Archive for the ‘ruuhkat’ Tag

Oikeudenmukaista ja älykästä

Kun kuulen sanan oikeudenmukaisuus, poistan… autostani seisontajarrun ja painan kaasua.

Jonkinsortin neuvos, ja niitä riittää, on kai vääntänyt nettiin ”sidosryhmiä” varten lukiotasoisen tilannekatsauksensa. Voisi hyvin kysyä mistä näitä neuvoksia tulee, tai paremminkin kuinka kalliiksi tämäkin neuvos(to)timo veronmaksajille käy.

Virkakyöstin parhaat palat on helppo kasata yhteen:

”Miksi selvitetään”

” Veropohja rapautumassa: polttoainetehokkuuden lisääntyminen, autoilun sähköistyminen, biopolttoaineet yms.”

”Maksuilla on tarkoitus kattaa vähintään infrastruktuurin  ylläpitoon, ruuhkautumiseen, ilmansaasteisiin ja meluhaittoihin
liittyviä kustannuksia.

Siis Suomessako? Pelkästään Pietarissa lienee enemmän autoja kuin koko Suomessa. Ja veroja kerätään jo nyt liikenteestä miljardeja, ja taas miljardeja.

Annetaan kyöstin kertoa lisää:

Motiivit ja pääkysymys”

”Taloudellisella ohjauksella halutaan vaikuttaa liikennesuoritteeseen eli tehostaa liikennejärjestelmää, vähentää ympäristöhaittoja ja parantaa turvallisuutta (ja taata valtion verotulot)

Olennaisen virkakyösti on näköjään laittanut kavereita varten sulkuihin. Ehkä tarkoitus oli poistaa se ennen julkaisua. Huvittava yksityiskohta kuitenkin!

Kyseessä ei ole mikään ihan tyhmä jätkä, sillä

”Tieliikenteen verotuksen taso on poliittinen päätös kutenmyös verotulojen käyttö”

Loppupuolella neuvosmies kiteyttää:

”Päätelmiä”

”Kilometriveromallin yhteiskuntataloudelliset hyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin nykyverojärjestelmän”

”Valtiontalouden tulopuoli toteutuu paremmin, koska kmveron tuotto ei vaihtele, kuten autoveron tuotto

Diggaan sanasta ”yhteiskuntatalous”. Soi paremmin kuin ”riistoverotus”.

Verotus – mitä kaikkea ihanaa sillä saakaan!

Mainokset

Ruuhkamaksu on edellytys – rahastukselle

Uutisointia seuraavat ovat saattaneet huomata pieniä kesäisiä otsikoita vanhasta klassikosta eli ruuhkamaksusta. Tarinahan kertoo, että Vihreiden Suurvisiirit tietävät, että ruuhkamaksu on sujuvan liikenteen edellytys. On pystytetty selvitysryhmiä, joihin on kannettu mukaan kehäraakkeja yritysjohtajia jo haudan partaalla olevista firmoista. Taustalla häärii runoileva apteekkiapulainen, joka diggaa taksimatkailusta sekä tietenkin joukko maailmanpelastajia, lobbareita ja jokunen valtionapua nauttiva teknologiafirma kieli pitkällä veroluonteisina maksuina tulevaan riskittömään tuloon. Keppihevosena tässäkin on luultavassti ”oikeudenmukaisuus”, ”käyttäjä maksaa”, ja mitä niitä muita peruslöpinöitä nyt onkaan. Verokarhun ja satojentuhansien virkamiesten kassa on tyhjä: jottain tarttis tehrä… ja tehräänkin kohta.

Maailmanpelastamisella sen sijaan on aina kova kiire, sillä tuho tulee kohta, ellei pian. Vähän niin kuin Jeesuskin tulee pian.

Oletko sinä valmis?

Suomalaisten lomakausi on lopuillaan ja monet palailevat töihin. Ruuhkanperkaleet lisääntyvät. Totta se on, minulla on siitä valokuvia.

Valokuvat ovat Suomen pääkaupungin yhdeltä ruuhkaisimmilta (ruuhka siten kuin Vihreä Mieli sen käsittää) tieosuudelta eli Helsingin Tukholmankadulta noin klo 8 keskiviikkona 31.7. 2013

En tiedä kuinka selvisin perille tässä autojonossa ilman ruuhkamaksuja.

Kuva

Tarkimmat, jopa vasemmistolaisesti ajattelevista, huomaavat, että tämähän on oikeasti Nuurdensöldinkatu mutta olenkin vasta matkalla Tullinpuomille. Malttakaa vielä. On nimittäin jonoa ja matka kestää – pari minuuttia. Ihailkaa sillä välin pyöräilyä ylistävää valkoista monumenttia, sillä osa teistäkin on sitä maksanut minun lisäkseni.

Nyt näyttää pahalta: täällähän on joku muu tukkimassa tietä.

Kuva

Joku muukin siis pyrkii pois Helsingistä! Ei käy. Tietä ei riitä meille molemmille ilman gps-laskutusjärjestelmää.

Hetkinen nyt: mitäs vehkeitä nuo siniset ovat.

Kuva

Eliitille on oma kaista, niin oli kuulemma Neukkulassakin: ne jotka maksavat vähiten, saavat eniten eli oman kaistan käyttöön 24/7.  Se vaatinee puolueen jäsenkirjan. Aidosti tietenkin kysymys on siitä, että saataisiin niitä ”ruuhkia” paremmin aikaiseksi ja niinpä kaistoja poistetaan järkevästä ja tehokkaasta käytöstä. Kuvassa joku tollo maalainen pyrkii Helsinkiin autolla! Eikä käy sekään! Saisi, mokoma, maksaa ainakin 12 euroa, joka kilometriltä, etenkin tuo punaisella kotterolla ajava, joka varmasti äänesti persuja eduskuntavaaleissa.

Nyt alkoi jännittää, mäen alta nousi jotain suurta ja mahtavaa: kolmas bussi peräkkäin!

oikeamielisethän ne sieltä tulevat sinisillä saastekasoillaan. Vain noin 50 litraa verovaroin tuettua polttoainetta sataa kilometriä kohti kaupunkiajossa ja kuski päälle elätettävänä. ja ”ruuhka” on valmis, liikennes seisoo punaisissa valoissa, vaikkei ketään näy yhtään missään.

Valo-ohjaus on yksi tehokkaimpia tapoja Helsingissä luoda ruuhkia. Kokeilkaapa ajaa Pohjoisrantaa pysähtymättä Liisankadun risteyksen valoihin. Ei onnistu, ei yöllä eikä päivällä. Jos onnistuisi, se helpottaisi ajamista ja vähentäisi matkaan käytettävää aikaa. Ei käy, ei.

Kuva

Siinäpä sitä nyt on: ruuhkaa. Autoja niin ettei eteensä näe. En todella tiedä miten ikinä selvisin perille tänä aamuna.

Nopealla arvioinnilla noissa kolmessa eliittikaistalla kuolemaa työntävässä bussissa oli yhteensä noin 20 ihmistä kyydissä. Ja matkat maksoin osittain minä, oman matkani lisäksi.

Kiitos, helsinkiläiset äänestäjät, kun äänestitte Virheitä. Saatte tämän kylän kuolemaan ja ghettoumaan ennätysvauhtia.

Enemmistö tekisi sitä ja tätä

Taloussanomat tietää kertoa, että enemmistö helsinkiläisistä tekisi autoilusta kalliimpaa. Ei ole varmaan kovinkaan monelle yllätys, ettei enemmistö helsinkiläisistä tiedä yksityisautoilun kustannuksista yhtään mitään. Sitäkin harvempi yllättynee, jos todetaan, että on aina mukava ideoida maksuja ja kieltoja muille, kunhan vain itselle ei koituisi mitään vastaavaa.

Päivänä muutamana tässä viime viikkoina jouduin julkisen liikenteen käyttäjäksi. Kokemus tulikuumasta ja tunkkaisesta bussimatkasta oli kyllä sinällään arjen extremeä. Matka sisälsi myös vartin verran raitiovaunun odottelua muutaman kymmen muun kyllästyneen näköisen odottelijan kanssa, sekä loppuhuipennuksena raitiovaunumatkan läpi keskustan. Tällä kertaa vältyin Grande Finalelta, jonka olen kokenut jo kerran: harva tietää tunnetta kun housuissa on jonkun toisen kuset – minäpä tiedän.

15 kilometrin matka kesti ovelta ovelle tunnin ja 15 minuuttia (eli lähes puolitoista tuntia).

Normaalioloissa ajan tuon matkan autolla noin 20-24 minuutissa.

Tekisin julkisesta liikenteestä huomattavasti kalliimpaa. Mutta minäpä en olekaan enemmistö.

Toukokuussa tollot tiellä, kesäkuussa jo oltavat kovin kusiset

Kevät on jo ehtinyt varsin pitkälle. Jotkut huomannevat sen luonnon heräämisestä ja alkavan vehreyden ensimmäisistä merkeistä. Itselleni paras merkki on jo vuodesta toiseen ollut polkupyörillä Helsingissä hölmöilevät ihmiset. On vaikea päästä pyöräilijän pään sisälle, joten minulle on jäänyt täydellisiksi arvoituksiksi parikin asiaa, joita tässä yritän pohdiskella.

silta1

1. Jalkakäytävillä ajo.

On vaikea käsittää, kuinka päivästä toiseen aikuiset ihmiset, jotka varmasti pitävät itseään hyvinkin järkevinä olentoina, ajelevat jalkakäytävillä ja aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita kanssakulkijoille. Tilannenopeus liene pyöräilijöille tuntematon käsite. Tätä voi seurata helposti vaikka Hakaniementorin ympäristössä. Oikeastaan harmittaa, ettei ole hyvää videokameraa, sillä fillarihölmöilystä saisi mahtavaa tallennetta liikkumalla ympäri Helsinkiä.

Oletettavasti jokainen aikuinen suomalainen tietää, ettei jalkakäytävillä saa ajaa pyörällä. Samoin kuin autollakaan ei saa jalkakäytävällä, eikä moottoripyörällä, eikä pääsääntöisesti skootterillakaan, tai mopolla, vaikka kahta jälkimmäistäkin valitettavasti näkee Helsingissä aivan liian usein myös siellä, missä sitä ei erikseen ole sallittu.

Ratkaisut:  valistus ja asioiden selkeyttäminen. Asiasta on järjestettävä tiedotuskampanja ja jalkakäytävien liikennemerkkeihin on selkeästi laitettava kyltti ”Ei polkupyörille” samaan tapaan kuin niissä nykyään usein lukee ”sallittu mopoille”.

Mopoista, ja itse Pääperkeleestä eli mopoautosta mainittakoon, että moposta on tehtävä liikenneasetuksissa sellaisia välineitä, ettei niillä saa ajaa missään tilanteissa jalkakäytävillä eikä pyöräteillä vaan ainoastaa muun moottoriliikenteen mukana. Eihän tämä sen vaikeampaa ole, kuulkaapas tytöt ja pojat. Mopojen nopeudet on nostettava sellaisiksi, että ne kulkevat 60km/h, minkä ne jo rakeenteellisesti nykytekniikalla kestävätkin. Silloin niillä pärjää siinä käytössä mihin ne on tarkoitettu, eli pääasiassa taajamassa liikkumiseen. Pelleily kuristimilla ja muilla tehonrajoituksilla on lopetettava. Mopoautot on kiellettävä vaarallisina leluina. Vaikken kannata juuri mitään kieltoja, on tässä asiassa minunkin tehtävä poikkeus.

2. Tappajan asenne.

Filosofisesti ajatellen on pyöräilijöillä, joilla tässä yhteydessä tarkoitan helsinkiläisiä pyöräilijöitä, nähtävästi jonkinlainen oikeassa olemisen ja hyväntekijän suojaviitta päällään, joka vaikuttaisi poistavan kaiken vastuun omasta ja muiden liikenteessä olijoiden turvallisuudesta. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että Oikeamieliset usein ovat fanaattisia pyöräilijöitä. Tilannenopeudet, jälleen kerran, aivan käsittämättömiä, päivästä toiseen. Tähän ei ole muuta syytä nähtävissä kuin välinpitämättömyys itsestä ja muista.

Ratkaisut: pyöräkypäräkielto. Kyllä, aivan oikein. Taas joudutaan ottamaan käyttöön Oikeamielisten omat aseet, eli kiellot ja verotus. Myös muiden suojavarusteiden käyttö on kiellettävä. Psykologisesti ajatellen suojavarusteet antavat pyöräilijälle liioitellun turvallisuudentunteen, joka ulosmitataan kaistapäisenä käytöksenä. Samaa voisi ajatella tapahtuneen aikoinaan ensimmäisten haarniskojen ilmaantuessa taistelukentille, jolloin sotilas teki tekoja, jotka muuten jäivät takuuvarmasti tekemättä. Tutummat vastaavat tapaukset liittynevät jääkiekkoon, joka olisi ilman suojavarusteita ratkaisevasti erilainen peli.

Verotuksella tarkoitan polkupyörien saattamista rekisteriin, katsastusta ja pakollista liikennevakuutusta, jolla korvataan syyttömän osapuolen kulut ja vahingot.

2013-05-10_07-41-06_586

Kuvissa matkustan niin sanotussa aamuruuhkassa kohti Espoota, kellon ollessa noin varttia vaille kahdeksan aamulla.

Samalla kuvittelen mielessäni tietullin tuohon sillan alkupäähän ja näen jo kojelaudallani gps-paikantimen vastaanottimen muovisen lätkän laskuttamassa jokaisesta työajoa ajamastani metristä. Kuka elää, se näkee. Ellei sitä ennen kuole polkupyöräilijän yliajamana.

Liikkumismaksut tulevat – Suomen kansalaiset satelliittivalvontaan

Suomen Tulevaisuustoimiston uutisia:

Liikkumismaksujen pohdinta on täydessä vauhdissa Suomessa. Kansalaisiin tarvitaan palikka – mutta onko se isoveljen aisapoika vai portti auvoiseen älyliikkumiseen?

Suomalaisen kannattaa varautua jo ajatustasolla jatkuvaan ja näkymättömään seurantaan. Tulevaisuuden valvontamaksuissa tarvitaan todennäköisesti taivaan silmiä.

– Uudet järjestelmät perustuvat yhä enemmän satelliittipaikannukseen, ja ajoneuvolaitteisiin on tulossa tiemaksujen lisäksi myös muita palveluita, nimettömänä pysyttelevä liikenneneuvos liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo.

EU:n yhteentoimivassa valvontamaksujärjestelmässä valvontalaitteen teknologioita ovat satelliittipaikannus ja lyhytaaltokommunikaatio (DSRC). Valvontamaksujen eurooppalaiset keräysjärjestelmät ovat tilanteessa, jossa vanhoja järjestelmiä päivitetään EU-yhteentoimiviksi.

Halpa härpäke
kertoo sijainnin

Liikkumisen tulevaa hinnoittelua, eli käytännössä erilaisia vaihtoehtoja veroluonteisiksi maksuiksi, selvittää liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä, jonka jäsen virkamies on.

Hän hahmottaa, miltä tulevaisuus luultavasti näyttää. Kansalaisiin tulee jonkinlainen härpäke, ja tällä hetkellä yleisesti käytössä on niin sanottu OPU eli on-person-unit.

Opu lähettää paikannustietoa ja alkaa olla kooltaan navigaattorin luokkaa tai pienempikin. Kehitys on nopeaa. Laite sinänsä voisi olla jopa näkymättömissä, asennettuna tai laitettuna johonkin kohtaan ihmiskehoa.

Opu-laite voisi myös olla korkeintaan euron kolikon kokoinen ja ulkopinnaltaan muovinen boksi, jonka sijainti olisi ihmisen kehossa.

Keskeistä on, että tietokone tai vastaava antaa infoa kansalaisille liikkumismaksusta, kuten mitä maksaa ja niin edelleen. Oletettavasti tähän tulee myös palveluita, jotka antavat tietoa suoritettavasta matkasta, kuten paljonko maksaa lähteä nyt tai myöhemmin.

– Meillä on selvitettävänä myös vaihtoehto, että tähän järjestelmään sisältyisi muitakin palveluita, joten varsinaisesta opusta tullee halpa, jollei peräti ilmainen, esimerkiksi jonkinlainen pantti, liikenneneuvos valottaa.

Muut palvelut liittyisivät niin sanottuun älyliikenteeseen ja voivat tarkoittaa vaikkapa liikenne- ja kelitiedostusta. Viime kädessä visioissa on kattava valvonta, jonka ylläpito vaatii yhä enemmän ihmisiä.

Virkamies ei usko valvontamaksujen edellyttävän kadunvarsiteknologiaa, eli järjestelmä olisi vain ihmisen sisällä.

Pitkä huoli
yksityisyydestä

Miksi sitten satelliittiseuranta? Koska kulunvalvontamaksuihin pohditaan vakavasti kilometripohjaista hinnoittelua kävelemis- ja juoksemisveron sijaan. Ehkä jopa hengitysveron sijaan tai ainakin sen rinnalla.

Kansalaisen yksityisyys on ollut jo vuosia huolena, kun pääkaupunkiseudun valvontamaksuja alettiin pohtia. Valvontamaksut voivat edelleen olla osa tulevaisuuden järjestelmää, koska OPU-valvonta antaa mahdollisuuden vaihdella hintaa ajan ja paikan mukaan.

Työryhmän ja myös OPU-sensoreita tuottavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja  on sanonut ”kun puhutaan valvontamaksuista, mieleen nousee helposti huoli oman yksityisyyden suojasta ja paikantamisesta. Tämän huolen otamme vakavasti”.

Virkamies ministeriöstä vakuuttaa, että ”tietosuojakysymykset ovat ratkaistavissa tienkäyttäjiä tyydyttävällä tavalla”. Yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset on pyritty alusta lähtien huomioimaan, minkä vuoksi selvitystyöhön on otettu mukaan tietosuojavaltuutettu.

Yksityiskohtia tavoista varmistaa tietosuoja on kuitenkin vaikea antaa tässä vaiheessa. Työryhmän tiedossa ei ole tietosuojaan liittyviä ongelmia muissa maissa.

——————————————————————————–

Seuraavaksi ne…

Siinä missä eräissä muissa kulttuureissa ihmisten parhaita ystäviä, eli koiria ja muita lemmikkieläimiä pidetään tärkeinä, on täällä meillä havaittavissa täysin päinvastaista suuntausta. Olen jo jonkin aikaa nettiä selaamalla ollut aistivinani, että viherkansan seuraava isku saattaisi jonkinlainen lemmikkieläinkielto. Ensin täytyy ”hoidella” turkistarhaus pois alta, millä saavutettaneen eräänlainen sillanpääasema.

Vaikkei kuvassa ehkä olekaan citymaasturilla koiraa kuljettava, töistä kotiin ajava ihminen niin todettavahan se on, että jottain näille työmatkaruuhkille tarttis tehrä. Kuvassa Pitkäsiltä tiistaina 26.3.2013 noin klo 17.10

2013-03-26_17

Kaikenvastustajien tärkein sota käydään tietenkin ihmisten mielissä. Ja jos ruuhkia ei ole niin, niitä on alettava määrätietoisesti rakentaa mediassa, lehdissä, tv:ssä ja lopulta ihmisten päissä. Konkreettisemmat ruuhkanrakentelumenetelmät ovat liikennevalojen ohjauksen kanssa pelleily ja tehokkaampana ns. Eliittikaistat, eli 24/7/365 bussikaistat periaatteella ”maksa vähiten, saa eniten”. Siinä missä järkevä liikennesuunnittelu ottaisi kaikki kaistat käyttöön kaikille, toimii tämä oikeamielisten aate täysin päinvastaisella tavalla.

Ilokseni olen huomannut, että automaailma ajattelee usean eri valmistajan voimin muun muassa lemmikkieläinten turvallisuusasioita. Aiheesta kirjoittaa lyhyesti ainakin Automerkit-sivusto. 

Vihreissä laskelmissa jo vuonna 2009 tiedettiin, että koira on katumaasturin jälkeen suunnilleen pahinta mitä on. Mukavaahan se onkin vaatia kieltoja kaikille niille asioille, joista ei itse satu pitämään. Näytteenä Tiede-lehden palstalta ketju Lemmikkikoirat ja kissa kiellettävä. Googlettamalla löytyy lisääkin.

Mahtaapa hippiä ärsyttää, kun koirat menevät retkelle Subarun jatkuvalla nelivedolla!

Hippi, otetaan peruskurssi siitä miten homma toimii:

Ihmisen ja koiran yhteiselo on ainakin 14 000 vuoden ikäistä toimintaa. Kyseessä on eräänlainen symbioosi, jossa molemmat osapuolet hyötyvät. Ja koiran kanssa on mukava puuhata kaikenlaista. Vihreäkin saattaa sen muistaa kun miettii lapsuuden aikojaan, kyllä siellä varmaan joku koirakaveri olla jollain tapaa mukana: se on hyvin suomalainen elämäntapa se.  Jotkut koirat ovat suorastaan autofaneja. Uskon koiraihmisisistä löytyvän paljon tämän leikkisän teorian kannattajia.  Onpahan joku siinä takapenkillä haukkumassa kanssaihmisiä, jos itse ei jaksa. Ja mikä olisikaan hauskempi näky kesällä, kuin auton ikkunasta kuononsa ulos työntävä koira nauttimassa ilmavirrasta!

Kuvassa valtavaa työmatkalaisten paluuliikennettä Helsingin keskustasta tiistaina 26.3.2013 noin kello 17.10. Katumaasturit ja koirat täyttävät kadut!

2013-03-26_17

Entäs silloin, kun on haettava kaveri lentokentältä?  Ja kun se mokoma otti vielä pari matkalaukkuakin mukaan. Onneksi on auto.

Sillä pääsee kätevästi perille myös ruuhkaa vasten ajamalla, kuten keskiviikkona 27.3. klo 7.55 Mannerheimintiellä on havaittavissa.

2013-03-27_07-43-08_726

Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuista

Kantani välittyy kuvista.

Kesällä jokin tiistai klo 7.46Kuva

”onks tää niinkujoku kävelykatuvai?”, nuorisokielellä sanoakseni.

 

 

Talvella jokin torstai klo 7.46Kuva”eix ketään voi pysäyttää vihreit ja vasemmistoliittolaisii niinku, ne tulee pilaan Stadin?”,jatkaa sama nuori.

 

GPS-paikannusta ja -laskutusta odotellessa Merja valloittaa hymyllään.Kuva