Archive for the ‘trikookiitäjä’ Tag

Hei, me pyöräillään

Nyt, kun tiet ovat sulaneet ja Helsingissäkin pääsee taas eteenpäin hikoilematta ja hermojaan menettämättä muutenkin kuin maastoautolla, ne tulevat taas: Kriittiset pyöräretket.

Fillariaktiiville kaikki on taas hetken ajan kuin ”kotona Damissa”.  Kesän lämpötila, sademäärät ja maan pinnanmuoto vähän vaihtelevat mutta tärkeintä on visioda. Mitenkään turhan vaatimattomista visioista ei ole kyse, kuten kuvasta näkyy. Pyöräjengillä on polkimet tukevasti pari senttiä maan pinnan yläpuolella.

Kuva

Yhtä tällaista ”aktivistien” joukkoa olin katsomassa Hämeentiellä, muistaakseni vuonna 2011. Kieltämättä se tehokkaasti sekoitti liikennettä hetken ajan. Ajoivat kesäillan jo pimetessä suurin osa ilman valoja Kurvista etelää kohti kahden kaistan leveydellä. Valottomalla fillarilla ajelu keskellä autotietä on vaarallista touhua, mutta aktivisti ei sitä ajattele, koska toimii jalomman asian puolesta. Voisi jopa sanoa, että vasemmisto ryhtyi väkivaltaiseksi; estämällä muiden normaalin liikkumisen omien utopioidensa edistämiseksi. Itse katselin pyörien ohilipuvaa laivastoa keskiolutkuppilan terassin aidan takaa – kuin olisi tuntemattomien valloittajien joukkiota seurannut. Kiitän Ukko Ylijumalaa ja muita metsänhenkiä, ettei kulkue minua suojaisen aidan takaa huomannut.

Kuningas Talvi nujertaa joka vuosi hipit takaisin koloihinsa. Olkoonkin, että sama sakki sitä on joka vuosi perumassa. Talvella lumi tekee fillaroinnista todellisen hard core -lajin, pakkanen vie herkkähipiäiset hippitytöt kukkasin koristeltuine pyöräkoreineen ja rastatukkaisine poikaystävineen sisätiloihin energiansäästölampun hitaasti syttyvän ja kelmeän valon luo,  raitiovaunuihin tai lentokoneella Aasiaan chillaamaan.

Talvella Helsinki on hetkisen varsin rauhallinen paikka.  Käpylän ja Kumpulan puutaloeliitti matkaa järjestötyöpaikoistaan kiltisti bussilla ja kolisevilla raitiovaunuilla takaisin subventoituihin kaupungin vuokrataloihin nauttimaan edullisesta vuokrasta ja suunnittelemaan mistä ensi kesänä valitetaan ja ennen kaikkea mitä rakennussuunnitelmaa päästäisiin vastustamaan. Jalkakäytävillä voi taas kävellä turvallisemmin pelkäämättä jäävänsä ”fillariaktivistin” , umpijurrisen teinin tai trikookiitäjän yliajamaksi. Kohtalo, jonka liian moni tuttu koira on valitettavasti kokenut.

Lumen laskeutuessa kaupunkipyöristä osa ongittaneen hipeille niin rakkaasta ja heikossa hapessa olevasta Itämerestä tai rapistuvien siltojen alta. Osa niistä saa kenties uuden elämän etelämpänä Euroopassa, kiitos monikulttuurikeskusten ja vapaiden liikkuvuuksien. Hajotetut ja hajonneet mankelit korjataan lähes varmasti veronmaksajien piikkiin. Vitsikästä onkin, että fillaristit, jotka ihmeen usein suitsuttavat suvaitsevaisuuden imelää henkistä savuverhoaan muiden naamalle, joutuvat ehkäpä itse eniten kärsimään pyörävarkauksista. Sitä saa mitä tilaa – kierrätys kunniaan.

Kuva

Aktivistien talviset ongelmat ovat käsittämättömän suuria. Niistä ei pääse yli eikä ympäri vaan paikalle on soitettava sankka pelastajien joukko.

————————————————————————–

Trikookiitäjä

Kevään heittäessä talven niskalenkillä muistojen osastolle alkavat muuttavien lajien laumat saapua myös Suomeen. Yksi näistä lajeista on trikookiitäjä (Spandexia rapidae).

Kuva

Koko ja ulkonäkö

Lajin tuntomerkkihin kuuluvat kireät trikoot, jotka pullottavat haaroista. Perustuntomerkkeihin on luettava myös taisteluhanskat, virtaviivainen kypärä sekä erityisen värikkäät ajopaidat. Uroksia näkyy enemmän kuin naaraita. Kooltaan kiitäjä on usein hoikka ja melko lihaksikas. Naaraista on hyvin vähän havaintoja.

Elinympäristö ja elintavat

Laji pesii runsaslukuisimpana Etelä-Suomessa mutta onpa rohkeimpia yksilöitä tavattu aina pohjoista Suomea myöten.

Trikookiitäjän tunnistaa yleensä keskivertoa arvokkaammasta kulkupelistä, jonka hinta voi nousta tuhansiin euroihin. On esitetty teorioita, joiden mukaan kulkupelin arvo korreloi ajonopeuden ja ennakoivan ajotavan kanssa niitä vähentäen.

Luonne

Erikoistapauksen suhteessa muihin muuttaviin lajeihin trikookiitäjästä tekee sen erikoinen luonne. Tiellä tavattaessa ja suorituksen keskeytyessä kiitäjä on usein vihainen, joskus jopa aggressiivisuuteen asti. Tämä ei koske kuitenkaan jokaista lajin yksilöä. Usein aggressiivisuus ilmenee suusanallisena palautteena lajityypille kilpahenkisen suorituksen katketessa muiden tielläliikkujien läsnäoloon. Jotkut lajin edustajat käyttävät värikkäitä ajolaseja, joiden epäillään helpottavan metsästystä saaliin suojavärien tehon laskiessa lasien läpi katsottaessa.

Talvehtiminen

Trikookiitäjä ei talvehdi Suomessa. On kuitenkin raportoitu tapauksia, joissa yksittäiset lajin edustajat ovat metsästäneet talviasuihin pukeutuneena muita tielläliikkujia. Talvisin lajin aikuiset yksilöt ovat toistuvasti ajaneet jalkakäytävillä etenkin pääkaupunkiseudulla, usein huomattavan suurin ajonopeuksin. Erikoisvarusteena on raportuitu akkukäyttöisiä LED-ajovaloja, joiden kiilat pyyhkivät maastoa talven pimeydessä saalista etsien. Talvella metsästyksen keskeytyessä lajin urokset saattavat olla vaarallisia ympäristölle.

Lajin tulevaisuus

On ennustettu, että kiitäjien määrä Euroopassa on pienoisessa nousussa tällä vuosikymmenellä.