Archive for the ‘verot’ Tag

Oikeudenmukaista ja älykästä

Kun kuulen sanan oikeudenmukaisuus, poistan… autostani seisontajarrun ja painan kaasua.

Jonkinsortin neuvos, ja niitä riittää, on kai vääntänyt nettiin ”sidosryhmiä” varten lukiotasoisen tilannekatsauksensa. Voisi hyvin kysyä mistä näitä neuvoksia tulee, tai paremminkin kuinka kalliiksi tämäkin neuvos(to)timo veronmaksajille käy.

Virkakyöstin parhaat palat on helppo kasata yhteen:

”Miksi selvitetään”

” Veropohja rapautumassa: polttoainetehokkuuden lisääntyminen, autoilun sähköistyminen, biopolttoaineet yms.”

”Maksuilla on tarkoitus kattaa vähintään infrastruktuurin  ylläpitoon, ruuhkautumiseen, ilmansaasteisiin ja meluhaittoihin
liittyviä kustannuksia.

Siis Suomessako? Pelkästään Pietarissa lienee enemmän autoja kuin koko Suomessa. Ja veroja kerätään jo nyt liikenteestä miljardeja, ja taas miljardeja.

Annetaan kyöstin kertoa lisää:

Motiivit ja pääkysymys”

”Taloudellisella ohjauksella halutaan vaikuttaa liikennesuoritteeseen eli tehostaa liikennejärjestelmää, vähentää ympäristöhaittoja ja parantaa turvallisuutta (ja taata valtion verotulot)

Olennaisen virkakyösti on näköjään laittanut kavereita varten sulkuihin. Ehkä tarkoitus oli poistaa se ennen julkaisua. Huvittava yksityiskohta kuitenkin!

Kyseessä ei ole mikään ihan tyhmä jätkä, sillä

”Tieliikenteen verotuksen taso on poliittinen päätös kutenmyös verotulojen käyttö”

Loppupuolella neuvosmies kiteyttää:

”Päätelmiä”

”Kilometriveromallin yhteiskuntataloudelliset hyödyt ovat selkeästi suuremmat kuin nykyverojärjestelmän”

”Valtiontalouden tulopuoli toteutuu paremmin, koska kmveron tuotto ei vaihtele, kuten autoveron tuotto

Diggaan sanasta ”yhteiskuntatalous”. Soi paremmin kuin ”riistoverotus”.

Verotus – mitä kaikkea ihanaa sillä saakaan!

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 10. Kieltolaki, missä sinä viivyt

kesä janoisen on kovin lyhyt……

No siltähän se nyt näyttää, että alkoholin saatavuutta rajoitetaan lisää lähitulevaisuudessa. Tai sen vähittäismyyntiä rajoitetaan, sillä eihän se saatavuuteen vaikuta, koska eiväthän ihmiset niin tyhmiä ole mitä virkamies luulee virastossaan. Hinta nousee mutta kyllä juomaa yhä saa kellon ympäri kun tietää mitä tekee. Joskus parikymppisenä oli meilläkin kaveripiirissä tapana tehdä erilaisia niin sanottuja kotiviinejä ja oluita, vaikka aikamoista kiljuahan ne olivat. ”Poika” pulputti jossain kämpän nurkassa ja turbohiiva teki temppujaan. Nuppi oli turvoksissa harva se ilta pahimpaan aikaan ja siitä se ajatus sitten lähti: ja kyllä sitä aikansa kestikin. Onneksi niistä ajoista on jo aikaa ja jano on laantunut vaikka vielähän tuo mokoma välillä kutkuttaa kurkkua siihen malliin, että olutta on kipattava.  Tänä vuonna olen tosin ostanut muistaakseni 6 annosta alkoholia vähittäiskaupasta, alkoholiverokapinallisen elämää sekin. Kaveri toi peruslastin ”eesteiltä” ja siitä siemailen silloin tällöin tölkin tai pari.

Virkamiehistö tietää myös, että alkoholi on yhä liian halpaa Suomessa. Vaikutusta ei taida olla sillä, että lienee tuo herkku jo ostovoima huomioiden maailman kalleinta.

Laimentaakin sitä pitäisi, keskiolutta siis. No sillähän se maailma pelastuu. Jokainen Ruotsissa vierailut lienee tutustunut kotipolttoiseen kansallisjuomaan. Osaamista löytyy sieltä varmasti, jos kotimainen taito on päässyt ruostumaan.

Mikäpä siinä, antaa tulla vaan kaikki nämä ja paljon muuta. Eikö siellä virastoissa parempaan pystytä, mitä. Palautetaan kotipoltto taas kansanperinteeksi ja haetaan lastit Virosta ennenkuin sekin touhu kielletään.

Kieltolaki, tule jo. En malttaisi odottaa.

—————————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

osa 9: Demareita paossa

osa 8: Kiristyy, kiristyy

Osa 7:Virkamies tietää

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 7. Virkamies tietää

Panimotuotteiden myynti notkahti viime vuonna 6,2 prosenttia. Sehän on oikeastaan aika paljon, eikä lehtitietojen mukaan vastaavaa pudotusta ole aiemmin nähty. Jutta ja kaverinsa eri virastoissa ovat todella panneet toimeksi ja verotus on alkanut purra.

Jonkin ministeriön virkamies-Isto tarinoi Taloussanomissa, että ” alkoholihaitat ovat vähentyneet ihan silmissä, valtio on saanut lisää verotuloja, matkustajatuonti ei kasva ollenkaan ja kulutus on vähentynyt”.

Minä en tiedä miten tuo yhtälö on laskettu mutta minäpä en olekaan valtion virkamies tai hallintoneuvos.

Oma linjani on pitänyt. Panimotuotteiden, eli omalla kohdallani keskioluen, ostaminen on vähentynyt rajusti ja vähittäismyynnistä ostaminen on loppunut kokonaan aiemmissa tarinoissa mainituista syistä. Eilen innostuin kyllä kumoamaan muutaman tuopin paikallisessa pubissa. En jaksanut tällä kertaa edes hintaa miettiä, vaikka kieltämättä 8 euroa tuopista tuntuu kovalta hinnalta, etenkin kun niitä illaan mittaan muutamia menee kurkusta alas. Työmies voi nykyhinnoilla kipata päiväpalkkansa illan aikana. Erikoistahan se on, että Tallinnan-laivalta saa yhä kympillä 24 tölkkiä olutta.

Tänään tietenkin on pieni pöhnä ja heikottaa mutta ei anneta sen nyt häiritä sunnuntain viettoa. Olut oli hyvää ja jopa kahdeksan euron hintainen I.P.A. maistui erinomaiselta, ”kuin kotona Englannissa”.

Kuulin hauskan tarinankin tällä viikolla. Maakuntien toimintaa kai se enemmän onkin, mutta ymmärrettävää ja taatusti Jutan ja kavereidensa haluaman linjan mukaista. Eräälläkin paikkakunnalla on kuulemma tapana, että pieni piiri järjestää aina vuoronperään ”hakijan” joka sitten lähtee Tallinnaan pakettiautolla tai jollain kartanovolvolla ja hakee sieltä kerralla juomat useammalle kuukaudelle. Kympin lavoja myydään 15-20 euron hintaan tutuille ja tuntemattomille.

Kartanovolvoon oli yhdellä keikalla saatu tungettua tarinan mukaan 80 lavaa olutta. En tiedä onko tuo tottakaan mutta täytyy sanoa, että suomalaisella on asenne kohdallaan kun jano yllättää.

Nostakaa vaan lisää niitä veroja, Jutta ja kaverit.

Hymyä huuleen!

Kuva

————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Geneettinen virkamiespiirre

Onko se totta vai ei? Virkamiesgeeni on löydetty!

Tein itse nopeahkon testin ja muistelin mitä ikätovereista on tullut.

Varsin monesta kunnan virkamiehen (naisetkin voivat olla virkamiehiä) tenavasta tuli, kappas vaan, virkamies ja tai viranhaltija. Klassisimpia ovat olleet opettajapariskuntien lapset, joista todella monista on tullut opettajia tai muita kuntaoksalla notkuvia mukatieteilynmaistereita mitä ihmeellisimmissä viroissa. Yks tyyppi sai jonkin Alahikiän kunnan kulttuuritaiteenmestarin virankin jokunen vuosi takaperin. Voi vain kuvitella sitä työtaakkaa, minkä päivän lehtien lukeminen ja kahvin ryystäminen veronmaksajien piikkiin hänellekin aiheuttaa.

Etenkin tuo opettajuus tuntuisi periytyvän useammassakin sukupolvessa. Ehkä pitkät lomat ja lyhyet päivät maittavat sukupolvesta toiseen. Kai siellä joku tekee pitkääkin päivää mutta se taitaa olla ajanhallinnan puutetta. Yksi kaveri kehuskeleekin usein opettavansa noin parikymmentä tuntia viikossa ja niistäkin osa menee liikuntatunneilla pallopeleissä tai uimahallissa räpiköidessä. Rankka laji varmasti – jos on huonokuntoinen. Ja perjantaina puolilta päivin sitten mökille, tai ”radalle”.

Ei ole sellaista rahallista korvausta olemassa, että alkaisin opettajaksi. Ei ole, eikä tule. Tekisi mieli sanoa, että tyhjänpäiväisempää hommaa saa hakea, mutta joku voisi suuttua siitä ja kiskaista liidun sieraimeen.

Tyttöjen suosikkiammatti kautta aikain: sairaanhoitaja. Tiedän useita sairaanhoitajia, joiden äidit ovat olleet arvauskeskuksessa erinäisissä hoitotehtävissä. Poliisien pojista tiedän muutamat poliisit. Parista teiniajan tutusta on tullut lääkäreitä ja molempien vanhemmat olivat jonkinlaisia ylempiä kunnan virkamiehiä. Veikeä sattuma.

Sitten on se porukka, joka haaveili pääsevänsä töihin Yleen tai vastaavaan (töihin, ihan totta), mitä näitä on Rahanjakoautomaattiyhdistyksiä ja Veikkauksia ja muita kioskeja. Kunhan se työpaikka vain olisi ”varma” ja lomat pitkät, sekä palkankorotukset taattu.

Ja minä hölmö yksityisen palveluksessa yhä. Vaan niin ne olivat vanhemmatkin.

Eihän yhden ihmisen otannalla voi mitään sen kummempaa sanoa tuosta virkamiesgeenistä mutta ajatusleikkinä tämä on hauska.

Toukokuussa tollot tiellä, kesäkuussa jo oltavat kovin kusiset

Kevät on jo ehtinyt varsin pitkälle. Jotkut huomannevat sen luonnon heräämisestä ja alkavan vehreyden ensimmäisistä merkeistä. Itselleni paras merkki on jo vuodesta toiseen ollut polkupyörillä Helsingissä hölmöilevät ihmiset. On vaikea päästä pyöräilijän pään sisälle, joten minulle on jäänyt täydellisiksi arvoituksiksi parikin asiaa, joita tässä yritän pohdiskella.

silta1

1. Jalkakäytävillä ajo.

On vaikea käsittää, kuinka päivästä toiseen aikuiset ihmiset, jotka varmasti pitävät itseään hyvinkin järkevinä olentoina, ajelevat jalkakäytävillä ja aiheuttavat jatkuvia vaaratilanteita kanssakulkijoille. Tilannenopeus liene pyöräilijöille tuntematon käsite. Tätä voi seurata helposti vaikka Hakaniementorin ympäristössä. Oikeastaan harmittaa, ettei ole hyvää videokameraa, sillä fillarihölmöilystä saisi mahtavaa tallennetta liikkumalla ympäri Helsinkiä.

Oletettavasti jokainen aikuinen suomalainen tietää, ettei jalkakäytävillä saa ajaa pyörällä. Samoin kuin autollakaan ei saa jalkakäytävällä, eikä moottoripyörällä, eikä pääsääntöisesti skootterillakaan, tai mopolla, vaikka kahta jälkimmäistäkin valitettavasti näkee Helsingissä aivan liian usein myös siellä, missä sitä ei erikseen ole sallittu.

Ratkaisut:  valistus ja asioiden selkeyttäminen. Asiasta on järjestettävä tiedotuskampanja ja jalkakäytävien liikennemerkkeihin on selkeästi laitettava kyltti ”Ei polkupyörille” samaan tapaan kuin niissä nykyään usein lukee ”sallittu mopoille”.

Mopoista, ja itse Pääperkeleestä eli mopoautosta mainittakoon, että moposta on tehtävä liikenneasetuksissa sellaisia välineitä, ettei niillä saa ajaa missään tilanteissa jalkakäytävillä eikä pyöräteillä vaan ainoastaa muun moottoriliikenteen mukana. Eihän tämä sen vaikeampaa ole, kuulkaapas tytöt ja pojat. Mopojen nopeudet on nostettava sellaisiksi, että ne kulkevat 60km/h, minkä ne jo rakeenteellisesti nykytekniikalla kestävätkin. Silloin niillä pärjää siinä käytössä mihin ne on tarkoitettu, eli pääasiassa taajamassa liikkumiseen. Pelleily kuristimilla ja muilla tehonrajoituksilla on lopetettava. Mopoautot on kiellettävä vaarallisina leluina. Vaikken kannata juuri mitään kieltoja, on tässä asiassa minunkin tehtävä poikkeus.

2. Tappajan asenne.

Filosofisesti ajatellen on pyöräilijöillä, joilla tässä yhteydessä tarkoitan helsinkiläisiä pyöräilijöitä, nähtävästi jonkinlainen oikeassa olemisen ja hyväntekijän suojaviitta päällään, joka vaikuttaisi poistavan kaiken vastuun omasta ja muiden liikenteessä olijoiden turvallisuudesta. Olen miettinyt, johtuuko se siitä, että Oikeamieliset usein ovat fanaattisia pyöräilijöitä. Tilannenopeudet, jälleen kerran, aivan käsittämättömiä, päivästä toiseen. Tähän ei ole muuta syytä nähtävissä kuin välinpitämättömyys itsestä ja muista.

Ratkaisut: pyöräkypäräkielto. Kyllä, aivan oikein. Taas joudutaan ottamaan käyttöön Oikeamielisten omat aseet, eli kiellot ja verotus. Myös muiden suojavarusteiden käyttö on kiellettävä. Psykologisesti ajatellen suojavarusteet antavat pyöräilijälle liioitellun turvallisuudentunteen, joka ulosmitataan kaistapäisenä käytöksenä. Samaa voisi ajatella tapahtuneen aikoinaan ensimmäisten haarniskojen ilmaantuessa taistelukentille, jolloin sotilas teki tekoja, jotka muuten jäivät takuuvarmasti tekemättä. Tutummat vastaavat tapaukset liittynevät jääkiekkoon, joka olisi ilman suojavarusteita ratkaisevasti erilainen peli.

Verotuksella tarkoitan polkupyörien saattamista rekisteriin, katsastusta ja pakollista liikennevakuutusta, jolla korvataan syyttömän osapuolen kulut ja vahingot.

2013-05-10_07-41-06_586

Kuvissa matkustan niin sanotussa aamuruuhkassa kohti Espoota, kellon ollessa noin varttia vaille kahdeksan aamulla.

Samalla kuvittelen mielessäni tietullin tuohon sillan alkupäähän ja näen jo kojelaudallani gps-paikantimen vastaanottimen muovisen lätkän laskuttamassa jokaisesta työajoa ajamastani metristä. Kuka elää, se näkee. Ellei sitä ennen kuole polkupyöräilijän yliajamana.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Rakkain harrastukseni juominen on vähentynyt vuosi vuodelta. Siitä on enää muistot jäljellä. En tunne itseäni enää siksi samaksi ihmiseksi, joka nuorempana keskitti kaiken energiansa juomiseen. Sitä se käytännössä oli, tajuan sen nyt vuosien kohtuukäytön ja kliseisesti ”uuden elämän” jälkeen. Anonyyminä se on helppo myöntää. Juominen oli tavoite, päämäärä, syy, tarkoitus. Sen ympärille rakennettiin oikeastaan kaikki muu tai kaikki muu jotenkin tuki sitä. Se oli ensimmäinen asia mielessä aamulla herätessä ja varmaan myös viimeinen illalla ennen nukahtamista. Kovin paljoa en liioittele, kun näin sanon.

Elämäni hienoin kokemus on, yhä, ensimmäinen känni tai humala, tai millä nimellä sitä sitten kutsuukaan. Varmaan se useimmille, etenkin miehille, on ensimmäinen tai toinen kerta eri tavalla kosteissa merkeissä mutta minulle ei: minä olen kokenut voimakkaimman ensikertani Kuningas Alkoholin kanssa. Mikään koskaan sen jälkeen eikä varsinkaan sitä ennen ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta. Se oli paras kaverini ensi tapaamisesta lähtien. Rakastuimme toisiimme välittömästi, etenkin minä alkoholiin, sillä tuskin juoma sinänsä minusta piittasi. Kuljettuani jollain tapaa jopa pitkän ja monivaiheisen tien nykyhetkeen alan nähdä syitäkin sille, miksi etanolista lopulta tuli niin keskeinen asia elämässäni varsin pitkäksi aikaa. Toki osa asiasta voidaan panna geenienkin tilille, mutta tuskinpa ne ovat koko totuus.

Nykyäänkin, kun olen jo lopettanut säännöllisen kippaamisen ja keskittynyt muihin asioihin, joudun myöntämään, ettei mikään näistä nykyisistä mielenkiinnon kohteista aiheuta yhtä voimakasta tunnetta tai tunnu muutenkaan, rehellisesti sanoen, niin hyvältä ja mielekkäältä kuin juominen. Mutta kuten sanonta kuuluu: ”näillä mennään”. Toinen vaihtoehto olisi niin paljon karumpi, että on tyydyttävä tähän rooliin – on elettävä. Pidettävä pää kasassa ja huolta itsestä ja ympärillä olevista.

Tänään olenkin ollut kaksi viikkoa tipatta. Ei se vaikeaa ole enää. Kerron joskus, miten tähän on tultu ja kuinka tie lähti viemään eri suuntaan. Itse matkankin varrelta on lukuisia tarinoita. Ne ovat hauskojakin monet, sattumuksia on eri mantereiltakin, olen tavannut lukuisia hienoja ihmisiä pitkälti alkoholin ansiosta, jos näin voidaan sanoa. Toki siellä on muutamia tapauksia, joita en mielelläni muistele, mutta kokonaissaldoa tarkastellessa niitä on yllättävän vähän.

Viikonloput tuntuvat selvin päin pitkiltä. Mutta en minä tästä maasta enää alkoholijuomia osta kuin poikkeustapauksessa. Minulle riittää tämä holhous ja verotus jo muutenkin. En maksa enää yhtään ylimääräistä euroa alkoholiverotuksessa. Jos joskus juonkin, kumoan muutaman tuopin lähibaarissa ja muistelen miltä tuntui teini-ikäisenä, kun elämä oli edessä ja nousuhumala alkoi potkia nuorta mieltä eteenpäin. Sitä tunnetta en koskaan sen jälkeen enää saavuttanut, vaikka niin kovasti yritin.

Jos joku teistä lajitovereista painii juomisen kanssa ja haluaisi vähän hillitä sitä janoa, voin sähköpostilla kertoa tarkemmin jotain omista kokemuksistani. Raivoraitista saati absolutistia minusta ei tullut, sillä ei sekään tuntunut omimmalta tieltä, mutta kohtuukäyttöön pääsin. Siitä olen todella ylpeä.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 4 – Simaa!

Kun tässä nyt jo kohta neljä kuukautta on ollut ostamatta alkoholia vähittäismyynnin puolelta, niin ei se janokaan sillä tavalla enää vaivaa. Pari tölkkiä ostin maaliskuun alussa, siinä se on tämän vuoden saldo. Anniskelupaikoissa olen jonkin verran kipannut, mutta vähentynyt sekin on. Kyllästyin kertakaikkiaan koko ajan kallistuviin hintoihin, veronkorotuksiin ja yleiseen holhoamiseen.

Viimeiseisin käsittämätön tempaisu Kasarmintorin S-marketin simainen ”hassuttelu”, jossa keski-ikäiselle naiselle ei myyty simaa.

Aidosti: minä lopetan käymisen S-marketissa, S-liikkeissä ja kohta varmaan kaikissa muissakin liikkeissä, jos tämä pelleily jatkuu. Esitän tässä vaiheessa vain yhden kysymyksen: kun tässäkin mielettömyydessä on tarkoitus käsittääkseni suojella lapsia, kuinka se estää sitä lasta saamasta alkoholia jos minä, tai kuka muu tahansa, näytän paperit kaupan kassalla ostaessani kymppikassin bisseä ja sen jälkeen kuljetan sen kassin sille alaikäiselle, joka silmät kiiluen odottaa kaupan nurkalla, ja otan vielä ”hakuja” päälle.
Silloin kun minä nuori olin, sai ”hakija” palkaksi ”hakuja”. Todennäköisesti kaikki muut paitsi valtion sossutädit ja -sedät tietävät, mitä tarkoitan.

Miten määritellään ”alle 30-vuotiaalta vaikuttava”? Miltä ”vaikuttaa” 30-vuotias, entä 31-vuotias?

Onko sima edes alkoholituote alkoholilainsäädännössä?

Mikseivät näiden järjettömyyksien keksijät tule omilla nimillään ja kasvoillaan ihmisten eteen perustelemaan näitä alati lisääntyviä kyykytys- ja holhousasetuksia?

Suositukseni kaikille: lopettakaa alkoholin osto Suomesta. Tilatkaa netistä ulkomailta, käykää Virosta tai muualta, tai kerätkää vaikka isompi porukka, joka siten hakee ”kuorman” ulkomailta. Alistumalla saa vain lisää paskaa niskaansa.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2 Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

 

Liikkumismaksut tulevat – Suomen kansalaiset satelliittivalvontaan

Suomen Tulevaisuustoimiston uutisia:

Liikkumismaksujen pohdinta on täydessä vauhdissa Suomessa. Kansalaisiin tarvitaan palikka – mutta onko se isoveljen aisapoika vai portti auvoiseen älyliikkumiseen?

Suomalaisen kannattaa varautua jo ajatustasolla jatkuvaan ja näkymättömään seurantaan. Tulevaisuuden valvontamaksuissa tarvitaan todennäköisesti taivaan silmiä.

– Uudet järjestelmät perustuvat yhä enemmän satelliittipaikannukseen, ja ajoneuvolaitteisiin on tulossa tiemaksujen lisäksi myös muita palveluita, nimettömänä pysyttelevä liikenneneuvos liikenne- ja viestintäministeriöstä kertoo.

EU:n yhteentoimivassa valvontamaksujärjestelmässä valvontalaitteen teknologioita ovat satelliittipaikannus ja lyhytaaltokommunikaatio (DSRC). Valvontamaksujen eurooppalaiset keräysjärjestelmät ovat tilanteessa, jossa vanhoja järjestelmiä päivitetään EU-yhteentoimiviksi.

Halpa härpäke
kertoo sijainnin

Liikkumisen tulevaa hinnoittelua, eli käytännössä erilaisia vaihtoehtoja veroluonteisiksi maksuiksi, selvittää liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä, jonka jäsen virkamies on.

Hän hahmottaa, miltä tulevaisuus luultavasti näyttää. Kansalaisiin tulee jonkinlainen härpäke, ja tällä hetkellä yleisesti käytössä on niin sanottu OPU eli on-person-unit.

Opu lähettää paikannustietoa ja alkaa olla kooltaan navigaattorin luokkaa tai pienempikin. Kehitys on nopeaa. Laite sinänsä voisi olla jopa näkymättömissä, asennettuna tai laitettuna johonkin kohtaan ihmiskehoa.

Opu-laite voisi myös olla korkeintaan euron kolikon kokoinen ja ulkopinnaltaan muovinen boksi, jonka sijainti olisi ihmisen kehossa.

Keskeistä on, että tietokone tai vastaava antaa infoa kansalaisille liikkumismaksusta, kuten mitä maksaa ja niin edelleen. Oletettavasti tähän tulee myös palveluita, jotka antavat tietoa suoritettavasta matkasta, kuten paljonko maksaa lähteä nyt tai myöhemmin.

– Meillä on selvitettävänä myös vaihtoehto, että tähän järjestelmään sisältyisi muitakin palveluita, joten varsinaisesta opusta tullee halpa, jollei peräti ilmainen, esimerkiksi jonkinlainen pantti, liikenneneuvos valottaa.

Muut palvelut liittyisivät niin sanottuun älyliikenteeseen ja voivat tarkoittaa vaikkapa liikenne- ja kelitiedostusta. Viime kädessä visioissa on kattava valvonta, jonka ylläpito vaatii yhä enemmän ihmisiä.

Virkamies ei usko valvontamaksujen edellyttävän kadunvarsiteknologiaa, eli järjestelmä olisi vain ihmisen sisällä.

Pitkä huoli
yksityisyydestä

Miksi sitten satelliittiseuranta? Koska kulunvalvontamaksuihin pohditaan vakavasti kilometripohjaista hinnoittelua kävelemis- ja juoksemisveron sijaan. Ehkä jopa hengitysveron sijaan tai ainakin sen rinnalla.

Kansalaisen yksityisyys on ollut jo vuosia huolena, kun pääkaupunkiseudun valvontamaksuja alettiin pohtia. Valvontamaksut voivat edelleen olla osa tulevaisuuden järjestelmää, koska OPU-valvonta antaa mahdollisuuden vaihdella hintaa ajan ja paikan mukaan.

Työryhmän ja myös OPU-sensoreita tuottavan yhtiön hallituksen puheenjohtaja  on sanonut ”kun puhutaan valvontamaksuista, mieleen nousee helposti huoli oman yksityisyyden suojasta ja paikantamisesta. Tämän huolen otamme vakavasti”.

Virkamies ministeriöstä vakuuttaa, että ”tietosuojakysymykset ovat ratkaistavissa tienkäyttäjiä tyydyttävällä tavalla”. Yksityisyyden suojaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset on pyritty alusta lähtien huomioimaan, minkä vuoksi selvitystyöhön on otettu mukaan tietosuojavaltuutettu.

Yksityiskohtia tavoista varmistaa tietosuoja on kuitenkin vaikea antaa tässä vaiheessa. Työryhmän tiedossa ei ole tietosuojaan liittyviä ongelmia muissa maissa.

——————————————————————————–

Hiljaiseksi vetää

Helsingin Sanomat tietää kertoa, että Vihreät on suosituin puolue alle 25-vuotiaiden keskuudessa. Nuorisossa piti olla tulevaisuus. Onkin varmaan, mutta millainen? Haluavatko vihreät sitä lopulta itsekään? Onko se jotain niin ihanaa, että ihmiset täytyy pakottaa siihen?

Jostain ne tulivat laajempaan tietoisuuteen, muistaakseni 90-luvulla. Kun olin koulussa oli Kekkonen, Neuvostoliitto, opettajan mielestä jääkausi tulossa ja uskonnonopettaja sanoi, että taudit ja sairaudet johtuvat synneistä. Lapselle nuo olivat kaikki yhtä todellisia asioita. Sittemmin jossain vaiheessa kuoli Kekkonen, vähän sen jälkeen kyykkäsi Neukkula, jääkausi (ja väestöräjähdyskin) peruttiin.

Huomasin varsin nopeasti, että taudit ja sairaudet johtuvat ihan muista asioista kuin synneistä eikä mitään syntejä olekaan, minkä lopputuloksena erosin kirkosta, mikä oli yksi elämäni vapauttavimpia hetkiä. Ei tullut salamaa otsaan eikä Jeesusta ole näkynyt, vaikka jo 30 vuotta sitten revittiin ”Jeesus tulee oletko valmis” -lappuja puhelintolpista irti. Osa minusta odottaa yhä, myönnän. Olisihan se näky. Taisivat valehdella koulussa useammastakin asiasta.

Sitten ne tulivat jostain ja alkoivat käydä taisteluaan milloin mitäkin vastaan mutta useimmiten lähes kaikkea vastaan yhtä aikaa. Luontoa piti suojella, mikä kyllä oikeastaan kaikille tapaamilleni ihmisille oli sitä ennenkin itsestäänselvyys. Aloittivat taistelunsa varmaan rasvasta ja suolasta, minkä seurauksena ruoasta tuli lähes mautonta. Tupakka kulki siinä mukana ja on nyttemmin jo lähes nujerrettu.

Sitten piti kierrättää, tuli biojätettä, lajittelua, sittemmin pakollista lajittelua. Valtava kuorma-auto hakee banaaninkuoret tuosta pihan perältä. Eko-sitä ja eko-tätä. Vesikin kuulemma loppuu. Sähköä piti säästää. Ydinvoimasta ne aina jaksavat pauhata. Ne ovat tulevien sukupolvien asialla siinäkin. Ihmisten, joita ei ole edes olemassa.  Alkoholia viedään takaisin Alkoon sitä vauhtia, että heikkopäistä hirvittää. Harmittaa, koska välillä janottaa, enkä tarvitse valtion apua siinä asiassa.

Avasivat rajatkin, mokomat. Mukavahan se on matkustella ja olenpa itsekin käynyt maailmalla. Varsin rauhallista ja hauskalla tavalla tunkkaistahan täällä olikin ennen monikulttuuria. Vaan ei ole enää, nyt värisee ja väpättää etnisesti. Luomua piti syödä. Kallistahan se on kuin mikä, joten en syö. Ruokakin oli loppumassa ihan kohta koko maailmasta. Varmaan tajusivat itsekin ettei se lopu, vaikka väestöräjähdys tavallaan tulikin, kun afrikkalaiset tuplasivat väkilukunsa noin 20 vuodessa; taitavat tuplata jatkossakin. Mahtuuhan tänne, tervetuloa.

Öljyhän niiltä loppuu joka toinen torstai. Ensi viikolla pumpataan viimeiset pisarat Äiti Maasta. Lihaa älä syö, eläinten ystävä. Liha on murha, kuulemma. Joskus luulin, että ei niitä niin tuo seksikään kiinnosta. Väärässä olin, ohjeet viherseksiin on olemassa jo vuodelta 2002. Porukan miehille lieneekin nakki varma, kun värisevin äänin saarnaa ylikansallisten yhtiöiden riistämistä luonnonvaroista  kesäleirillä. Kesäyössä on taikaa, tiedän. Suomessa vieläkin ekologisempaa jyskytellä kesäisin ulkona, kun valoja ei tarvitse polttaa. Energiansäästöä, nähkääs. Viidakossa kaikki on toisin, monesti paremmin, koska siellä on sitä ”luontoa”.

Seuraavaksi ne alkoivat pelastaa koko maapalloa. Kehitysyhteistyötä, kummilapsia, feissareita, jotka ahdistelee kaduilla, mitä kaikkea Maailmaa kylässä –  ja bongorumpu soi. Keksivät, että jos jostain saa valkoisen syntisen miehen kiinni, niin autolla ajamisesta.  Julkista liikennettä pitäisi suosia. Polkupyörällä ajamaan heti, koska kotona Damissakin ne ajavat.  Siihen ne ovat panostaneet kyllä.

Hiilijalanjälkikin minulla kuulemma on, vaikkei minulla ole hiiltä jalkapohjissa. Verotus toimii ja tappaa romuautoilla ajelevaa kansaa. Hiilidioksidi oli ovela veto. Erittäin ovela. En muista, koska se tuli, mutta nyt se on kaikkialla. Talvenkin peruivat, kiitos siitä. En ole talven ystävä. Lumi on muisto vain, jäähyväiset lumelle.  Eniten harmittaa, ettei sitä huomaa muusta kuin siitä ettei Helsingin lumisia katuja enää nähtävästi tarvitse aurata talvisin.

Ne lisääntyivät ja täyttivät maan monella tapaa. Sukupuolia ei enää ole, voit valita itse. Aina ne kuitenkin tietävät, mikä minulle on parasta. Niillä, jos kellä, on ratkaisut asioihin. Saat ne selville kysymättäkin, sillä ne kertovat kyllä.  Ne tietävät mitä minä tarvitsen ja varsinkin sen, mitä en tarvitse.

Mitähän ne vielä keksii. Se minua oikeastaan eniten tässä jännittää. Nyt niillä nimittäin on kannatusta.

———————————————————-

Alkoholiverokapinallisen elämää I – Veroja ystävällisesti korottaa hän

Jutan innoittamana aloitin Alkoholikapinan. Janoisena lintuna huomaan välillä kaipaavani erityisesti keskiolutta. Myönnettävä on, että sorruin ostamaan lähikaupasta pari pulloa tuota elämän eliksiiriä eräänä iltana.  Ei anneta sen kuitenkaan vesittää hyvin alkanutta taisteluani Jutan ja kavereidensa keksimiä veroja ja niiden jatkuvaa korottamista vastaan.

2013-03-27_12-30-21_386

Lehdestä on itse kukin voinut lukea yritysten verosuunnittelusta monenlaista. Omalta osaltani ”verosuunnittelu” on edennyt jo varsin pitkälle.  Olen minimoinut oikeastaan kaiken veronmaksun minkä voin. Ostan Suomesta käytännössä enää vain elintarvikkeet (maailmanennätyshintaan!), ravintolapalveluja ja polttoainetta. Jo useamman vuoden ajan olen tilannut lähes kaiken netin kautta ulkomailta ja hoitanut esimerkiksi vaateostokset ulkomailla käydessä. Tarkalle metsänelävälle se tarkoittaa tuntuvaa säästöä tai ainakin sitä että samalla rahalla saa enemmän.

Auton olen huollattanut Tallinnassa merkkiliikkeessä. Parturissa käynti hoituu siinä odotellessa. Autonhuollon kertasäästö voidaan laskea sadoissa euroissa. Luonnollisesti tankkaan siellä samalla. Palvelu on ollut totta puhuen parempaa kuin täällä koskaan yhdessäkään autoliikkeessä. Suunnitelmissa on myös siirtää hammaslääkärikäynnit Viroon. Etenkin autonhuollon hinnoittelu on erittäin selkeää, mistä voisivat suomalaiset korjauspajat ottaa oppia. Samalla kertaa ostan myös tupakat, vaikken edes polta. Lisäksi ostan sieltä jatkossa myös alkoholijuomat. Tähän mennessä en ole yksinkertaisesti viitsinyt kantaa niitä edes autoon asti siellä käydessä.

Varsinaisesta rahansäästöstä ei tässä ole kyse. Sama määrä euroja menee lopulta, luulisin niin. Matkatkin maksavat ja mukaan tarttuu aina jotain ylimääräistä. Kyse on enemmänkin periaatteesta eli halusta olla tukematta nykyisten demarihallituspuolueiden politiikkaa ja holtitonta rahankäyttöä yhdelläkään ylimääräisellä sentillä.

2013-03-27_13-05-21_976

Kuvassa sattumalta yksi suurimmista syyllisistä ajoittaisiin jonoihin Helsingissä: Hämeenlinnanväylältä meneen vain yksi kaista yli Hakamäentien Mannerheimintielle. Siis vain yksi kaista. Toinen kaista on varattu Paremmille Ihmiselle ohituskaistaksi (bussikaista) ja on siten mahtava osoitus poliittisesta priorisoinnista.

Voimmekin todeta, että  verotus todella toimii: kansalaisten ostovoima huononee ja apuun tulee SDP&Kokoomus apupuolueineen korottamalla veroja. Kuinkahan kauan tämä sirkus vielä pyöriikään.

Ja kun monopolien ja sääntelyn maassa elämme voi vain ihmetellä miksi Alko on kiinni juuri niinä päivinä kun sen erityisesti pitäisi olla auki. Käytän pääsiäisen pohdiskelemalla miksi ihmeessä Alkossa on niin paljon päälliköitä, tarvitaanko todella noin 2700 ihmistä myymään monopoliviinaa veronmaksajille,  ja mitä ihmettä mahtaakaan viinakaupan yhteiskuntavastuuasiantuntija tehdä vuodesta toiseen.

2013-03-28_16-05-21_542

Tai ehkäpä Kossupulloonkin on suunnitteilla jotain synninpäästöön liittyvää.