –  että ihmiset kehtaavatkin siirtyä työpäivän jälkeen kaupan kautta koteihinsa omaan tahtiin ja ilman valvontaa, ja mikä pahinta – autolla. Näitä oskala-kyllösiä suosittelisin ensimmäiseksi hankkimaan ajokortin ja sen jälkeen ajelemaan autolla. Se on mukavaa puuhaa etenkin kun kevät alkaa saada niskalenkin talven pakkasista ja Hakamäentien tunnelin päässä alkaa näkyä valoa. Matka taittuu, voit kuunnella vaikka musiikkia ja nauttia omasta rauhasta. Samalla tuet Suomen valtiota maksamalla liikkumisestasi veroa.Kuva

Tuulilasi alkaa olla naarmuinen. Tänä keväänä on jostain syystä ropissut kiviä lasiin enemmän kuin aiempina keväinä. Olen jo pariin otteeseen työllistänyt paikallista lasikorjaamoa, vakuutusyhtiön laskuun tietenkin. Siitäkin tippuu veroja valtion kassaan ihan mukavasti, sillä työllistetään ihmisiä. Mutta koska Auto paha, Vihreä hyvä, niin minkäs teet, tuomittavaa toimintaa yhtä kaikki.

Ottakaa ihmiset se lasiturva autoonne. Se maksaa aika nopeasti itsensä takaisin, kun vahinko sattuu.

Kuva

Kuvassa tyypillinen näkymä ”neljän ruuhkasta”, noin klo 16.20, tavallisena arkimaanantaina. No onhan siinä viitisentoista ihmistä matkalla kuka minnekin.

Kuva

Hakamäentien useita vuosia kestänyt remontti teki tiestä niin hienon ja toimivan, etten edes muista millainen se oli ennen remonttia. Kiitos hyvästä työstä kaikille siihen osallistuneille. Jossain määrin uusi tie vaikuttaisi siirtäneen ”ruuhkia”, eli sitä että hetkellisesti muutama kymmenen autoa on samalla pienehköllä alueella, enemmän Mäkelänkadun ja Koskelantien risteykseen. Jos jollain on tarkempaa tietoa asiasta, niin kertokaa ihmeessä.

Tosiaan: tässä sitä mennään kohti kevättä ja autoilijan parasta aikaa eli kesää. GPS-laskutusjärjestelmä vain puuttuu. Se nakuttaisi vasemmiston kassaan kieltämättä aika mukavaa tuottoa omillakin ajoillani. Harmittaa, ettei laskutushaluisin kansanosa tajua, että dieselöljyllä nakutteleva kulkupelini tekee sitä jo nyt. Joka kilometristä minä maksan. Käyttövoimaveroakin maksan joka päivältä, ajoin tai en. Siihen päälle ajoneuvovero sekä vakuutuksista kertyvät verot. Huolloista ja varaosista kertyvät verot ja tietenkin polttoainevero vielä siihen päälle. Mitä oskalat maksavat fillaroinnistaan ja pyöräteistä…

Oskala-kylliäiset haluaisivat minun ajavan fillarilla ja heittävän sen jonnekin liityntäpysäköinnin kattoon parkkiin työpäivän ajaksi. Ehkä herttaisinta oskaloissa on täydellinen todellisuudentajun puute. Vihreät eivät selvästikään koskaan kuljeta mitään fillarissaan, he asuvat työpaikkojensa vieressä,  he eivät nähtävästi hikoile, kuljeta lapsia tai eläimiä mukaan, heillä on aikaa käyttää työmatkoihin tunteja päivässä, he eivät käy kuin töissä ja kotona päivänsä aikana, muita osoitteita ei kai aatemaailman kuulukaan- tai ehkä kaikki tarvittava kulkee trendikkäässä olkalaukussa ja aurinko paistaa ympäri vuoden ja tie on sula siinä kilometrin työmatkalla vuokrapuutalon kakluunin lämmöstä kantakaupungin toimistolle, ja ehkä tavarat kotiin toimittaa sähköautolla luomukaupan työharjoittelija.  Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta: lupaan valokuvata sitä ensi talvena.

Vihreiden blogien parhainta antia saattaa olla jonnekin huitsinviuluun piirretyt ja väritetyt maa-alueet. En ole koskaan käynyt Mäntsälässä, enkä taida kyllä käydäkään. Haluaako joku asua radanvarressa jossain mistä mitään saadakseen on ensimmäisenä matkustettava junalla tunti pois. Ehkä joku haluaakin ja se hänelle sallittakoon.  Kehäkolmosen jälkeen pääväylien viereiset alueet ovat lähinnä savista pusikkoa, sitä ”luontoa”, jota tämä porukka haluaisi kai Helsinginkin olevan.

Vihreät voisivat hetken miettiä miksi ihmiset ajavat autolla töihinsä. Ei kyse ole siitä, että he kiusallaan pilaavat hannujen päivää vaan siitä, että ihmiset ovat niin valinneet. Se on näille valitsijoille paras ja mieleisin tapa liikkua. Se, että oskalat tieten tahtoen haluavat hankaloittaa suurten ihmisjoukkojen valitsemaa tapaa liikkua kertoo vain vihreästä utopiasta, jossa vapaata valintaa vihataan. Ennen autoilun täyskieltoa ehdin vielä todeta: Vihreä aate ei ole toimiva ratkaisu.