Archive for the ‘oskala’ Tag

Verotuksen edelläkävijä

Ilahduin huomatessani olleeni jo alkuvuodesta visionääri ja oikeudenmukaisuuden katukiitäjä neljällä pyörällä. Maaliskuussa ideoin polkupyörille veroa, katsastusta ja muita autoista tuttuja maksuja. (Polkupyörävero, 24.3.2013)

Nyt samantapaisen ajatuksen on esittänyt ilmoille Autoliiton Helsingin osasto. Tietenkin tällainen ehdotus aiheuttaa raivoa, ellei suoranaista vihaa, niissä vihervasemmistolaisissa, jotka eivät ole tottuneet maksamaan siitä mitä käyttävät. Kyseessä on kai paljolti sama porukka, joille sähkö tulla tupsahtaa pistorasiasta ja vesi hanasta. Rahakin tulee seinästä.

Sama maksuhaluton joukko tietenkin itse hokee koko ajan tuttua käyttäjä maksaa”-periaatetta.

No, esimerkiksi minä en halua maksaa euroakaan pyöräteistä. En niiden rakentamisesta enkä ylläpidosta. Töölöön on nähtävästi vedetty jotain pyöräkaistoja parkkipaikkojen kustannuksella tänä kesänä. Käykää katsomassa Nuurdensöldinkatua, niin huomaatte. En ole kenenkään nähnyt niissä vielä fillaroivan.  Entä mitä näille punaisille viherkaistoille tapahtuu talvella, kun Suomi on puoli vuotta pyöräilykelvottomassa kunnossa? Sama tilanne Manskulla Stokkan ja Vanhan kohdalla.

Missä käytössä nämä kaistat ovat, kun lunta on maassa ja fillarit laiduntavat talvet lämmitetyissä varastoissa, joita on kalliilla rakennettava uusiin rakennuksiin. Hyvä esimerkki tästä järjettömän kalliista idealismista löytyy Teollisuuskadulta eräästä uudesta kerrostalosta. Kannattaa sitäkin käydä katsomassa. On suurta lasi-ikkunaa ja korkeaa tilaa, jonka takana säilyttää sitä viidenkympin ruosteista mankelia lämpimässä. Käyttäjä ei maksa sitäkään. Jokainen asunnon siitä yhtiöstä ostava osallistuu kustannuksiin, halusi tai ei.

Ehkä oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan lopulta käy viheriäisille. Siinä kun joutuisi itse kustantamaan omaa elämäänsä.

Pakollinen liikennevakuutus ja katsastus polkupyörille heti 1.1.2015 alkaen. Ajovalopakko heti ensi kuun alusta.

Ja maailma pelastuu!

Nopeammin se pelastuu, kun julkinen liikenne etuoikeuksineen vähennetään olemattomiin ja 24h-eliittikaistat poistetaan: ihmiset pääsevät liikkumaan edullisesti omilla aikatauluillaan ja itse valitsemillaan välineillä ilman pelkoa ihmisvihaa lietsovan aatteen keksimistä rangaistuksista tai maksuista.

Jyrkkä EI julkisen liikenteen  ja polkupyöräilyn pakkotukemiselle.

Mainokset

Postikortti Sinulle, Vihreä

No terveisiä täältä maailmalta!

Uskotko muuten, että on mukava ottaa päivällä lasi kylmää limpparia aurinkoisella terassilla. Join minä yhden oluenkin, mutta älä kerro kellekään.

Image

Kun vähän päätään kääntää niin näkyy kaikenlaisia luonnonihmeitä, Gaia on tehnyt taikojaan, eikö?

Klikkaamalla saat suurennettua kuvaa, jos sitä mietit.

2013-09-16_15-31-24_421

Autothan täällä maailmalla nopeita ja upeita, eikä niitä veroteta niin kuin meillä koti-Suomessa. Et taida kyllä  tietää miltä Ferrari Californian V12-moottori kuulosta, kun 460  hevosta hirnuu konehuoneessa?

2013-09-17_14-08-11_234

Auto tarjoaa melkoiset kyydit, mutta mitäpä sinä siitä tietäisit. Mietit siellä kuitenkin niitä hiilijalkojasi ja vaihdat fillariisi ketjut juuri nyt, myönnä pois.

Maistelin muuten lentokoneessa saksalaisia panimotuotteita auringonlaskua katsellessa. Kaikkea se saksalainen keksii, liekö keksinyt auringonkin.  Eihän tämä nyt ihan kävelymatkan rentoutta vastaa, mutta kyllä sen kestää, kun tästä palkkaa saa.

2013-09-18_19-31-06_160

Nähdään taas Suomessa uusien kieltojen ja rajoitusten merkeissä!

terveisin ystäväsi Tikka

Virheä kyttä

Muistellaanpa hetki, miksi Virheys ei ole niin hieno asia kuin moni luulee.

Palatkaamme vuoteen 2011 ja Talouselämän uutiseen:

Vihreät saanevat satelliitit valvomaan autolla ajajia

 

Vihreät iloitsevat hallitusohjelman kirjauksesta, jossa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottaminen.

Vihreiden puoluejohtaja Ville Niinistö oli perjantaina iloinen liikennepolitiikan muutoksista. Niinistön mukaan vihreät saavuttivat hallitusneuvotteluissa kaikissa liikennepolitiikan tavoitteissaan ”edistystä”.

Vihreät lukevat voitokseen sen, että valtio saattaa ryhtyä valvomaan autoilijoita satelliittien avulla. Hallitusohjelmassa luvataan selvittää satelliittipaikannukseen perustuvia tienkäyttömaksuja.

Viime vaalikaudella autoilijoiden satelliittivalvonta sai jokseenkin täystyrmäyksen.

Satelliittivalvonta on teknisesti varsin helppo toteuttaa. Kun valvontalaitekannasta tulee vääjämättä suuri, kustannuksetkin pysyvät kohtuullisina.

Tietulleja, ruuhkatariffeja ja muita autoilun rajoitustoimia on varsin yksinkertaista lisätä ja muunnella, kun GPS-satelliittipaikannukseen perustuvat tallentimet määrätään autoihin.

Kun samalla viranomaisten valvontavaltuuksia lisätään, poliisikin kiittää pakollisista satelliittitranspondereista. Periaatteessa niistä saadaan automaattisia nopeusvalvojia eikä tienvarsien liikennekameroita tarvitse välttämättä lisätä.

Kuten nykyään asian näen, ei tässä ole kysymys enää edes rahastuksesta ja kiusanteosta.

Kysymys onkin, miksi oskaloita kiinnostaa tietää missä muut liikkuvat?

Joku oskala voisi vaikka vastata jos lukee tämän.

Tervettä ihmistä ei toisten meneminen ja tuleminen kiinnosta pätkääkään.

Enemmistö tekisi sitä ja tätä

Taloussanomat tietää kertoa, että enemmistö helsinkiläisistä tekisi autoilusta kalliimpaa. Ei ole varmaan kovinkaan monelle yllätys, ettei enemmistö helsinkiläisistä tiedä yksityisautoilun kustannuksista yhtään mitään. Sitäkin harvempi yllättynee, jos todetaan, että on aina mukava ideoida maksuja ja kieltoja muille, kunhan vain itselle ei koituisi mitään vastaavaa.

Päivänä muutamana tässä viime viikkoina jouduin julkisen liikenteen käyttäjäksi. Kokemus tulikuumasta ja tunkkaisesta bussimatkasta oli kyllä sinällään arjen extremeä. Matka sisälsi myös vartin verran raitiovaunun odottelua muutaman kymmen muun kyllästyneen näköisen odottelijan kanssa, sekä loppuhuipennuksena raitiovaunumatkan läpi keskustan. Tällä kertaa vältyin Grande Finalelta, jonka olen kokenut jo kerran: harva tietää tunnetta kun housuissa on jonkun toisen kuset – minäpä tiedän.

15 kilometrin matka kesti ovelta ovelle tunnin ja 15 minuuttia (eli lähes puolitoista tuntia).

Normaalioloissa ajan tuon matkan autolla noin 20-24 minuutissa.

Tekisin julkisesta liikenteestä huomattavasti kalliimpaa. Mutta minäpä en olekaan enemmistö.

Toukokuussa tollot tiellä, kesäkuussa jo oltavat kovin kusiset

Kevät on jo ehtinyt varsin pitkälle. Jotkut huomannevat sen luonnon heräämisestä ja alkavan vehreyden ensimmäisistä merkeistä. Itselleni paras merkki on jo vuodesta toiseen ollut polkupyörillä Helsingissä hölmöilevät ihmiset. On vaikea päästä pyöräilijän pään sisälle, joten minulle on jäänyt täydellisiksi arvoituksiksi parikin asiaa, joita tässä yritän pohdiskella.

silta1

1. Jalkakäytävillä ajo.

On vaikea käsittää, kuinka päivästä toiseen aikuiset ihmiset, jotka varmasti pitävät itseään hyvinkin järkevinä olentoina, ajelevat jalkakäytävillä ja aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita kanssakulkijoille. Tilannenopeus liene pyöräilijöille tuntematon käsite. Tätä voi seurata helposti vaikka Hakaniementorin ympäristössä. Oikeastaan harmittaa, ettei ole hyvää videokameraa, sillä fillarihölmöilystä saisi mahtavaa tallennetta liikkumalla ympäri Helsinkiä.

Oletettavasti jokainen aikuinen suomalainen tietää, ettei jalkakäytävillä saa ajaa pyörällä. Samoin kuin autollakaan ei saa jalkakäytävällä, eikä moottoripyörällä, eikä pääsääntöisesti skootterillakaan, tai mopolla, vaikka kahta jälkimmäistäkin valitettavasti näkee Helsingissä aivan liian usein myös siellä, missä sitä ei erikseen ole sallittu.

Ratkaisut:  valistus ja asioiden selkeyttäminen. Asiasta on järjestettävä tiedotuskampanja ja jalkakäytävien liikennemerkkeihin on selkeästi laitettava kyltti ”Ei polkupyörille” samaan tapaan kuin niissä nykyään usein lukee ”sallittu mopoille”.

Mopoista, ja itse Pääperkeleestä eli mopoautosta mainittakoon, että moposta on tehtävä liikenneasetuksissa sellaisia välineitä, ettei niillä saa ajaa missään tilanteissa jalkakäytävillä eikä pyöräteillä vaan ainoastaa muun moottoriliikenteen mukana. Eihän tämä sen vaikeampaa ole, kuulkaapas tytöt ja pojat. Mopojen nopeudet on nostettava sellaisiksi, että ne kulkevat 60km/h, minkä ne jo rakeenteellisesti nykytekniikalla kestävätkin. Silloin niillä pärjää siinä käytössä mihin ne on tarkoitettu, eli pääasiassa taajamassa liikkumiseen. Pelleily kuristimilla ja muilla tehonrajoituksilla on lopetettava. Mopoautot on kiellettävä vaarallisina leluina. Vaikken kannata juuri mitään kieltoja, on tässä asiassa minunkin tehtävä poikkeus.

2. Tappajan asenne.

Filosofisesti ajatellen on pyöräilijöillä, joilla tässä yhteydessä tarkoitan helsinkiläisiä pyöräilijöitä, nähtävästi jonkinlainen oikeassa olemisen ja hyväntekijän suojaviitta päällään, joka vaikuttaisi poistavan kaiken vastuun omasta ja muiden liikenteessä olijoiden turvallisuudesta. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että Oikeamieliset usein ovat fanaattisia pyöräilijöitä. Tilannenopeudet, jälleen kerran, aivan käsittämättömiä, päivästä toiseen. Tähän ei ole muuta syytä nähtävissä kuin välinpitämättömyys itsestä ja muista.

Ratkaisut: pyöräkypäräkielto. Kyllä, aivan oikein. Taas joudutaan ottamaan käyttöön Oikeamielisten omat aseet, eli kiellot ja verotus. Myös muiden suojavarusteiden käyttö on kiellettävä. Psykologisesti ajatellen suojavarusteet antavat pyöräilijälle liioitellun turvallisuudentunteen, joka ulosmitataan kaistapäisenä käytöksenä. Samaa voisi ajatella tapahtuneen aikoinaan ensimmäisten haarniskojen ilmaantuessa taistelukentille, jolloin sotilas teki tekoja, jotka muuten jäivät takuuvarmasti tekemättä. Tutummat vastaavat tapaukset liittynevät jääkiekkoon, joka olisi ilman suojavarusteita ratkaisevasti erilainen peli.

Verotuksella tarkoitan polkupyörien saattamista rekisteriin, katsastusta ja pakollista liikennevakuutusta, jolla korvataan syyttömän osapuolen kulut ja vahingot.

2013-05-10_07-41-06_586

Kuvissa matkustan niin sanotussa aamuruuhkassa kohti Espoota, kellon ollessa noin varttia vaille kahdeksan aamulla.

Samalla kuvittelen mielessäni tietullin tuohon sillan alkupäähän ja näen jo kojelaudallani gps-paikantimen vastaanottimen muovisen lätkän laskuttamassa jokaisesta työajoa ajamastani metristä. Kuka elää, se näkee. Ellei sitä ennen kuole polkupyöräilijän yliajamana.

Hei, me pyöräillään

Nyt, kun tiet ovat sulaneet ja Helsingissäkin pääsee taas eteenpäin hikoilematta ja hermojaan menettämättä muutenkin kuin maastoautolla, ne tulevat taas: Kriittiset pyöräretket.

Fillariaktiiville kaikki on taas hetken ajan kuin ”kotona Damissa”.  Kesän lämpötila, sademäärät ja maan pinnanmuoto vähän vaihtelevat mutta tärkeintä on visioda. Mitenkään turhan vaatimattomista visioista ei ole kyse, kuten kuvasta näkyy. Pyöräjengillä on polkimet tukevasti pari senttiä maan pinnan yläpuolella.

Kuva

Yhtä tällaista ”aktivistien” joukkoa olin katsomassa Hämeentiellä, muistaakseni vuonna 2011. Kieltämättä se tehokkaasti sekoitti liikennettä hetken ajan. Ajoivat kesäillan jo pimetessä suurin osa ilman valoja Kurvista etelää kohti kahden kaistan leveydellä. Valottomalla fillarilla ajelu keskellä autotietä on vaarallista touhua, mutta aktivisti ei sitä ajattele, koska toimii jalomman asian puolesta. Voisi jopa sanoa, että vasemmisto ryhtyi väkivaltaiseksi; estämällä muiden normaalin liikkumisen omien utopioidensa edistämiseksi. Itse katselin pyörien ohilipuvaa laivastoa keskiolutkuppilan terassin aidan takaa – kuin olisi tuntemattomien valloittajien joukkiota seurannut. Kiitän Ukko Ylijumalaa ja muita metsänhenkiä, ettei kulkue minua suojaisen aidan takaa huomannut.

Kuningas Talvi nujertaa joka vuosi hipit takaisin koloihinsa. Olkoonkin, että sama sakki sitä on joka vuosi perumassa. Talvella lumi tekee fillaroinnista todellisen hard core -lajin, pakkanen vie herkkähipiäiset hippitytöt kukkasin koristeltuine pyöräkoreineen ja rastatukkaisine poikaystävineen sisätiloihin energiansäästölampun hitaasti syttyvän ja kelmeän valon luo,  raitiovaunuihin tai lentokoneella Aasiaan chillaamaan.

Talvella Helsinki on hetkisen varsin rauhallinen paikka.  Käpylän ja Kumpulan puutaloeliitti matkaa järjestötyöpaikoistaan kiltisti bussilla ja kolisevilla raitiovaunuilla takaisin subventoituihin kaupungin vuokrataloihin nauttimaan edullisesta vuokrasta ja suunnittelemaan mistä ensi kesänä valitetaan ja ennen kaikkea mitä rakennussuunnitelmaa päästäisiin vastustamaan. Jalkakäytävillä voi taas kävellä turvallisemmin pelkäämättä jäävänsä ”fillariaktivistin” , umpijurrisen teinin tai trikookiitäjän yliajamaksi. Kohtalo, jonka liian moni tuttu koira on valitettavasti kokenut.

Lumen laskeutuessa kaupunkipyöristä osa ongittaneen hipeille niin rakkaasta ja heikossa hapessa olevasta Itämerestä tai rapistuvien siltojen alta. Osa niistä saa kenties uuden elämän etelämpänä Euroopassa, kiitos monikulttuurikeskusten ja vapaiden liikkuvuuksien. Hajotetut ja hajonneet mankelit korjataan lähes varmasti veronmaksajien piikkiin. Vitsikästä onkin, että fillaristit, jotka ihmeen usein suitsuttavat suvaitsevaisuuden imelää henkistä savuverhoaan muiden naamalle, joutuvat ehkäpä itse eniten kärsimään pyörävarkauksista. Sitä saa mitä tilaa – kierrätys kunniaan.

Kuva

Aktivistien talviset ongelmat ovat käsittämättömän suuria. Niistä ei pääse yli eikä ympäri vaan paikalle on soitettava sankka pelastajien joukko.

————————————————————————–

Autoilijaystävällisesti maksuja korottaen

Uutiset tietävät kertoa, että Helsinki haluaa eroon ”autoilijaystävällisen” kaupungin maineestaan. Tieto ei varmaankaan yllätä ketään Helsingissä autoilevaa ihmistä. Onkin erikoista, etteivät tietyn aatemaailman sisäistäneet poliitikot huomaa mitään ristiriitaa siinä, että tuhannet ja taas tuhannet ihmiset ovat valmiita maksamaan kymmenkertaisia hintoja liikkumisestaan suhteessa julkiseen liikenteeseen ja sen koko ajan (jostain syystä)  halpeneviin kuukausimaksuihin. Viidenkymmenen euron seutulippu on suoraa pään aukomista meille maksupuolella oleville.  Loputtomiin ei kuitenkaan kannata näiden elitistien  korotella autoilevien maksuja.  Lypsylehmää jatkuvasti pieksämällä saattaa lehmä heittää henkensä tai lähteä paremmille laitumille naapurikuntien puolelle.

Luulisi nykyisen autoilun hintatason ja ihmisten autoilun jos minkä viestivän kuntapäättäjille ihmisten  halusta liikkua valitsemallaan tavalla – ja halusta tehdä itse valintansa ilman kovaäänisten mutta vähällä kannatuksella olevien poliitikkojen utopioita. Nämä autoilevat  ihmiset ovat valinneet auton liikkumisvälineekseen, koska se on heille paras tapa liikkua.  Yksinkertaista, eikö.

Ennustan, että lippu-uudistuksen maksattamiseksi otetaan lähikuukausina esille vanhat kunnon ruuhkamaksuhöpinät. Puhuisivat edes rehellisesti työssäkäyntimaksusta tällä kertaa. Taas voidaan yhtä hyvin kysyä, miksei julkisen liikenteen lipunhintoja nosteta tutulle ”käyttäjä maksaa”-tasolle. Parisataa euroa siitä, että saa ajella kuukauden muiden piikkiin miten mielii ei pitäisi olla liikaa. Kuten olemme kuulleet: jos jotain haluaa on siitä oltava valmis maksamaan ja tällaiset asiat kannattaisi huomioida asuinpaikkaa valitessa.

Kun auto ei liiku vaan on paikallaan ja moottori käy, on kulutus per sata kilometriä ääretön. Siinä on paras tuotto valtion kassaan. En ole viitsinyt laittaa uusimpia start/stop-tekniikalla varustettuja vitkutmia vielä. Sikäli kuin viherkylliäiset niitä ruuhkamaksujaan itkevät, voin paljastaa, että sellainen on jo olemassa. Hitaasti jonossa ajaen ja jatkuvasti pysähdellen polttoainetta kuluu suhteessa huomattavasti enemmän per kilometri kuin Kainuun korvessa tutun taksimiehen kyydissä veronmaksajien piikkiin tasaista matkavauhtia matkaa tehdessä.

2013-03-26_07-55-47_606

Antaa moottorin kuitenkin käydä. Se on hetkittäin kaunista kuunneltavaa ja tuo autoon mukavasti luonnetta. Edustusluokassa tietenkin jokin ”suora-kutonen”bensana ei niin paljoa enää tärise ja jos äänieristys on hoidettu mallikkaasti ei käyntiääntä juuri kuule ohjaamon puolelle. Diesel-moottorin yhtenä huonona puolena voidaankin mainita varsin kova käyntiääni. Verotus niihin kuitenkin niin sanotusti kannustaa, joten toistaiseksi sellaisella ajan.

Nöyränä fillarimonumentin edessä myös pääsiäisenä.

2013-03-27_07-41-28_133

Seuraavaksi ne…

Siinä missä eräissä muissa kulttuureissa ihmisten parhaita ystäviä, eli koiria ja muita lemmikkieläimiä pidetään tärkeinä, on täällä meillä havaittavissa täysin päinvastaista suuntausta. Olen jo jonkin aikaa nettiä selaamalla ollut aistivinani, että viherkansan seuraava isku saattaisi jonkinlainen lemmikkieläinkielto. Ensin täytyy ”hoidella” turkistarhaus pois alta, millä saavutettaneen eräänlainen sillanpääasema.

Vaikkei kuvassa ehkä olekaan citymaasturilla koiraa kuljettava, töistä kotiin ajava ihminen niin todettavahan se on, että jottain näille työmatkaruuhkille tarttis tehrä. Kuvassa Pitkäsiltä tiistaina 26.3.2013 noin klo 17.10

2013-03-26_17

Kaikenvastustajien tärkein sota käydään tietenkin ihmisten mielissä. Ja jos ruuhkia ei ole niin, niitä on alettava määrätietoisesti rakentaa mediassa, lehdissä, tv:ssä ja lopulta ihmisten päissä. Konkreettisemmat ruuhkanrakentelumenetelmät ovat liikennevalojen ohjauksen kanssa pelleily ja tehokkaampana ns. Eliittikaistat, eli 24/7/365 bussikaistat periaatteella ”maksa vähiten, saa eniten”. Siinä missä järkevä liikennesuunnittelu ottaisi kaikki kaistat käyttöön kaikille, toimii tämä oikeamielisten aate täysin päinvastaisella tavalla.

Ilokseni olen huomannut, että automaailma ajattelee usean eri valmistajan voimin muun muassa lemmikkieläinten turvallisuusasioita. Aiheesta kirjoittaa lyhyesti ainakin Automerkit-sivusto. 

Vihreissä laskelmissa jo vuonna 2009 tiedettiin, että koira on katumaasturin jälkeen suunnilleen pahinta mitä on. Mukavaahan se onkin vaatia kieltoja kaikille niille asioille, joista ei itse satu pitämään. Näytteenä Tiede-lehden palstalta ketju Lemmikkikoirat ja kissa kiellettävä. Googlettamalla löytyy lisääkin.

Mahtaapa hippiä ärsyttää, kun koirat menevät retkelle Subarun jatkuvalla nelivedolla!

Hippi, otetaan peruskurssi siitä miten homma toimii:

Ihmisen ja koiran yhteiselo on ainakin 14 000 vuoden ikäistä toimintaa. Kyseessä on eräänlainen symbioosi, jossa molemmat osapuolet hyötyvät. Ja koiran kanssa on mukava puuhata kaikenlaista. Vihreäkin saattaa sen muistaa kun miettii lapsuuden aikojaan, kyllä siellä varmaan joku koirakaveri olla jollain tapaa mukana: se on hyvin suomalainen elämäntapa se.  Jotkut koirat ovat suorastaan autofaneja. Uskon koiraihmisisistä löytyvän paljon tämän leikkisän teorian kannattajia.  Onpahan joku siinä takapenkillä haukkumassa kanssaihmisiä, jos itse ei jaksa. Ja mikä olisikaan hauskempi näky kesällä, kuin auton ikkunasta kuononsa ulos työntävä koira nauttimassa ilmavirrasta!

Kuvassa valtavaa työmatkalaisten paluuliikennettä Helsingin keskustasta tiistaina 26.3.2013 noin kello 17.10. Katumaasturit ja koirat täyttävät kadut!

2013-03-26_17

Entäs silloin, kun on haettava kaveri lentokentältä?  Ja kun se mokoma otti vielä pari matkalaukkuakin mukaan. Onneksi on auto.

Sillä pääsee kätevästi perille myös ruuhkaa vasten ajamalla, kuten keskiviikkona 27.3. klo 7.55 Mannerheimintiellä on havaittavissa.

2013-03-27_07-43-08_726