Archive for the ‘polkupyörä’ Tag

Verotuksen edelläkävijä

Ilahduin huomatessani olleeni jo alkuvuodesta visionääri ja oikeudenmukaisuuden katukiitäjä neljällä pyörällä. Maaliskuussa ideoin polkupyörille veroa, katsastusta ja muita autoista tuttuja maksuja. (Polkupyörävero, 24.3.2013)

Nyt samantapaisen ajatuksen on esittänyt ilmoille Autoliiton Helsingin osasto. Tietenkin tällainen ehdotus aiheuttaa raivoa, ellei suoranaista vihaa, niissä vihervasemmistolaisissa, jotka eivät ole tottuneet maksamaan siitä mitä käyttävät. Kyseessä on kai paljolti sama porukka, joille sähkö tulla tupsahtaa pistorasiasta ja vesi hanasta. Rahakin tulee seinästä.

Sama maksuhaluton joukko tietenkin itse hokee koko ajan tuttua käyttäjä maksaa”-periaatetta.

No, esimerkiksi minä en halua maksaa euroakaan pyöräteistä. En niiden rakentamisesta enkä ylläpidosta. Töölöön on nähtävästi vedetty jotain pyöräkaistoja parkkipaikkojen kustannuksella tänä kesänä. Käykää katsomassa Nuurdensöldinkatua, niin huomaatte. En ole kenenkään nähnyt niissä vielä fillaroivan.  Entä mitä näille punaisille viherkaistoille tapahtuu talvella, kun Suomi on puoli vuotta pyöräilykelvottomassa kunnossa? Sama tilanne Manskulla Stokkan ja Vanhan kohdalla.

Missä käytössä nämä kaistat ovat, kun lunta on maassa ja fillarit laiduntavat talvet lämmitetyissä varastoissa, joita on kalliilla rakennettava uusiin rakennuksiin. Hyvä esimerkki tästä järjettömän kalliista idealismista löytyy Teollisuuskadulta eräästä uudesta kerrostalosta. Kannattaa sitäkin käydä katsomassa. On suurta lasi-ikkunaa ja korkeaa tilaa, jonka takana säilyttää sitä viidenkympin ruosteista mankelia lämpimässä. Käyttäjä ei maksa sitäkään. Jokainen asunnon siitä yhtiöstä ostava osallistuu kustannuksiin, halusi tai ei.

Ehkä oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan lopulta käy viheriäisille. Siinä kun joutuisi itse kustantamaan omaa elämäänsä.

Pakollinen liikennevakuutus ja katsastus polkupyörille heti 1.1.2015 alkaen. Ajovalopakko heti ensi kuun alusta.

Ja maailma pelastuu!

Nopeammin se pelastuu, kun julkinen liikenne etuoikeuksineen vähennetään olemattomiin ja 24h-eliittikaistat poistetaan: ihmiset pääsevät liikkumaan edullisesti omilla aikatauluillaan ja itse valitsemillaan välineillä ilman pelkoa ihmisvihaa lietsovan aatteen keksimistä rangaistuksista tai maksuista.

Jyrkkä EI julkisen liikenteen  ja polkupyöräilyn pakkotukemiselle.

Enemmistö tekisi sitä ja tätä

Taloussanomat tietää kertoa, että enemmistö helsinkiläisistä tekisi autoilusta kalliimpaa. Ei ole varmaan kovinkaan monelle yllätys, ettei enemmistö helsinkiläisistä tiedä yksityisautoilun kustannuksista yhtään mitään. Sitäkin harvempi yllättynee, jos todetaan, että on aina mukava ideoida maksuja ja kieltoja muille, kunhan vain itselle ei koituisi mitään vastaavaa.

Päivänä muutamana tässä viime viikkoina jouduin julkisen liikenteen käyttäjäksi. Kokemus tulikuumasta ja tunkkaisesta bussimatkasta oli kyllä sinällään arjen extremeä. Matka sisälsi myös vartin verran raitiovaunun odottelua muutaman kymmen muun kyllästyneen näköisen odottelijan kanssa, sekä loppuhuipennuksena raitiovaunumatkan läpi keskustan. Tällä kertaa vältyin Grande Finalelta, jonka olen kokenut jo kerran: harva tietää tunnetta kun housuissa on jonkun toisen kuset – minäpä tiedän.

15 kilometrin matka kesti ovelta ovelle tunnin ja 15 minuuttia (eli lähes puolitoista tuntia).

Normaalioloissa ajan tuon matkan autolla noin 20-24 minuutissa.

Tekisin julkisesta liikenteestä huomattavasti kalliimpaa. Mutta minäpä en olekaan enemmistö.

Omaa lääkettä

Vasureilla, ainakin joillakin heistä, napsahti nyt oma lääke väärään kurkkuun, kun paikoitellen jotkut koulut nähtävästi ovat kieltäneet lapsilta pyöräilyn koulumatkoilla. Syythän ovat meille autolla liikkuville kovin tuttuja: on tilanpuutetta ja se turvallisuuskin tuppaa kärsimään ja eikö kukaan ajattele lapsia. Muitakin syitä saattaa olla.

Mutta sitä saa mitä tilaa, toimii se kieltely toisinkin päin. Ideoin jo hetken Kieltopäivääkin, joka olisi Anarkiapäivän, Siivouspäivän ja Ravintolapäivän kanssa useamman kerran vuodessa järjestettävä hauskanpitotempaus. Kieltoja saisi keksiä miten päin vain ja sakkomaksut saisi periä tarvittaessa voimakeinoin.  Hauskaa, eikö!

Pyöräily kielletty -aiheesta tietenkin veti ohjaustankot sieraimiin itse Helsingin Totuus, tuo Cityvihreyden ja Globaalin Vastuunkannon airut, joka laati pääkirjoituksen otsikolla Pyöräily kielletty.

Loppuun heitän ajatuksen; miten me nykynuoria vanhemmat ihmiset selvisimme tänne saakka näin sankoin joukoin hengissä, kun vielä markka-aikaan ei erilaisia kieltoja ollut läheskään näin paljon. Lapsi sai ostaa jopa tupakkaa vielä muistaakseni 90-luvulla, eikä aski ollut täynnä ”kuolet kohta” -tyyppisiä varoituslauseita. Fillaroida sai ilman kypärää, enkä tunne ketään, joka olisi tavallista naarmua ihmeemmin onnistunut itsensä pyörällä loukkaamaan.  Olisiko kuitenkin niin, että vahinkoja sattuu ja ihmiset tekevät virheitä kielloista huolimatta.

Toukokuussa tollot tiellä, kesäkuussa jo oltavat kovin kusiset

Kevät on jo ehtinyt varsin pitkälle. Jotkut huomannevat sen luonnon heräämisestä ja alkavan vehreyden ensimmäisistä merkeistä. Itselleni paras merkki on jo vuodesta toiseen ollut polkupyörillä Helsingissä hölmöilevät ihmiset. On vaikea päästä pyöräilijän pään sisälle, joten minulle on jäänyt täydellisiksi arvoituksiksi parikin asiaa, joita tässä yritän pohdiskella.

silta1

1. Jalkakäytävillä ajo.

On vaikea käsittää, kuinka päivästä toiseen aikuiset ihmiset, jotka varmasti pitävät itseään hyvinkin järkevinä olentoina, ajelevat jalkakäytävillä ja aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita kanssakulkijoille. Tilannenopeus liene pyöräilijöille tuntematon käsite. Tätä voi seurata helposti vaikka Hakaniementorin ympäristössä. Oikeastaan harmittaa, ettei ole hyvää videokameraa, sillä fillarihölmöilystä saisi mahtavaa tallennetta liikkumalla ympäri Helsinkiä.

Oletettavasti jokainen aikuinen suomalainen tietää, ettei jalkakäytävillä saa ajaa pyörällä. Samoin kuin autollakaan ei saa jalkakäytävällä, eikä moottoripyörällä, eikä pääsääntöisesti skootterillakaan, tai mopolla, vaikka kahta jälkimmäistäkin valitettavasti näkee Helsingissä aivan liian usein myös siellä, missä sitä ei erikseen ole sallittu.

Ratkaisut:  valistus ja asioiden selkeyttäminen. Asiasta on järjestettävä tiedotuskampanja ja jalkakäytävien liikennemerkkeihin on selkeästi laitettava kyltti ”Ei polkupyörille” samaan tapaan kuin niissä nykyään usein lukee ”sallittu mopoille”.

Mopoista, ja itse Pääperkeleestä eli mopoautosta mainittakoon, että moposta on tehtävä liikenneasetuksissa sellaisia välineitä, ettei niillä saa ajaa missään tilanteissa jalkakäytävillä eikä pyöräteillä vaan ainoastaa muun moottoriliikenteen mukana. Eihän tämä sen vaikeampaa ole, kuulkaapas tytöt ja pojat. Mopojen nopeudet on nostettava sellaisiksi, että ne kulkevat 60km/h, minkä ne jo rakeenteellisesti nykytekniikalla kestävätkin. Silloin niillä pärjää siinä käytössä mihin ne on tarkoitettu, eli pääasiassa taajamassa liikkumiseen. Pelleily kuristimilla ja muilla tehonrajoituksilla on lopetettava. Mopoautot on kiellettävä vaarallisina leluina. Vaikken kannata juuri mitään kieltoja, on tässä asiassa minunkin tehtävä poikkeus.

2. Tappajan asenne.

Filosofisesti ajatellen on pyöräilijöillä, joilla tässä yhteydessä tarkoitan helsinkiläisiä pyöräilijöitä, nähtävästi jonkinlainen oikeassa olemisen ja hyväntekijän suojaviitta päällään, joka vaikuttaisi poistavan kaiken vastuun omasta ja muiden liikenteessä olijoiden turvallisuudesta. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että Oikeamieliset usein ovat fanaattisia pyöräilijöitä. Tilannenopeudet, jälleen kerran, aivan käsittämättömiä, päivästä toiseen. Tähän ei ole muuta syytä nähtävissä kuin välinpitämättömyys itsestä ja muista.

Ratkaisut: pyöräkypäräkielto. Kyllä, aivan oikein. Taas joudutaan ottamaan käyttöön Oikeamielisten omat aseet, eli kiellot ja verotus. Myös muiden suojavarusteiden käyttö on kiellettävä. Psykologisesti ajatellen suojavarusteet antavat pyöräilijälle liioitellun turvallisuudentunteen, joka ulosmitataan kaistapäisenä käytöksenä. Samaa voisi ajatella tapahtuneen aikoinaan ensimmäisten haarniskojen ilmaantuessa taistelukentille, jolloin sotilas teki tekoja, jotka muuten jäivät takuuvarmasti tekemättä. Tutummat vastaavat tapaukset liittynevät jääkiekkoon, joka olisi ilman suojavarusteita ratkaisevasti erilainen peli.

Verotuksella tarkoitan polkupyörien saattamista rekisteriin, katsastusta ja pakollista liikennevakuutusta, jolla korvataan syyttömän osapuolen kulut ja vahingot.

2013-05-10_07-41-06_586

Kuvissa matkustan niin sanotussa aamuruuhkassa kohti Espoota, kellon ollessa noin varttia vaille kahdeksan aamulla.

Samalla kuvittelen mielessäni tietullin tuohon sillan alkupäähän ja näen jo kojelaudallani gps-paikantimen vastaanottimen muovisen lätkän laskuttamassa jokaisesta työajoa ajamastani metristä. Kuka elää, se näkee. Ellei sitä ennen kuole polkupyöräilijän yliajamana.

Hei, me pyöräillään

Nyt, kun tiet ovat sulaneet ja Helsingissäkin pääsee taas eteenpäin hikoilematta ja hermojaan menettämättä muutenkin kuin maastoautolla, ne tulevat taas: Kriittiset pyöräretket.

Fillariaktiiville kaikki on taas hetken ajan kuin ”kotona Damissa”.  Kesän lämpötila, sademäärät ja maan pinnanmuoto vähän vaihtelevat mutta tärkeintä on visioda. Mitenkään turhan vaatimattomista visioista ei ole kyse, kuten kuvasta näkyy. Pyöräjengillä on polkimet tukevasti pari senttiä maan pinnan yläpuolella.

Kuva

Yhtä tällaista ”aktivistien” joukkoa olin katsomassa Hämeentiellä, muistaakseni vuonna 2011. Kieltämättä se tehokkaasti sekoitti liikennettä hetken ajan. Ajoivat kesäillan jo pimetessä suurin osa ilman valoja Kurvista etelää kohti kahden kaistan leveydellä. Valottomalla fillarilla ajelu keskellä autotietä on vaarallista touhua, mutta aktivisti ei sitä ajattele, koska toimii jalomman asian puolesta. Voisi jopa sanoa, että vasemmisto ryhtyi väkivaltaiseksi; estämällä muiden normaalin liikkumisen omien utopioidensa edistämiseksi. Itse katselin pyörien ohilipuvaa laivastoa keskiolutkuppilan terassin aidan takaa – kuin olisi tuntemattomien valloittajien joukkiota seurannut. Kiitän Ukko Ylijumalaa ja muita metsänhenkiä, ettei kulkue minua suojaisen aidan takaa huomannut.

Kuningas Talvi nujertaa joka vuosi hipit takaisin koloihinsa. Olkoonkin, että sama sakki sitä on joka vuosi perumassa. Talvella lumi tekee fillaroinnista todellisen hard core -lajin, pakkanen vie herkkähipiäiset hippitytöt kukkasin koristeltuine pyöräkoreineen ja rastatukkaisine poikaystävineen sisätiloihin energiansäästölampun hitaasti syttyvän ja kelmeän valon luo,  raitiovaunuihin tai lentokoneella Aasiaan chillaamaan.

Talvella Helsinki on hetkisen varsin rauhallinen paikka.  Käpylän ja Kumpulan puutaloeliitti matkaa järjestötyöpaikoistaan kiltisti bussilla ja kolisevilla raitiovaunuilla takaisin subventoituihin kaupungin vuokrataloihin nauttimaan edullisesta vuokrasta ja suunnittelemaan mistä ensi kesänä valitetaan ja ennen kaikkea mitä rakennussuunnitelmaa päästäisiin vastustamaan. Jalkakäytävillä voi taas kävellä turvallisemmin pelkäämättä jäävänsä ”fillariaktivistin” , umpijurrisen teinin tai trikookiitäjän yliajamaksi. Kohtalo, jonka liian moni tuttu koira on valitettavasti kokenut.

Lumen laskeutuessa kaupunkipyöristä osa ongittaneen hipeille niin rakkaasta ja heikossa hapessa olevasta Itämerestä tai rapistuvien siltojen alta. Osa niistä saa kenties uuden elämän etelämpänä Euroopassa, kiitos monikulttuurikeskusten ja vapaiden liikkuvuuksien. Hajotetut ja hajonneet mankelit korjataan lähes varmasti veronmaksajien piikkiin. Vitsikästä onkin, että fillaristit, jotka ihmeen usein suitsuttavat suvaitsevaisuuden imelää henkistä savuverhoaan muiden naamalle, joutuvat ehkäpä itse eniten kärsimään pyörävarkauksista. Sitä saa mitä tilaa – kierrätys kunniaan.

Kuva

Aktivistien talviset ongelmat ovat käsittämättömän suuria. Niistä ei pääse yli eikä ympäri vaan paikalle on soitettava sankka pelastajien joukko.

————————————————————————–

Muuttolintujamme: Itä-Euroopan pääskyset

Luinpa pitkästä aikaa niin imelän ja suvaitsevaisuutta hehkuvan kirjoituksen, etten muista, koska viimeksi on vastaavaa tapahtunut. Tuotannosta vastaa minulle aiemmin tuntematon Yhteiset Lapsemme ry, joka oletettavasti on vain yksi lukuisista lähinnä verorahoitteisista järjestöistä.  Yleensähän nämä järjestöt ovat jostain syystä naisia täynnä.

Jokakesäinen järjestäytyneen rikollisuuden vitsaus, itäeuroopan pääskyset, on kohta taas täällä. Bisnestähän se kaikki on, niin suomalaisille osapuolille, joista kai eniten tienestipuolella on Helsingin Diakonialaitos, kuin monille muillekin toimijoille. Maksajina muun muassa Helsingin kaupunki, eli minä ja sadattuhannet muut, jotka joudumme kärsimään pääskysten aiheuttaman rikollisuuden ilmiöistä.

Hienointa tarinassa oli huomata, että pullonkerääjäpääskyt ovat onnistuneet ”hankkimaan”  itselleen polkupyörät. Tieto huvittaa minua, sillä ”hankinnan” sponsoreina on saattanut olla tahtomattaan myös tahoja, jotka pääskysiä tänne eniten odottavat. Itse kirjoituksen on laatinut Irma Marttinen. Nautinnollisia lukuhetkiä. Herkimmille nenäliinapaketti mukaan.

2013-04-06_08-08-56_272

Ei näy vielä pääskysiä Merihaan yllä.

Helsingin Totuus ja fillari-Teppo

Vihreiden pää-äänenkannattajana ajoittain toimiva Helsingin Sanomat ja lehden oman poliittisen ideologiansa julistamiseen jostain syystä saanut toimittaja-fillariaktiivi Teppo Moisio jatkavat taistoaan. Vuorossa on jo toinen osa tällä viikolla. Ensimmäinen osa julkaistiin eilen.

Vihreällä matematiikalla laskettuna maailma on taatusti erilainen ja suurilta osin karmea paikka täynnä vaaroja, joihin vain vihreillä on ratkaisu, jonka maksumies on suurin syntinen eli autolla ajeva ihminen.

Herkimpiä ihmisiä saattaa yllättää artikkeliin sanansa sanoneen Q-Park Oy:n markkinointipäällikkö Marek Darkowskin mielipide:  ”Asukaspaikka on nykyisellään liian halpa”. Marekilla ei ole tässä omaa pysäköintiluolaa maanalla millään tapaa. Vihreät auttavat Marekinkin paremmilla vuosiansioille.

Viherpuolueita äänestäneiden kannattaakin olla tyytyväisiä: sitä saa mitä tilaa.

Huumoripalana fillariporukan yksi suurimmista kriiseistä eli Runeberginkadun ylitse- ja ympäripääsemätön lumikasa. En todella tiedä miten herrasväki mankeleineen tämän esteen pääsi kiertämään.  Ehkä kaupungin aura-auto tuli hälytysajona paikalle ja poisti esteen. Ottakaa ne vihreät lasit silmiltä hetkeksi ja laskeutuu tänne tavallisten ihmisten joukkoon.

runa120107-1024x683

Palavat autot Vihreille ja kuppi kahvia, kiitos.

Olen ollut aistivinani, etteivät Vihreät ja heidän punaisemmat aatetoverinsa erityisemmin pidä autoilusta. Ei nyt mennä siihen kiusallisen tosiasiaan, että ilman autoja ja moottoreilla toimivaa liikennettä ei Vihreäkään pärjäisi edes Helsingissä, saati että saisi kaupasta tai mistään muustakaan mitään kommuuniinsa kannettavaksi. Kumipyörillä maailma toimii, vaikkei se siellä Vihermaassa tietenkään siltä näytä. Autoilussa Viheriöille kai kiteytyy yhteen jotain niinkin karmeaa kuin vapaus ja itsemääräämisoikeus sekä se kaikista pahin – Amerikan Yhdysvallat, USA, Jenkit – you name it, they hate it.

Ydinalueillaan Helsingin Kalliossakin Vaasankatu saatiin muutettua kävelykaduksi, jossa voi järjestää kesäisin ihmisten kiusaksi erilaisia fucked up pop up -henkisiä tempauksia, tai millä niitä kadunvaltauksia nyt onkaan tapana nimittää. Sotkua ja meteliä sekä pään aukomista niille, jotka eivät näytä kuuluvan joukkoon. Sitä on luvassa varmasti tulevinakin kesinä. En tiedä missä tämä juhlakansa talvehtii mutta talvisin Helsinki on aika rauhallinen paikka.  Kesä tekee tehtävänsä siinäkin: bongorummut, samettihousut ja palestiinalaishuivit kaivetaan esiin, heitetään tukka sekaisin ja rento neukkuarmeijan leipälaukku olalle –  ja sitten puistoon tai kaduille notkumaan.

Varsinainen syy Vihreiden lähes-kaiken-vastustamiselle on jäänyt hieman epäselväksi, mutta jotenkin se varmaan liittyy ilmastojen lämpenemisiin, lasten ja etenkin tulevien sukupolvien edistykselliseen suojeluun ynnä muihin vastaaviin asioihin. Toki pitää muistaa, että onhan se kriisin, kadunvaltauksen tai vähintään pienen miekkarin paikka, jos joku pystyy vielä nykyisellä verotuksella itse ostamaan itselleen tarpeellisen kulkuvälineen ja jättämään sen parkkiinkin melkein minne huvittaa. Joku saattaa jopa itse päättää aikataulunsa ja liikkumisensa! Ei sellainen käy päinsä.

Autot kuuluvat kaupunkiin kuin tofu vegaanin jääkaappiin. Se on osa sitä aitoa monimuotoisuutta, jota kaupungissa pitää sietää. Vasemmistolta tuttua sanontaa voi kohdistaan heihin itseensäkin: muuttakaa maalle jos ei kelpaa! Erämaassa ei ole tullut yhtään autoa vastaan, vaikka olen niitä muutaman viikon elämästä kiertänyt.

vaasa

Uuden Suomen lehtijutun mukaan kadun ”siistiytyminen” saattaisi aiheuttaa joissain yksilöissä tarpeen poltella autoja ja ryhtyä mellakoimaan. Kuulostaa virkistävän ranskalaiselta tavalta viettää juhlaa, mutta sitä kai tämä vihreä osa meistä ihmisistä tänne haluaakin. En keksi miten ”siistiytyminen” tuollaisen reaktion aiheuttaa, mutta enpä minä muutenkaan aina hoksaa vihreää logiikkaa.

Vaasankadulla on jo nyt erittäin leveät jalkakäytävät, joissa voi ”chillailla” ja kävellä turvallisesti. Ainoana uhkana itselleni Vaasankadulla ja yleensä koko kaupungissa ovat vuodesta toiseen olleet vähäjärkiset polkupyöräilijät, jotka Oikeaoppisuuden Oikeutuksella ja täydellisen typeryyden tuomalla itsevarmuudella on vapautettu nähtävästi kaikista käytöstavoista ja järjenkäytöstä liikenteessä. Miksi ihmeessä useat heistä ovat olleet todella ärtyneitä ja vihaisia, jos koheltamisesta, vaikkapa jalkakäytävällä, on antanut asiallista palautetta? Entä missä polkupyörävero viipyy? Vakuutukset, katsastukset? Käyttövoimavero?

Ehkä Vihreille ja Vasemmistoliitolle kelpaisi Reilun Kaupan kahvilla käyvä auto?

Onkohan Reilun kaupan hiilidioksiidi yhtä vaarallista kuin tavallinen hiilidioksiidi.

.Kuva