Archive for the ‘veronkorotus’ Tag

Persudemari

On hämmentävää vuodesta toiseen todeta, kuinka syvällä sosialistinen ajattelumalli on suomalaisissa; kateus velloo kaduilla ja pihoilla, ja jos jollain on jotain mitä itsellä ei ole, se on tietenkin muilta pois. Näin usein kuulen ihmisten ajattelevan. Henkilökohtainen suosikkiperusteluni kanssaihmisiltä on ollut jo vuosia ”koska kukaan ei tarvii [lisää tähän jokin asia]  sitä välttämättä”.

Kuten usein sanonkin, meissä jokaisessa asuu demari kun oikein silmiin katsotaan, sillä niin syvälle on tuo ideologia lähes meihin jokaiseen iskostettu vuosikymmenten aikana eri keinoja käyttäen. Viime vaaleissa kuvittelin perussuomalaisten olevan jotenkin erilaisia, vähemmän veroja haluavia ja uudistusmielisiä. En tiedä mistä nuo mielikuvat olivat syntyneet mutta vääriä ne toden totta olivat.

En aio enää äänestää. Äänestämisellä ei nykyisillä vaihtoehdoilla ole mitään merkitystä, koska valittavana on paljon lisää maksamista ja holhoamista tai vaihtoehtoisesti aivan todella paljon lisää maksamista ja holhoamista.

Tällä viikolla perussuomalaisten edustajat ovat tunnustaneet uskoaan sosiaalidemokratiaan vaatimalla verorahoin maksettujen koululounaiden myymistä 1,5 eurolla kenelle tahansa (hulppeaa PS/Vihreät ajatusyhteistyötä muuten!), tyhjänä tai muuten vaan käyttämättä olevien asuntojen verottamista (demarilogiikalla lisäverotus aktivoi, kuten tiedämme) ja viimeisimpänä joku tuntematon möllikkä ehdottaa veneille veroa (lisätuloja pitää kuulemma kerätä. Kuluistahan ei koskaan voi karsia, kun vasurit mellastavat).

On tainnut käydä niin, että ne opportunistit jotka eivät ole saaneet nostetta perinteisemmissä demaripuolueissa, ovat hypänneet persujen viimevuosina vauhdikkaasti suihkineen kelkan kyytiin toivoen sitä kautta saavansa ääntään kuuluville.

Minusta tuntuu että koko Perussuomalaisten suosio on Jussi Halla-ahon ansiota. Muuta hyvä tuossa puolueessa ei enää olekaan.

Loppuun muutamia mainioita meistä suomalaisista niin paljon kertovia kommentteja Aamulehden venevero-aiheisen artikkelin kommenttiosastosta.

 – Ei turhenpaa touhua olekkaan kun pörrätä tai tuulen työntämänä kulkea saaristoa sotkemassa

– Veneily ei ole kenellekään välttämätöntä. Ihan hyvä verotuskohde.

– Loistava ehdotus, lisäksi arvoasunnoista ja ökyautoista ylellisyysvero

jossain on aina myös järjen ääni:

– Mihin hävisi persujen alkuperäinen ideologia menojen leikkaamisesta uusien verojen sijaan?
Varsinaisia takinkääntäjiä.

Odotan sähköhammasharjaveroa. Tässä taloustilanteessa se on vain oikeudenmukaista eikä kukaan tarvitse välttämättä sähköhammasharjaa. Sitäpaitsi se kasvattaa hiilijalanjälkeä.

Mainokset

Alkoholiverokapinallisen elämää,osa 11: Aine helvetin esikartanosta

Viikko on ollut rankka juomisen kannalta. Työmatkalla join joitain annoksia joka päivä. On selvää, että nukkuminen on silloin ihan mitä sattuu. Olen nukkunut tällä viikolla tdella huonosti. Eilen tuli kupitettua hieman enemmänkin, minkä seurauksena olen joutunut tärisemään koko lauantain ja kärsimään huonosta olosta joka jatkuu pari päivää. Vaikka nykyään olenkin kohtuukäyttäjä, joudun silti taistelemaan itseni kanssa hillitäkseni juomishaluja. Ainahan se mielessä on – alkoholi.

Nykyään, ongelmista selvinneenä, pystyn sentään analysoimaan tilannetta. Erotan sen, ettei jokapäiväinen tissuttelu ja jokaviikkoinen kännääminen itseasiassa ole normaalia toimintaa ihmiselle. Ei se ole terveellistäkään, siihen menee rahaa ja aikaa ja lopputulos ei ole millään tapaa positiivinen. Pystyn nykyisellään lopettamaan juomisen jossain vaiheessa iltaa jättämällä vaikka täydenkin annoksen pöydälle. Nuo ovat hienoja tapoja ja huomioita, jotka osoittanevat, että suunta on oikea. Aidosti suunta on raittius, sillä sitä sen on pakko olla. Tämä on pitkä matka mutta onhan tässä aikaa. Kohtalotoverini varmaan tietävät sen hauskan fiiliksen kun kanuuna alkaa helpottaa ja ensimmäisen kerran käy mielessä ”kyllähän tässä saattaisi yksi mennä…”. Vakuutan, että silloin olet jo itsepetoksen tielle lähtenyt kovaa vauhtia. Minulla itselläni on juuri se fiilis tällä hetkellä, vaikka koko päivän olen kironnut,  että pitikö tässä näin käydä.

Neuvoni onkin: älä ota sitä ensimmäistä. Tai jos otat, mieti koko ajan miksi joisit lisää. Maistuuko se juoma enää miltään kuudennen annoksen kohdalla, entä onko tarvetta päihtyä lisää.

Krapulapäivänä tee ajatusharjoitus: keskity rauhallisesti ja mieti juomista. Ota juominen,  mielessäsi,  vaikkapa tennispallon kokoisena asiana käteesi ja laske se lattialle. Voit tehdä liikkeen aidosti. Kuvittele juominen siellä lattialla. Seiso itse siinä vieressä. No, miltä näyttää? Melko mitättömältä, eikö. Et sinä sitä tarvitse. Voit vaikkaa jättää sen ”juomispallon” sinne lattialle pariksi päiväksi. Mieti jotain muuta sen sijaan, sillä varmasti moni muukin asia kiinnostaa. Ja veikkaanpa, että aika moni muu asia kiinnostaa paljon enemmänkin. Keskity niihin, lue joku uusi juttu sinua kiinnostavasta aiheesta. Katso video netistä. Älä soita sille kaverille, jonka kanssa käyt kippaamassa.

Hanki muita kavereita, semmoisia joilla on muutakin miettimistä kuin seuraava baarikierros.  Mene töihin, pese auto, tee mitä tahansa muuta mutta pidä ajatus mahdollisuuksien mukaan irti alkolista. Piristyt jo muutamassa päivässä koska saat kunnolla nukuttua. Ei tästä ehkä apua ole jos tilanne on paha eikä kunnon ”ammattilaiset” mitään nettiä selaile muutenkaan mutta meille työssäkäyville pienikin tönäisy oikeaan suuntaan saattaa auttaa paljonkin. Niin ja kaada ne kotonasi olevat viinat viemäristä alas. Kierrä kaupan alkoholihyllyt mahdollisuuksien mukaan kaukaa tai niiden kohdalla käännä katseesi pois siitä suosikkijuomastasi. Pikkuasioilla on monesti iso vaikutusvalta näissä hommissa.

Olen jo aiemminkin pohdiskellut syitä siihen, miksi juuri alkoholista tuli minulle vitsaus numero yksi. Syyt ovat varmasti sekä geneettiset että psykologiset: keitto nyt vain maistuu ja se osui nuorena jotenkin niin hyvää saumaan yleisen ahdistuksen keskelle oloa helpottamaan. Paras kaverini alkoholi, ehdottomasti. Ja samalla se ikävin kaveri. Kaikki ne sadat päivät, jotka olen krapulassa maannut ja tärissyt ja kironnut tuota helvetin ainetta, jonka käyttöä en ainakaan aiemmin pystynyt hallitsemaan. Vaihtaisin ne heti pois selviin päiviin jos pystyisin. Harmittaa ja inhottaa, etten ole pitänyt itsestäni parempaa huolta nuorempana. Olin kertakaikkiaan ja yksinkertaisesti hölmö, näköalaton päihderiippuvainen.

Eihän kukaan pakota juomaan tietenkään. Kaiken kaadan itse kurkusta alas omin käsin. Vitsinä alkanut ja Jutan innoittama alkoholiverokapinani on osoittautunut pieneksi menestykseksi, sillä en ole koko vuonna vieläkään ostanut vähittäismyynnistä kuin pari hassua keskaripulloa. Aiemmin tuli tissuteltua harva se ilta ja kierreltyä kaupan oluthyllyjä. Painokin on pudonnut tänä vuonna viitisen kiloa kuin itsestäään.

Ehkä tämä viikko on kuitenkin jonkinlainen poikkeama vuositasolla. Niin ainakin haluaisin uskoa.  Onhan tässä mennyt viikkoja täysin tipatta kesälläkin. Kesä jos mikä on itselleni vaikeaa aikaa, koska kaikenlaisia tilanteita, joissa juomaa on tarjolla, on harva se viikko. Tiedän itsestäni sen, että rutiinit ovat minulle hyväksi. Talviaikaan elämä on tasaisempaa ja houkutuksia juomiseen on vähemmän. Nykyään pystyn kieltäytymään tarjotuista juomista mutta aivan joka kerta ei yksinkertaisesti viitsi sanoa ei.

En silti ole kieltämässä alkoholia, sillä kiellot eivät auta kun on Iso Jano. Jano joka ei vedellä lähde. Päinvastoin: jos minä saisin päättää olisi Suomessa alkoholia myynnissä joka nurkalla kellon ympäri, kuten monissa muissakin paikoissa. Aikanaan se varmasti johtaisi koko aineen arkipäiväistymiseen ja siitä katoaisi kaikki vähäkin hohto. Ehkä joku tulevaisuuden nuori välttyisi näiltä mietteiltä ja krapulapäiviltä.

—————————————————————————————————————————-

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 10: Kieltolaki, missä sinä viivyt

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 10. Kieltolaki, missä sinä viivyt

kesä janoisen on kovin lyhyt……

No siltähän se nyt näyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lisää lähitulevaisuudessa. Tai sen vähittäismyyntiä rajoitetaan, sillä eihän se saatavuuteen vaikuta, koska eiväthän ihmiset niin tyhmiä ole mitä virkamies luulee virastossaan. Hinta nousee mutta kyllä juomaa yhä saa kellon ympäri kun tietää mitä tekee. Joskus parikymppisenä oli meilläkin kaveripiirissä tapana tehdä erilaisia niin sanottuja kotiviinejä ja oluita, vaikka aikamoista kiljuahan ne olivat. ”Poika” pulputti jossain kämpän nurkassa ja turbohiiva teki temppujaan. Nuppi oli turvoksissa harva se ilta pahimpaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti: ja kyllä sitä aikansa kestikin. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja jano on laantunut vaikka vielähän tuo mokoma välillä kutkuttaa kurkkua siihen malliin, että olutta on kipattava.  Tänä vuonna olen tosin ostanut muistaakseni 6 annosta alkoholia vähittäiskaupasta, alkoholiverokapinallisen elämää sekin. Kaveri toi peruslastin ”eesteiltä” ja siitä siemailen silloin tällöin tölkin tai pari.

Virkamiehistö tietää myös, että alkoholi on yhä liian halpaa Suomessa. Vaikutusta ei taida olla sillä, että lienee tuo herkku jo ostovoima huomioiden maailman kalleinta.

Laimentaakin sitä pitäisi, keskiolutta siis. No sillähän se maailma pelastuu. Jokainen Ruotsissa vierailut lienee tutustunut kotipolttoiseen kansallisjuomaan. Osaamista löytyy sieltä varmasti, jos kotimainen taito on päässyt ruostumaan.

Mikäpä siinä, antaa tulla vaan kaikki nämä ja paljon muuta. Eikö siellä virastoissa parempaan pystytä, mitä. Palautetaan kotipoltto taas kansanperinteeksi ja haetaan lastit Virosta ennenkuin sekin touhu kielletään.

Kieltolaki, tule jo. En malttaisi odottaa.

—————————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Mikä siinä on?

Mikä siinä on, että ratkaisu oikeastaan ihan mihin tahansa Suomessa on veronkorotus?

Mutta niin vain ihmiset hyväksyvät kiltisti hymyillen kaiken paskan mitä valtio jaksaa niskaan vaan kaataa. Sitä saa mitä tilaa.

Semmoinen asia kuin menojen leikkaus on tietenkin tuntematon käsite.

Toisaalta taas kun perusteluna on seuraavanlainen lausahdus: ”yleinen ekonomistikanta asiaan Vartiaisen mukaan on, että ruuan kaltaisten hyödykkeiden verotuksen ei ole syytä olla erityisen lievää, koska ihmiset joka tapauksessa syövät, ” niin on vain todettava, että homma selvä. Vedetään seuraavaksi verotus tappiin ja olkoon veroprosentti kaikille 100. Joka tapauksessa on syötävä.

Mull´ on jano, Jutta

Suosikkiaiheeni alkoholi on taas otsikoissa. Minä pidän alkoholista ja erityisesti oluesta. Pääasiassa sen takia, että se maistuu hyvältä monine makuineen ja eri tyyppisine ilmentymisineen, siihen liittyy lukuisia mukavia muistoja, se on erittäin kansainvälinen, ellei suorastaan monikulttuurinen juoma. Lisäksi se on varsin halpaa etenkin maailmalla. Joskus takavuosina olut oli kohtuuhintaista täällä Suomessakin. Nyt puolen litran tölkki maksaa lähemmäs kolme euroa, mitä pidän kipurajana omalla kohdallani.

Vasemmistohallitus päätti, että janoni saa luvan nyt sammua. Tupakit ovat sammuneet jo toistakymmentä vuotta sitten. Kehysriihen tuloksena saatiinkin muun muassa korotus alkoholiveroon. Samoin moneen muuhunkin veroon, minkä ei pitäisi yllättää ketään. Nykyinen hallitus onkin ollut tehokas verojen korottaja, ja keksinyt pari uuttakin veroa siinä sivussa. Jutta ja kumppanit halunnevat ensisijaisesti vain rahasi ja toissijaisesti suojella sinua viinapirulta ja ties miltä vaaroilta. Itsehän et pärjää tässä kylmässä janoisten maailmassa, tarvitset vallanpitäjän avuksi.  Suojelun ja monen muun mutkan tuloksena Helsinki-Vantaan lentokentällä tuoppi maksaakin jo 8,70 euroa. Minulla on turvallinen olo siellä, sillä en varmasti osta tuohon hintaan lasillista olutta.

Kaipaisin Suomeen pubikulttuuria. Kauneimmillaan se mielestäni esiintyy Briteissä niin kutsutuilla sunday roasteilla, jolloin perheet lapsineen kokoontuvat kyläpubiin syömään ja viettämään aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Saattaapa lemmikkikoira loikoilla pöydän alla ja saada murusen ateriasta. Olen minä nähnyt koiralla oman pintinkin, mutta vain yhden kerran. Toiminta on täysin normaalia (uskokaa pois, sosiaalitädit ja -sedät), eikä aiheuta sen suurempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Lapset oppivat tavoille, olkoonkin, että britit ovat kovia juomaan myös aikuisena. Varsinaista sikailua olen silti nähnyt siellä erittäin vähän. Suomessahan sitä kyllä näkee tietyillä alueilla ihan päivittäin. Viikonloppuna ja ryyppäyspäivinä kuten vappuna onkin sitten suurin osa porukasta pelti kiinni, teinistä vaariin. Kansallisiin erikoisuuksiin kuuluva pikkujoulu, joka on ryyppypäivistä ehkä erikoisin, pitäisi sekin nostaa Suomi-brändissä korkeammalle.

Panimoliitto ei aivan turhaan ole huolissaan viinarallin kiihtymisestä. Ne yksilöt meistä, joilla on tarve päihtyä usein tai muuten väärinkäyttää alkoholia säästävät mukavan summan hakemalla lastin Tallinnasta. Joskus olen sieltä hakenut itsekin olutlaatikon tai kaksi, mutta en ole niin suuri A-oluen ystävä, että jaksaisin sitä laatikkokaupalla autooni lastata. Keskiolutta ei ainakaan viimeksi satamamarketissa silmiini osunut.

Jutan mielestä tuonti ei lisäänny. Voi se olla niinkin. Mikä sen sijaan on varmaa on se, ettei juominen vähene.  Sosialistien taisto viinaa vastaan ei huomioi kysyntää. Tarjonnasta ja hinnasta kyllä muistutetaan säännöllisestä. Suomalaiset juovat naapurin trokaamia viinoja kotisohvalla. Suurin osa näistä kalsarikännääjistä äänestänee Juttaa, joten sietää kiskoa ne vodkamäyräkoirat hymyssä suin. Ruotsalaistyylinen kotipoltto saadaan ehkä tätä vauhtia elpymään täälläkin. Pontikka on kovaa tavaraa, Jutta. Ota joskus Jyrkin kanssa  vähän napanderia ja mietiskelkää yhdessä näitä asioita.

Teen tähän liittyen aion tehdä yhden miehen kapinan. En aio tänä vuonna ostaa ensimmäistäkään alkoholiannosta muualta kuin anniskelupaikoista. Nostan Tallinnasta saunakaljat autonperälle, kerralla koko vuodeksi. Sanotaan sitä vaikka Alkoholikapinaksi. Muuten aion kipata baareissa ja pubeissa, joissa niissäkin koko ajan vähemmän. Kaupoista ja kioskeista en aio ostaa juomiani. Kesällä voi tehdä vähän tiukkaa mutta pitää sitten liitää terassille entistä useammin.

Jos olisin koodaaja , nakuttaisin vielä nettisivuston nimeltä eroaalkosta.com

Vihreitä miellyttävä kulkupeli on keksitty jo pariinkin otteeseen. Aiemmin kerroin kahvilla käyvästä autosta ja nyt vuorossa on polkukäyttöinen pubi.

Suomessa tälle löytyisi heti tusina kieltoja, katsastus, veroja sekä vakuutusmaksuja. Hauskanpitoveroa odotellessa, kippis!

Kuva