Archive for the ‘sdp’ Tag

Huomenta, Suomi, hyvin pyyhkii

Demarien lääkkeet todella toimivat: 70 prosenttia suuryrityksistä aikoo siirtää tuotantoaan ulkomaille. Lisäksi on erityisen huvittavaa, että muutama ahtaaja punalippuineen saa kokonaisen valtion pysäytettyä, jos kahvit on menneet väärään kurkkuun ja kitalakikin palaa. Aitoa Suomi-meininkiä! Heilutellaan vaan niitä punalippuja, vaikka kaikki muut kuin kyöstit ja änkyrädemarit ovat jo aikoja sitten nähneet, että uusilla keinulautojen korkeussäädöksillä ei tätä potkukelkkaa enää suosta nosteta.

Sen kunniaksi pidän muutaman päivän tauon ja poistuin paikalta. Lähden käymään maassa, jossa kauppa käy ja hyvinvointi kukoistaa.

Onneksi tänne pääsee aina takaisin Valtion hellään huomaan ja monopolien, duopolien, sekä muiden kartellien tarjoamaan turvalliseen, mutta niin mauttomaan tunnelmaan virkamiehen suojelevan kämmenen alle.

Pitäkäähän punaliput korkealla! Ja varokaa vihaisia fillaristeja.

Vappumarssi

Mainokset

Tikka mainostaa: Verot jäävät Viroon

Ajattelin hieman säästää. On tullut vedettyä luottokortille muutamia juttuja. Keksin nerokkaan säästösuunnitelman. Jatkan kulutusta entiseen tahtiin mutta ryöstän naapurin Sepolta kympin joka päivä. No, kyllä minä vähän leikkaankin. Nimittäin jätän loppuvuonna 8 tuoppia juomatta. Naapurin Seppo ei ehkä diggaa ajatustani mutta eipä häneltä kysyltä. Sepollakin on velkaa mutta ainahan on maksettava eikös juu.

Lisäksi siirrän kiihtyvään tahtiin kulutustani, ajankäyttöäni ja hankintojani Viroon. Verot jäävät sinne. On siellä nyttenkin tullut rampattua suunnilleen joka toinen kuukausi. Pääsiäisenä taas matka edessä: autonhuoltoa, rengashankintoja, naiskauneuden ihailua, ruokaa, juomaa. Ja kyllä: saatan minä sieltä muutaman putelin tuoda viinaakin. Ja tupakkia. Mutta nämä kaksi ovat vain tavan vuoksi listalla; Juttaa kiusatakseni.

Erilaisten demarien värittämän, surkuhupaisan hallituksen tunarointi meni kehysriihessä pitkälti kuten kaavailinkin. Mistään ei säästetty mitään ja YLEnanto suitsuitti veronkorotuksia (eli ryöstämistä) säästönä suureen ääneen tv:ssäkin. Aika pitkälle soussalismissa alamme tosiaan olla. Kuten tiedämme, on kaikki raha valtion rahaa ja aikuisten oikeesti ihmisillä ei ole oikeutta yhtään mihinkään. Kaiken, siis kaiken, myöntää valtio Rakkaudessaan.

Työntekohan täällä ei ole kannattanut enää vuosiin. Suurin osa suomalaisista puskenee töissä käytännössä muutaman satasen takia per kuukausi. Eri lähteistä on voinut vuosien mittaan päätellä, että elämäntapatyötön pääsee noin reilun 1000 euron kuukausiansioille nettona. Lisäksi jos esimerkiksi silmälasit, sähköt, vakuutukset ja muut maksetaan vuoden mittaan, alkaa kuukausiansio helposti lähennellä jo puoltatoista tonnia, mikä vaatii noin parin tonnin bruttotulot tavalliselta tallaajalta.

Petyin siihen, ettei alvikantoja korotettu. Olisin nauttinut ihmisten itse itselleen äänestämästä lisäkurjuudesta. Tiedämme historiasta ja yleisestä elämänkokemuksesta, että tehokkain vaalikarjan orjuuttaminen on kurjuuden, ei vaurauden jakaminen. Kun sen sisäistää, ymmärtää paljon Suomesta.

Veikkaukseni autoilijoiden lisäriistosta osui oikeaan, tietenkin. Samoin energiaverotukseen kaavaillaan korotuksia. Kansa on saatava, s**tana, kunnolla polvilleen siihen montun reunalle ennenkuin Nagant pamahtaa. Odottakaa vielä jokunen vuosi niin tulee valmista. Mutta muistakaa äänestää taas ensi vuonna kurjuuden jakajia, muuten ei homma etene.

Ensimmäistä kertaa vuosiin aloin minäkin jo miettiä, myisinkö auton pois ja siirtyisin muiden maksamaan ikivihreään, julkiseen liikenteeseen.

Jos sairauteni mahdollistaa osatyökyvyttömyyseläkkeen, niin ei se oikeastaan tällä hetkellä edes kuulosta huonolta. Lähiaikoina saan lisätietoa siitä. Jatkakoot muut demareiden elättämistä, mie vuan ruppeen juopottelemmaan ja matkustelemmaan.

 

GloVaSTU ja mä – parhaat ystävät.

Otin kumipyörät alle ja hurautin maakuntiin Globaalin vastuunkannon Strategisesta tukikohdasta (GloVaSTu). Halusin nähdä tavallisia suomalaisia, en gai´isteja enkä hipstereitä. Hipstereistä en toden puhuakseni aivan tarkkaan tiedä, miltä he näyttävät.

Mitä matkallani sitten näin?

Ruosteisia vanhoja autoja: mondeoita ja muita, joiden helmat ja pyöräkotelon reunamat ruskea kukinto on jo värjännyt ja leiman hakeminen aiheuttaa ahdistusta. Kolmostiellä eräästä mondeosta puuttui takapuskuri kokonaan. Auto saattoi olla vuosimallia 1994. Näin köyhyyttä, jollaista kai ihmisten mielikuvissa löytyy Itä-Euroopasta, ehkä jopa ajankohtaisesta Ukrainasta.

Usein mainitsemani nastasankarit ovat testivoittajarenkaillaan ja halpiskumeillaan jyrsineet vähälumisen talven aikana tiet siihen kuntoon, että käytännössä ajamme nyt mukulakivillä: tosin pienillä sellaisilla. Piki on aikoja sitten hävinnyt auton pelteihin ja ihmisten keuhkoihin. Suomalainen arvostaa turvallisuutta, vaikka nastoja paremmin sitä autoillessa toisi moottorisaha takakontissa ja pistooli hanskalokerossa…. ajotaidot, pelisilmä, se kuuluisa terve järki. Psykologiaa, you know.

No, kohta ei tarvitse enää ohjata autoa. Auto menee urissa perille itsestään. Turha Googlenkaan käyttää miljoonia itseohjautuviin autoihin: täältä löytyy jo. Etenkin ne nastasankarit, jotka ajavat 120km/h ja joiden autojen pyörien tienpintaa raiskaava metallinen sointi, suoranainen meteli, kuuluu kymmenien metrien päähän erittäin voimakkaana. Minä en ymmärrä heitä.

Laskeskelin, että maakuntamatkastani Gaia nettosi noin 70 kiloa hiilidioksidia. Tien pinnan karkeus nostaa polttoaineenkulutusta autossani noin puolisen litraa, ellei litrankin. Ajoin reipasta vauhtia, noin 110km/h moottoritieosuuksilla. Jokunen köyhä tai katkera vetäisee joka ikinen kerta peräkärryn kanssa ohi, joskus lapset takapenkillä. ”Aja hiljaa, isi” ei soi silloin.

Kuva

Ihmisen mielen ollessa kyseessä, ei tietenkään haittaa, että eniten Euroopassa näitä teillä liikkuvia ruostekasoja taitaa olla täällä meillä tasa-arvoisessa ja pisa-testeissä menestyneessä, haukionkala-opetuksen mallimaassa. Vai muistatko miten banaanikärpäset risteytettiin, tässä Yhden Totuuden maassa? Osaatko värittää Kiinan joet kartalle sinisellä puuvärillä ja nimetä ne?

Ihmiset valitsevat itse köyhyytensä täällä. Suomalainen rakastaa katkeruuttaan ja kateuttaan, ja siksi onkin parempi, ettei kenelläkään ole oikein mitään. Eipähän tule paha mieli murjottaa neukkubunkkerissa, jonka maksamiseen korkoineen jengi käyttää koko työikänsä. Se on sitä elämisen laatua se, oikein quality of life. No kylmähän se on pahvilaatikossa asua näillä leveyksillä.

Ja toisinkuin perus-suomalainen, ikänsä vasemmistoaatetta hengittänyt luulee: raha ei tee onnelliseksi.

Sosiaalidemokraattinen ryöstöeliitti takaa jatkumon tähän, kupatessaan kansaa vuosikymmenestä toiseen: hei, eliitti tarvitsee köyhänsä. Kuka niitä muuten äänestäisi. Mitä surkeammin keskivertosuomalaisella menee, sitä varmempi äänisaalis erilaisille demareille. Ja kurjuutta se sakki osa jakaa, katsokaa vaikka ympärillenne ja avatkaa silmänne hetkeksi edes maanantaisin.

Lauantai-iltana ravintolaan oli tarkoitus lähteä juhlimaan, ottaa muutama tuoppi vaan ja mennä kotiin nukkumaan. Minkä kyllä teinkin. Eksyin maakuntalähiön merkilliseen suomi-baariin. Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Oli haalistuneet kalusteet, nurkassa jasso sekä kantapöytä, jossa noin tusina arviolta 50-60 vuotiasta kirpputorin ale-laatikosta kaivettuihin vaatteisiin pukeutunutta varsin päihtynyttä ”veteraania” aloitteli karaokea. Tuopilliseni aikana sain kuulla pari tangoa sekä varsin merkillisen tulkinnan Neljän Ruusun kappaleesta Valuva taivas.

Siinä sitä sitten istuin siipi maassa miettien; kuunnellen ja katsellen. Join tuopin kotimaista kura-olutta hanasta. Kitkeräähän se on. Luin lehdestä Vappu Pimiän kadottaneen raskauskilonsa ja jonkin sadistiporukan tappaneen julmasti baarissa tapaamansa, entuudestaan tuntemattoman miehen. Lopulta onneton uhri oli kai pahoinpitelyn jälkeen paleltunut kuoliaaksi. Tietynlaista kohtalon keljuilua sekin, että poliisiauto oli ajanut parinkymmenen metrin päästä ohi saatuan ilmoituksen baaritappelusta, tai muusta vastaavasta. Kai tuollaisesta taposta muutaman vuoden saa istumista valtion hotelleissa lomineen kaikkineen. On tämä yksi sairaiden aatteiden maa. Voin pahoin eilen tuosta lukiessani ja toivoin, että oikeus olisi jotain muuta kuin suomi-oikeus.

Siirryin tuosta Suomi vuonna 1983 -tyylisestä baarista paikallisen lähiöostarin toiseen anniskelupaikkaan. Tunsin olevani maakunnissa, kun ostarille oli paikallinen jeesuskerhokin perustanut jonkinmoisen nuorisotilan. Tilan ikkunassa oli risti ja ulkopuolella mopopojat huudattivat ritsojaan teinityttöjen ihmetellessä meteliä liian kireissä farkuissaan. Taksitolpalla oli kolme taksia odottelemassa aamuyön kyytejä, jolloin väsyneet viedään kotiin ja kuskin vuoro päättyy.

Seuraavassa paikassa olinkin alkuillan tunteina ensimmäinen asiakas. Tilasin tuopin ja luin lehtiä. Paikalle alkoi valua maakuntien ihmisiä puhuen paikallista murretta voimakkaalla nuotilla. Pari daamiakin oli eksynyt paikkaan ja heidän laittaessaan aivan liian monta Cheekin kappaletta jukeboxista peräkkäin soimaan, päätin, että eiköhän tämä ollut tässä. Olipa ostarilla vielä kolmaskin pieni baari, mutta asiakaskunnan olemuksen ja tilan koon perusteella arvioin, etten paljoa menetä, jos en sinne mene.

Matkailu avartaa.

Samaa touhua jatkossakin Sinulle nyrkki pystyssä tarjoaa laulu- ja soitinyhtye Jutta & Alvin korotus.

Kansainvälinen kuulostaa paremmalta livenä.

Kuva

Aivan aluksi….

Aivan aluksi haluan kiittää kaikki SDP:tä äänestäneitä ja vaalityössä mukana olleita. Saitte mitä tilasitte.

Ehta konkurssihan sieltä on tulossa. Mutta valehdellaan nyt itselle ja muille että ”me hoksattiin tää juttu ekana”. 

Kyllä se vaalivoitto sieltä tulee seuraavallakin kerralla.

Juttuvinkki

Suosittelen kaikkia lukemaan Hesarin kirjoituksen taivaanrannanmaalari-Mathiaksesta, joka on sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan ehkäpä toiseksi kaunein tuote Jutan jälkeen.

Tästä se lähtee.

Ai mitäkö huonoista valinnoista seuraa? No lisää tukia tietenkin. Asumiseen menee toista tonnia kuussa – hurjan köyhää.

Tottahan se on, että aina on mukavampi chillailla, kirjoitella runoja ja haaveilla, kuin tehdä jotain joka veisi eteenpäin.

Ja mitäpä sitä tekemään mitään mikä ei nappaa tahi kiinnosta, kun haaveilulla pääsee parin tonnin kuukausituloille.  Jättää suosiolla ikävämmät hommat muille ja maksattaa lasten karatetunnit vaikka naapureilla. Ihanan oikeudenmukaista on se.

Köyhää tuo kaveri ole nähnytkään. Tai sitten täällä Suomessa on köyhiä aivan helevetin paljon.

Ne muut köyhät vain ovat vuosikausia olleet töissä haaveilun sijaan.

Tai ehkä sittenkin on niin, että köyhä oo sellainen, jolla ei ole varaa kaikkeen mitä haluaa.

Ei helkkari…. minähän taidan olla köyhä.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 10. Kieltolaki, missä sinä viivyt

kesä janoisen on kovin lyhyt……

No siltähän se nyt näyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lisää lähitulevaisuudessa. Tai sen vähittäismyyntiä rajoitetaan, sillä eihän se saatavuuteen vaikuta, koska eiväthän ihmiset niin tyhmiä ole mitä virkamies luulee virastossaan. Hinta nousee mutta kyllä juomaa yhä saa kellon ympäri kun tietää mitä tekee. Joskus parikymppisenä oli meilläkin kaveripiirissä tapana tehdä erilaisia niin sanottuja kotiviinejä ja oluita, vaikka aikamoista kiljuahan ne olivat. ”Poika” pulputti jossain kämpän nurkassa ja turbohiiva teki temppujaan. Nuppi oli turvoksissa harva se ilta pahimpaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti: ja kyllä sitä aikansa kestikin. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja jano on laantunut vaikka vielähän tuo mokoma välillä kutkuttaa kurkkua siihen malliin, että olutta on kipattava.  Tänä vuonna olen tosin ostanut muistaakseni 6 annosta alkoholia vähittäiskaupasta, alkoholiverokapinallisen elämää sekin. Kaveri toi peruslastin ”eesteiltä” ja siitä siemailen silloin tällöin tölkin tai pari.

Virkamiehistö tietää myös, että alkoholi on yhä liian halpaa Suomessa. Vaikutusta ei taida olla sillä, että lienee tuo herkku jo ostovoima huomioiden maailman kalleinta.

Laimentaakin sitä pitäisi, keskiolutta siis. No sillähän se maailma pelastuu. Jokainen Ruotsissa vierailut lienee tutustunut kotipolttoiseen kansallisjuomaan. Osaamista löytyy sieltä varmasti, jos kotimainen taito on päässyt ruostumaan.

Mikäpä siinä, antaa tulla vaan kaikki nämä ja paljon muuta. Eikö siellä virastoissa parempaan pystytä, mitä. Palautetaan kotipoltto taas kansanperinteeksi ja haetaan lastit Virosta ennenkuin sekin touhu kielletään.

Kieltolaki, tule jo. En malttaisi odottaa.

—————————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

T-paidalla tappeluun, osa 2.

T-paita on 1900-luvun hienoimpia keksintöjä. Se on käytännöllinen ja sillä voi julistaa erilaisia sanomia kaduilla ja toreilla. SDP ja Jutta ovat nyt hoksanneet, että suunnilleen kaikki hyvä mitä Suomessa on, onkin SDP:n aikaansaannosta. Vaatimattomuus ei demaria kaunista ainakaan tässä asiassa.

Joku paitoja painava firma voisikin tehdä ”Ei kiitos, SDP” -paidan ja selkäpuolelle painettaisiin  sirppi ja vasara.

Mutta kuten aiemmin todettua, saa jokainen pitää päällänsä aivan mitä paitaa tahansa.

Kuva

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 7. Virkamies tietää

Panimotuotteiden myynti notkahti viime vuonna 6,2 prosenttia. Sehän on oikeastaan aika paljon, eikä lehtitietojen mukaan vastaavaa pudotusta ole aiemmin nähty. Jutta ja kaverinsa eri virastoissa ovat todella panneet toimeksi ja verotus on alkanut purra.

Jonkin ministeriön virkamies-Isto tarinoi Taloussanomissa, että ” alkoholihaitat ovat vähentyneet ihan silmissä, valtio on saanut lisää verotuloja, matkustajatuonti ei kasva ollenkaan ja kulutus on vähentynyt”.

Minä en tiedä miten tuo yhtälö on laskettu mutta minäpä en olekaan valtion virkamies tai hallintoneuvos.

Oma linjani on pitänyt. Panimotuotteiden, eli omalla kohdallani keskioluen, ostaminen on vähentynyt rajusti ja vähittäismyynnistä ostaminen on loppunut kokonaan aiemmissa tarinoissa mainituista syistä. Eilen innostuin kyllä kumoamaan muutaman tuopin paikallisessa pubissa. En jaksanut tällä kertaa edes hintaa miettiä, vaikka kieltämättä 8 euroa tuopista tuntuu kovalta hinnalta, etenkin kun niitä illaan mittaan muutamia menee kurkusta alas. Työmies voi nykyhinnoilla kipata päiväpalkkansa illan aikana. Erikoistahan se on, että Tallinnan-laivalta saa yhä kympillä 24 tölkkiä olutta.

Tänään tietenkin on pieni pöhnä ja heikottaa mutta ei anneta sen nyt häiritä sunnuntain viettoa. Olut oli hyvää ja jopa kahdeksan euron hintainen I.P.A. maistui erinomaiselta, ”kuin kotona Englannissa”.

Kuulin hauskan tarinankin tällä viikolla. Maakuntien toimintaa kai se enemmän onkin, mutta ymmärrettävää ja taatusti Jutan ja kavereidensa haluaman linjan mukaista. Eräälläkin paikkakunnalla on kuulemma tapana, että pieni piiri järjestää aina vuoronperään ”hakijan” joka sitten lähtee Tallinnaan pakettiautolla tai jollain kartanovolvolla ja hakee sieltä kerralla juomat useammalle kuukaudelle. Kympin lavoja myydään 15-20 euron hintaan tutuille ja tuntemattomille.

Kartanovolvoon oli yhdellä keikalla saatu tungettua tarinan mukaan 80 lavaa olutta. En tiedä onko tuo tottakaan mutta täytyy sanoa, että suomalaisella on asenne kohdallaan kun jano yllättää.

Nostakaa vaan lisää niitä veroja, Jutta ja kaverit.

Hymyä huuleen!

Kuva

————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Demari se on ulkomaalainenkin demari

Taloussanomat tietää kertoa, että Saksassa joku demari haluaa autobahneille nopeusrajoitukset, enintään 120km/h. Kuulostaa ihan suomalaiselta demarilta mutta kaipa aate yhdistää yli rajojen. Onhan siellä nyttenkin kai 130km/h suositus ja valvontaakin karsimassa pahinta hölmöilyä.

Harva ihminen on itsetuhoinen ja isoveljen valvonnan tarpeessa. Suurin osa meistä osaa sovittaa nopeutensa toimivaksi ilman rajoituksiakin, olen vakuuttunut siitä. Vaikka Suomen tiet olisivat vapaiden nopeuksien teitä, ajaisin tuskin koskaan edes sataaviittäkymppiä kovempaa. Enkä minä taajamassakaan kaahailisi, ei siinä ole järjen hiventä.

Olen parina eri kertana ajanut saksalaisilla autobaanoilla. Ne ovat autofanin mekka, siinä missä muhamettilaisilla on omansa ja hipeilläkin varmaan joku kelopuu jossain suon reunalla vielä odottaa kaatumistaan hömötiainen oksallaan.

Kaikenkaikkiaan meininki autobaaneilla oli rauhallinen, silloin kun itse siellä ajelin. Kaistoja oli, jokainen pääsi omaan tahtiinsa sujuvasti eteenpäin. Matelijat oikealla ja muut siitä sitten ohi vasemmanpuoleisia kaistoja. Hienoja kokemuksia, olen monesti muistellut ajamista siellä.

Harmi, ettei minulla kummallakaan Saksan reissulla ollut niin hyvää autoa että olisin todella päässyt kokeilemaan huippunopeuksia ja nauttimaan vauhdista. Nätisti se pienikin Golf kulki, perusmoottorilla, mutta kun nopeusmittari nousi lukemaan 200 alkoi Volkkarista kyllä jo veto hyytyä. Ymmärtäähän sen, ei se ole tehty noin kovaan ajoon ainakaan ykskuutosella ahtamattomalla koneella. Kaupunkirassi, mutta hyvä sellainen.

Suomessahan on todella paskat tiet. Mitä sitä kaunistelmaan. Nelostie muistuttaa peltoa ja vastaavaa muistelen nähneeni vain Puolan maaseudulla. Suomikin voisi olla tässä kuin Saksa, tai Ruotsi,  ja laittaa tieverkostonsa kuntoon. Pelastaa siinä ihmishenkiä, estää vammautumisia, helpottaa kansalaistensa liikkumista, jopa vähentää niitä kuuluisia päästöjä hyväkuntoisten teiden avulla… lista on pitkä.

Mutta ei. Tiet ovat karmeassa kunnossa. Tiet ovat kansallisomaisuutta, miettikääpä sitä. Yhteiskunnan verisuonet. Helsinki lienee karmein esimerkki. Ehjää kokonaista katua ei taida  enää löytyä kantakaupungista. Kuopilla ja paikattuina, muuten epätasaisia kaikki kadut ja tiet. Virkamiesarmeija kai on ”vastuussa” teiden kunnosta, mutta itse en tiedä miltä tuntuu tehdä ”työtä” jota ei voi tehdä kunnolla. Ei minulla ole sellaisesta kokemusta. Se on ollut tulos tai ulos tähän asti. Ehkä minustakin vielä joskus tulee virkamies johonkin virastoon. Ainakin kuntasektorin vuosilomat kelpaisivat. 

No, paskat tiet lisäävät omalta osaltaan ”ruuhkia”, hajottavat autoja, hermostuttavat ihmisiä ja vievät monesti huomion liikenteestä. Toki tällä tavalla korjauskulut lisääntyvät ja valtio tienaa, karkealla asvaltilla ajaessa polttoainetta kuluu enemmän, valtio tienaa taas…. onhan näitä. 

Ajoin pari viikkoa sitten Turun moottoritietä. Se oli uutena aika hieno. Nyt se alkaa jo nastasankareiden jyrsinpyörien takia olla karkea, urilla ja nopeuksia on laskettu alkuajoista. 

Minkäänlaista parannusta tieverkoston kuntoon ei ole näköpiirissä. Rahat käytetään ”tärkeimpiin” kohteisiin, se on sitä vastuunkantoa ja oikeudenmukaisuutta se.

Fiksuimmat hankkivat maastoauton, en ihmettele. Etenkin Helsingissä se on nimenomaan järkiratkaisu.

Saksaan minä vielä joku kesä lähden. Ensi kerralla nopeampi auto alle. Se jäi mieleen viime kerralla, kun itse ajoin kahtasataa ja joku ajoi vielä ohi. Erikoinen kokemus oli se. Ai sen auton tuntomerkit? Musta se oli…

Loppuun ennustus: alle viiden vuoden sisällä Suomi laskee maantienopeudet ”ruotsalaisiksi”: 110 ja 90. Perusteluna vaikka maailman pelastaminen ja turvallisuus. Väitä siinä vastaan nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Katsotaan miten käy.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 3 – Suomalainen demari

Kokoomusdemari Pauli Kiuru haluaa sääntelyä myös Viroon.  Demarikollegansa Guzenina-Richardson säestää, että neuvotteluja alkoholin hinnoista Viron kanssa on käyty. Pitäisi kuulemma yhtenäistää hintoja ”järjettömän viinarallin” lopettamiseksi. Ei tule mieleen kovin nopeasti mitään niin typerää, kuin hakea suomalaiset viinat halvemmalla ulkomailta takaisin Suomeen, siinä missä ne voisi ostaa lähikaupasta työllistäen suomalaisia ja jättämällä rahaa tänne.

Rallihan loppuu kun ALKOn monopoli lakkautetaan, järjetön verotus ja sääntely lopetaan sekä siirrytään tässäkin asiassa kohti sivistysmaiden tasoa. Mutta missä on Jutta? Jutta tiesi, ettei ”viinaralli” kiihdy. Jutta ja Maria toki tietävät mikä minulle on parasta, joten pitänee olla hiljaa ja juoda kivennäisvettä.

kohtaaminenespLS_503_vl

Suosittelen kaikille alkoholien ostamista jostain muualta kuin Suomesta nyt, kun se vielä on sallittua.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Osa 2 Tuttu tunne

 

—————————————————————–