Archive for the ‘vihreät’ Tag

Kun yksi risteys kansantalouden tuhosi

Vive la Gai ´ism, camaraderie!

Nyt ollaan taas asioiden ytimessä – ei Pariisin- vaan Vihreän Paratiisin ytimessä.

Vihreät ovat todenneet tutkimuksissaan, että Kaivokadun risteyksessä autot törmäilevät viattomiin ihmisiin siihen malliin, että näiden tuhotöiden aiheuttamat sairaspäivät vaikuttavat jo kansantalouteenkin.

Loppu linkin takaa löytyvästä julistuksesta sisältää perinteistä, erittäin väsynyttä ”keskusta kuuluu ihmisille – ei autoille” -läppändeerusta.

Vihreä ei ymmärrä, että auto ei ole itsenäinen toimija vaan kone. Pitkälti nykyäänkin auto on vielä mekaaninen laite, kuten vaikka maailmaa tuhoava pyykinpesukonekin. Tehty palvelemaan ja auttamaan ihmistä asiassa X. Helpottamaan elämää.

Ihminen valitsee koneen avukseen. Niin tekee myös Vihreä ostaessaan uusinta i-Jotainpad -laitetta, joka ei tuhoa maailmaa, koska se on niin cool ollessaan triplahintainen ja toimivuudeltaan täysin sitä halvempien laitteiden kaltainen kone sekin.

Vihreä kuitenkin ymmärtää, että ostovoima (raha) on siellä autoissa. Ei se siellä punavihreässä yliopistokahvilassa ole. Eikä se siellä pyöräkaistalla hampputakissa paahtavan ekoterroristin taskussa ole. Eikä elättinä maahanpyrkivän koneinsinöörimamunkaan taskussa, mitä nyt toki jonkun verran itseasiassa on.

Mikään, ei siis mikään, reaalimaailman tylsä fakta jo nyt autioituvasti keskustasta saa häiritä edistyksellistä unelmaa Täysin Kuolleesta ja Luonnonmukaisesta Keskustasta.

Todellisuus ei ole kovin vihreä. Siksi todellisuutta on muutettava.

Jos helsinkiläiset jotain ansaitsevat niin vihreättömän kaupungin.

Mainokset

Kanelinen joulutervehdys

Nyt ne vievät jo lapsilta kanelinkin joulupuurosta… ne Oikeamieliset. Ne päättävät mitä lapsesi syö, et sinä. Jos valtion tarjoama eväs ei maistu, vie lapsesi pois ja mieti varhaiskasvatuksesi uudestaan. Hetkinen, tässähän on jotain kovin tuttua…. ”muuta pois jos ei kelpaa”, tuo vanha sosialistien lempivirsi raikaa tänäkin jouluna kautta maan. Eikä aina tarvita kyöstejäkään avuksi keksimään uusia, kansalaisia hankaloittavia asioita, sillä suomalaiset osaavat touhun aika hyvin jo itsekin.

Ajattelin kirjoittaa pienen joulutervehdyksen. Kulunut vuosi on ollut elämäni vaikein ja muodikasta sanaa käyttääkseni haastavin. Sairastuin vuosi, pari sitten krooniseen sairauteen, johon ei ole parannuskeinoa. Kesti liioittelematta reilun vuoden toipua taudin pahimmasta vaiheesta jossain määrin normaaliin kuntoon – takaisin ihmiseksi. Elämänlaatuni romahti, eikä se vieläkään ole kokonaan palautunut edes sille tasolle, jolla se voisi olla. Tämän vuoden ensimmäinen mielen valopilkku ja helpotuksen tunne tuli syyskuun alkupuolella Saksassa, jossain Mynssenin [ˈmʏnçən] lähellä, ajaessa autobaanalla 198 km/h kohti Adolfin loma-asuntoa.

Olen pitkin vuotta juossut erilaisten terveysalan ammattilaisten luona kuulemassa kaikenlaista. Koen saaneeni Helsingissä erinomaista hoitoa kunnan järjestämissä terveyspalveluissa, ja olen havainnut jopa perinteistä sympatiaa (kuka vielä muistaa tuon sanan). Monet palvelut, joita olen käyttänyt, ovat olleet minulle maksuttomia. Toki maksupuoli näkyy joka kuukausi tilinauhan kohdassa ”ennakonpidätys”, mutta kuitenkin.

Samalla on todettava, että mielelläni minä niistä olisin maksanutkin vaikkapa markkinahintaa ja ottanut pienemmän verotuksen, mutta minkäs teet, kun meininki on mitä se on.

Virheiden, noiden Helsingin edistyksellisten suuriruhtinaiden, iloksi myin autoni pois. Sehän oli varsin moderni tiisseliauto, kuten joku ehkä muistaa. Päästöiltään se oli huippuluokkaa: oli suodattimet ja kaikenmaailman takaisinkierrätysjärjestelmät.

Tilalle ostin vanhan japsikipon, jonka aito huippunopeus on noin 97km tunnissa. Ostohinta oli kolminumeroinen (totta). Pensaa palaa kyllä huolella mutta eipä tuota ajoa enää niin ole.  Vakuutusmaksut puolittuivat saman tien, ajoneuvovero laski, käyttövoi- siis kateusvero katosi, leimaa on ensi kesälle asti ja renkaita vuosikausiksi. Jos ongelmia tulee myyn auton satasella pois enkä oikeastaan edes häviä mitään. Pensaa vaan tankkiin ja menoksi!

Ysärin hienoja puolia oli, että autot olivat jo hyvälaatuisia mutta eivät kovin elektronisia ja epävarmoja sähköhärpättimiä, kuten nykyisin. Ei edes ”abseja” ole, ikkunat veivataan kammesta (muistatko!), keskuslukitustakaan ei ole, avain lukkoon ja vääntö kuten silloin ennen…. Ainoana niin sanottuna sähköherkkuna minulla on penkinlämmittimet etupenkeissä. Ja tehokkaat ovatkin. Ohjaustehostin on mainittava erikseen, hieno, hieno varuste autossani. Sekin on hydraulinen. Tuntuma tiehen on hyvä eikä niin hervoton kuin monesti sähköiset tehostimet ovat.

Olen ollut erittäin väsynyt tänä vuonna. Alkuvuodesta minulla ei ole juurikaan muistikuvia, sillä nähtävästi kärsiminen on vienyt suurimman osan ajasta ja loput vähät energiavarastoni olen käyttänyt arjesta selviämiseen.

Lopetin työtkin jossain vaiheessa loppukesää. Aloitin sitten osa-aikatyöt aivan eri alalla ja muutuin siten minäkin alanvaihtajaksi keski-iän kynnyksellä, koska ikinä se sitten onkaan. Työ muuttui onneksi vakituiseksi ja nyt tuntuu, että jaksan sitä tehdä.

Ihmisarvoisesta elämästä syyllistäminen ja kaikkialle tunkeva mielipuolisen ideologian johdattama kyttäys, valvonta (”en ymmärtänyt että” vrt. ”noudatin vain saamiani käskyjä”, anyone?) ja ryöstäminen, erityisesti autoilijoiden ryöstäminen jatkuvat taas ensi vuonna.

Uusi vuosi, uudet holhoukset.

Kaikille muille paitsi sosialisteille oikein rauhallista joulua.

ps.

Menkää vaikka Saksaan aina välillä, jos vaan voitte. Hyvä tunnelma, upeat tiet, kunnon ruokaa, paljon oluita juotavaksi sekä röökiautomaatit monen bierkellerin seinässä. Hintaso nopeasti ajatellen noin puolet suomimeiningistä. Hyvä lounas + kolpakko olutta maksoi 9 euroa jossain pikkukaupungin kodikkaassa ruokapaikassa.

Gute Reise vaan.

IMG_2444

Erikoinen valonhäivä

Näin äärisäiden aikaan, eli kun kesällä on hiilidioksiidinperkeleen takia jopa meikäläisittäin hieman kylmä, on hienoa huomata pieni valonpilkahdus uutisviidakossa. Talouselämä uutisoi, että nuoret miehet muuttavat yhteiskuntaa ja että Suomi on nyt nautinnonhaluinen. Sohvanpohjalla makaava, kaltaiseni luontaishistorioitsija saattaisi todeta, että niinpä ne on tainneet ennenkin nuoret miehet muuttaa yhteiskuntaa. Naisille on siinä jäänyt pieni vaikkakin tärkeä sivurooli.

Valopilkkuna Talouselämä mainitsee, että ”kuluttajabrändien on yhä vaikeampi löytää vain yhden nimittäjän kuvaamaa kohderyhmää. Esimerkiksi ”syvänvihreitä” eli puhtaasti luonnon pelastamiseen keskittyviä kuluttajia on nyt aiempaa vähemmän.”

Tämäpä positiivista. Vihreä Aate eri värisyvyineen, jota vielä 80-luvulla olisi sanottu reippaasti kylähulluudeksi tai hörhöilyksi, on toivottavasti tulevaisuudessa jäämässä yhä sekavamman marginaaliporukan omaksi hiekkalaatikoksi, irrallaan meidän muiden normaalijärkisten ihmisten toiminnasta. Huvittavaa, ettei Totuudelliseen Konserniin kuuluva Taloussanomat mainitse asiaa omassa uutisessaan.

Kuten tiedetään, ei Vihreydellä ole hitonkaan tekoi luonnonsuojelun tai ympäristön hyvinvoinnin kanssa, vaan kyse punaisesta ja vallanhimoisesta vasemmistoaatteesta joka leirittää ihmiset radanvarsiin, tuhoaa puistot ja lähimetsät kaupungista ja pakottaa sinut hankkimaan ekokirppikseltä sikahintaisen fiksi-pyörän, ja päättää lyhyesti sanottuna kaikesta, sinun puolestasi.

Nuorissa on tulevaisuus. Toivotaan, että nuoriso on pirteänä toteuttamassa ihmisen ikiaikaista vaurastumisen ja yhteishyvän keinoa: kaupankäyntiä. Etenkin suomalaiselle, joka vielä tänäänkin poonuskortti takataskussa vaeltaa market-vaatteiden ylihintaiset lahkeet suhisten kohti vanhaa ruosteista Mondeotaan, tekisi terää perehtyä vaikkapa laadun ja tyylin käsitteisiin. Tässä asiassa panen toivoni nuoriin ja koen itsenikin jo kuuluvan menetettyihin sukupolviin, vaikken edes ole vanha.

Keskiviikkoillan kuriositeettina löysin netistä vahingossa hassunhauskan oikeiden vihreiden puolueen. Siinä porukassa ihmisruumiin muokkausta hiilimeininkien pienentämiseksi kaipailevat mengeliuksetkin ovat petollisia kapitalismin ja tuhon profeettoja. Kun vallankumousta tosissaan ajetaan, on viimeinenkin järjen valo perinteisesti ollut hyvä sammuttaa; vedenkeitin vaan pitää sammuttaa ensin.

vihr

Terveisiä tulevaisuudesta

No hei vaan taas, kaikki äänestäjät. Hyvinkö on mennyt? Kirjoittelen teille täältä tulevaisuudesta. Vuodesta 2047. Jos ihan lyhyesti sanon, niin aika ankeaa täällä on. Monet teistä eivät eri syistä selviä tänne asti, ja minäkin olen jo vanha mies. Vielä kuitenkin jaksan naputella tätä tietokonetta. Sähköä meillä täällä Globalsingissä on yleensä vain tunti tai pari per päivä. Parikymmentä vuotta sitten, kun Euroopasta sammuteltiin viimeiset ydinvoimalat ja metsät oli pitkälti jo hakattu raiskioksi energiapulan takia, kävi niin ikävästi, että ei meille tänne jäänyt kuin muutama hassu tuulivoimala.

Jos te siellä mietitte, miten niistä sitä virtaa riittää, niin eihän niistä riitäkään. Sama sakki, joka muutti Helsingin nimen Globalsingiksi, muistaakseni joskus 20-luvun puolivälissä, keksi, että vedetään surutta koko Itämeren ranta täyteen tuulivoimaloita. Siis Suomen alueella. No kyllä niitä sitten tehtiinkin. 500 metrin välein niitä on. Eihän niistä nyt toimi kuin ehkä muutama kymmenen, mutta ajatus oli kuulemma hieno. Joku Albania-fani kai sen keksi; piti olla myllyjä kuin Hoxhalla bunkkereita. Olin itsekin yhtä rakentamassa. Se taisi olla jossain Rymättylässä. Hyttysiä oli helvetisti. Ei naurattanut. Oli kesäkuu ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos oli lämmittänyt ilmaston niin, että juhannusviikolla oli puoliltapäivin 4 astetta lämmintä. Onneksi oli hyvät varusteet. Työmaalla kävi Suur-Kyösti itse. Te siellä tunnette samantapaiset tyypit arvonimellä presidentti. Se sanahan ei ole edes suomea. Kyösti on.

Täytyy pitää tämä kirjoitus lyhyenä. Sähköä tosiaan on vain parisen tuntia per päivä. Tuotanto on niin pientä, että siitäkin 90-prosenttia on varattu entisen Katajanokan alueella asuvalle puolue-eliitille. Siinä ne majailevat Rahapajankadun ja Pormestarinrinteen tietämillä. Nykyään ne tunnetaan kylläkin nimillä Vastuunkannonkatu ja Gaianrinne. Katajanokka on nimeltään Vihernokka.

Siinähän oli se siltakin – entisen Enson päärakennuksen kohdalla. Nyt siinä on konekiväärillä varustettu raja-asema, ettei köyhät hypi silmille tai häiritse eliitin yöunta. Minä asun täällä Itä-Pasilassa. Joku ehkä muistaa, että jo aiemmin laitoin kuvan täältä. Onhan täällä vähän harmaata, joo. Risuja poltellaan ja mitä nyt roskia löytyy keräilemällä. Aikaahan meillä on. Viimeiset yritykset laittoivat lapun luukulle joitakin vuosia sitten. Nyt on enää valtion leipäkortti ja vahva eliitti, joka työllistää noin 97 prosenttia niistä jotka vielä töissä käy. Mistään sitä ei kyllä huomaa. Velaksi kai ne elää. Minä en omista enää mitään, koska yksityisomistus kiellettiin melkein heti, kun ”ne” saivat lopulta Suomen lyötyä suohon joskus 2018, saattoi se olla 2019 myös. Naapurin Seppo keittelee pontikkaa. Laitontahan se on mutta niinhän se aina on ollut. Sepon nimi on tässä muutettu.

Autoja ei enää ole; paitsi eliitillä. Ne latailee niitä tuulivoimasähköllä ja ajelee tuossa Espalla kiekkoa. Järjetöntä touhua.

Täytyy nyt lopetella, että ehdin lähettää tämän ennen sähkökatkoa.

Nappasin parit kuvat joku vuosi taperin kun minulla vielä oli kamera. Helsingissä oli kuulemma jatkuvasti ruuhkia ja Eliitti lopetti ne kerralla yks tiistai. No sillä kyllä kadut tyhjeni. Ne autot, jotka jäivät keskustaan parkkiin, ne hajottivat perintiseen demarityyliin. Peilit potkittiin irti ja nakattiin liikennemerkit ikkunasta sinään. Nyt on tilaa kävellä. Ja fillaroida. Jos nyt tyhjillä kaduilla tykkää tyhjiä kortteleita käydä pällistelemässä.

 

Kuva

 

Aika vähän täällä on mitään muuttunut siitä, miten te tämä tämän kylän muistatte. Tuossa vasemmalla paikalliset ekohipit sai virtaa vanhaan taksiin. Siinä se on seissyt jo vuosikausia. Mistä liene kollit akun löytäneet. En viitsinyt kysyä. Nuorisoväkivalta on nykyään melkoinen ongelma, vaikka ihan hyväksyttäväähän se on ollut jo vuosia. Olosuhteidensa uhreja raukkaparat. Kapitalismi ja globaalit markkinavoimat tekivät tehtävänsä. Ei sellaisilta mitään vastuuta voi odottaa.

Kuva

Itse käyn joskus kävelemässä täällä ja muistelen menneitä. Eipä tässä paljon muutakaan tekemistä ole. Asukasluku on painunut muutamaan tuhanteen. Jengi muutti etelämmäs Eurooppaan Vihreiden vaalivoiton 2022 myötä. Ääniä ne sai 106 prosenttia lasketuista äänistä. Silleen kai se demokratia toimii. Tai niin mulle on kerrottu mediassa. Yks lehti vielä ilmestyy. Sen nimi on Ylen Totuus.

Ylen budjetti on nykysellään puolet valtion budjetista. Sitoivat sen johonkin kiinteään indeksiin ja Pasilassakin on nykyään muistaakseni jotain 33 000 työntekijää tuottamassa muutamaa uutista. Suurin osa niistä asuu jossain Hämeenlinnan seudulla nollaenergiataloissa, joissa on hiilidioksiidin takaisinottojärjestelmät. Sieltä on sitten sähköjunalla yhteiskuljetus Ilmalan seisakkeelle ja iltapäivällä takaisin. Ekologista, helppoa, eikä kukaan joudu maksamaan mitään, koska elämä Suomessa todella on ilmaista – on se. En tiedä miten asiat voisivat enää ihmisellä paremmin olla.

Kävellessäni takaisin Pasilaan onnistuin nappaamaan kuvan ilmastopakolaisista. Siis siitä jengistä, jota on lähtenyt kohti etelä-Eurooppaa osittain senkin takia, että täällä on niin karmean kostea sää nykyään jatkuvasti. Talvella on pakkasta ja lunta mutta muu aika vuodesta menee kylmässä tihkusateessa hytistessä. Kuulostaako tutulta?

Teitähän rahastetaan siellä ”nykyajassa” aika monenlaisilla maksuilla, koska tuhoatte Gaian woimat ja muutenkin olette niin vietävän itsekkäitä. Ette usko, vaikka teille lehdissä toitotetaan yksilöllisen elämän tavan ihailun loppumisen tärkeydestä ja siitä, miten Viisaat Miehet tietokoneillaan (kovalla palkalla) määräävät tulevaisuuden suunnan kuin mitkäkin inkojen poppamiehet. No minä voin täältä kertoa, että ihan samanlainen ilmasto se on vieläkin. Sadetta saadaan ja aurinko otetaan, niinkuin viime vuosisadalla laulussakin laulettiin. Sitä sadetta vaan on enemmän puoleisesti.

Niin se kuva:

Kuva

Siinä niitä menee. En tiedä lopulta pääsevätkö ne perille vai joutuvatko noissa viimeisissä junissa ”kulttuurileireille”, koska eivät usko aatteeseen enää. Kameran linssi oli vähän huurussa tämän jatkuvan tihkusateen takia, pahoittelut siitä.

Palailen taas, kunhan sähkö ilmestyy. Nyt jo valot pätkii. En luovuta vielä. Ihanata tämän on oltava, koska minulle on aina niin sanottu. Minä vielä elän ja sinnittelen Paremman maailman ja Tulevien Sukupolvein puolesta. Ei siinä pieni näläntunne paina mitään.

Gaian nimeen, terve!

 

p.s. älkää kertoko kellekään, että vähän epäilin tämän Järjestelmän ihanuutta.

 

Original vihree

Minähän olen oikeastaan vihreä. Siis semmoinen old-skuul tyyppi. Olen pikkutikasta asti ollut kova luonnon ystävä ja etenkin ennen aikuisikää liikkunut paljon metsissä ja soilla, järvillä ja joilla. Se oli aikaa ennen kuin CityVihreys löi läpi. Sen takia aidot vihreät arvot ovatkin minulle tärkeitä: tiedättehän näitä perinteisiä ja tylsiä juttuja niin kuin koskematon luonto, monimuotoisuus, eliölajit, aarniometsä (nuoremmat voivat katsoa kuuklesta mikä eläinlaji se on) linnut etenkin, suurpedot, pikkuötökät, kalat ja muut metsän menninkäiset.

Tekisipä mieleni väittää, että tällaisia me suomalaiset olemme; miehet ainakin suurimmassa osin. Arvostamme luontoa. En itse tunnet ketään, jolle asia olisi merkityksetön. Eläinten ja luonnon hyvinvointi kiinnostaa ja lähes jokainen tuttu ukko on ainakin jossain vaiheessa ollut eräjormana laavulla tähtitaivasta katselemassa. Suomalaiset ovat metsäläisiä, mutta ei siinä mitään vikaa ole.

Tuli nuorempana kalasteltua aika paljonkin, mutta sittemmin se on Helsinki-elämän takia jäänyt kokonaan pois. Niinpä on jäänyt myös kaikenlainen luonnossa liikkuminenkin todella vähiin.

Ehkä senkin takia ymmärrän City-Vihreää aatemaailmaa; eli sitä, kun sitä kosketuspintaa ei ole… mihinkään aitoon. Miettii nyt sitäkin, että Viher-Aatteen tyypithän ovat umpihelsinkiläisiä, jos eivät kaikki, niin suurin osa ainakin. Joissain blogeissa Aatteen Profeetoista käytetään nimeä Pyhä Perhe. Tämä perhe on sittemmin kerännyt ainakin 12 opetuslasta ja aivan liian ison joukon akolyytteja. Haavistonpeket ja muut rikkihassit… missä lie Munkassa kasvaneet ja ainoa aito luontoelementti oli ehkä Kekkosen kämpän katolla päivää paistatteleva harakka joulukuussa. Näkyy kai se talo, kun Ramsaynrannan puolelta katsoo.

Itselläni tuli pakkanen ja hiihtoladut tutuksi jo lapsena. Aina oli kylmä ja taisi olla nälkäkin. Sormet jäässä niin, ettei avainta saanut kodin oven lukossa käännettyä. Kesällä söi mäkärät niin, ettei nuotiolla ehtinyt makkaraa paistaa kosken rannassa. Ei siinä mitään hienoa ole, ei todellakaan. Mutta on niillekin hetkille jokin arvo annettava.

Jossain vaiheessa joku osti ensimmäisen hyttyshatun, mikä vähän auttoi metsässä rämpimistä, vaikka tiheimmissä puskissa se jäi kiinni oksiin jatkuvasti. Moniko teistä on uponnut munia myöten suohon? No toivottavasti ei kovin moni. Tai tippunut keväiseen jokeen. Ei kannata kokeilla. Eikä uskoisi miten isoja hyönteisiä Suomenkin metsistä löytyy. Etenkin kun niitä kaivaa paidan alta pois.

Sen takia aitovihreänä haluaisin, ettei joka helkkarin paikkaa Helsingissä rakennettaisi betonihelvetiksi. Kaupunkiluontokin on kaunista omalla tavallaan, vaikka sellaistahan se on saarekemaista ja lajistoltaan vähän köyhää. Eläimet ovat vähissä, kun kaupunki tappoi citykanitkin. Aidosti on annettava pisteet Helsingille kanien hävittämisestä. Niitä alkoi todella olla liikaa täällä.

Aamukävelyllä voi joskus, etenkin sateisen kosteana päivänä, haistaa raikkaan luonnon monet hajut ja tuoksut myös täällä Globaalin vastuunkannon ytimessä eli Stadissa/Hesassa. Se on oikeastaan aika hieno hetki kaupunkilaisen elämässä.

Vihreät, säästäkää Helsingin harvat viheralueet rakentamiselta. Kyllä Suomessa vielä tilaa riittää muuallakin. Eläintarha, Rajasaari ja monet muut ovat meille aitovihreille tärkeitä henkireikiä, ihmisten ja koirien ulkoilupaikkoja, monien kaupunkieläinten kotiseutuja, pikkulintujen pesäpaikkoja ja muutaman miljoonan hyönteisen koko maailma.

Vihreä, eikö betoni jo riitä? Muuta maalle, jos Helsinki ei kelpaa.

Kuva

Äänestyslippu

Huomasin, että pöydälläni on jo pari viikkoa ollut äänestyslipuke. En ole sitä edes lukenut, mutta kai se oikeuttaa äänestämään jossain EU-vaaleissa, jotka kai ovat lähiaikoina.

Jospa yllättäisin itseni ja kantautuisin lähikoululle puiseen koppiin raapimaan jonkin numeron paperinpalaan.

Voiko Vihreälle Utopialle jo antaa miinusääniä?

Rikkidirektiivit, energiantappomyrkkylamput, Helsingin ja vissiin kaikkien muidenkin mestojen viheralueiden muuttaminen betonihelveteiksi, autoilun rajoittaminen, radanvarsittaminen (mahtava termi, keksin äsken) pyöräilyfasismi, tuulivoimattomuus-lintusilppurit, kaiken kieltäminen, yleinen elitismi ja viher-päteminen, milloin-milläkin-syyllä-veronkorotukset, Gaian terve!, alkoholiholhous, tupakkaviha… no eiköhän tässä jo näitä tutuimpia syitä ollutkin.

eli sanalla sanoen gai´ismi.

 

Vähän toistoa

Kertaus on opintojen Gaia. Taloussanomat osaa kertoa, että myyjien työt keskustoissa katoavat kohti automarketteja peltojen reunoille. No sitähän se on. On sitä tässä itse kukin jo hyvän aikaa toistellut. Ehkä se kuulostaa vakuuttavammalta erikoistutkijakyöstin sanomana jopa gai´istin korviin.

Suomen ainoa kaupunki Helsinki (No, suosikkikaupunkini Tampere voidaan myös laskea tähän) saa nauttia tästä ilmiöstä vielä kiihtyvään tahtiin, koska Viherväki hankaloittaa autoilua sen minkä pystyy ja kykenee.

Vihreä aate – kuollut kaupunki. Helppoa kun sen ymmärtää.

Mutta hiton harmihan se on. Kaupungit on hienoja mestoja.

Tämän blogin Tulevaisuudentutkintajaosto sai käsiinsä Vihreiden vision vuoden 2047 Keski-Pasilasta. Hiljaista pitää, ihmisten päivittäinen ulkonaliikkumisaika on rajoitettu kahteen tuntiin ja viiteentoista minuuttiin.

Vasemman puolimmaisen talon kolmannen kerroksen ikkunassa  joku toisinajattelija yrittää epätoivoisesti lähettää kirjekyyhkyllä viestiä kaverilleen. Internet on sammutettu jo ajat sitten, sähkö todettiin turhaksi ja se sai niskaansa sellaiset Gaian vihat, ettei siitä todennäköisesti toivuta koskaan. Earth Hour laajennettiin sananmukaisesti koko ”öörthin” hetkeksi. Viimeinen valo sammui tältä pallolta syyskuun 13. päivä vuonna 2042 joskus iltapäivällä. Sen jälkeenpä kellotkin kiellettiin. Ja maailma oli valmis.

Suomen motoksi oli valittu ”ihmettelen, miksei tänne kaavoiteta asuntoja”

chi

 

Helsinkiä ihmettelemässä

Laitetaanpa pitkästä aikaa vähän valokuvaa täältä ”ruuhka-Suomesta”, Globaalin vastuun strategisesta tukikohdasta. Itseasiassa paikasta, josta Maailma Pelastetaan. Jos joku lukee tätä blogia ensimmäistä kertaa niin kyllä, Helsinki se on. Ajattele. Paikka, josta SE lähti. Nimittäin maailman pelastaminen. Hiilidioksidi tuhotaan, sitä ennen se kielletään. Ilmasto ei enää muutu (luit oikein) vaan se vakiintuu tasaiseen helsinkiläiseen lämpötilaan +5,9 astetta ukko-Celsiusta (ruotsalainenkin vielä). Eikö olekin uskomatonta.

Se mikä tästä touhusta tekee globaalia on, että lopulta koko maapallon keskilämpötila on 5,9 astetta. Se voi nyt kuulostaa hieman uskomattomalta mutta annapa olla kun Vihreät Teknologiat kehittyvät niin saavutamme autuuden. Samana päivänä kun viimeinenkin lämpimämpi, tai miksei kylmempikin, paikka maapallolla on saavuttanut tuon maagisen lukeman 5,9 astetta ukko-Celsiuksen nimeä, saapuu Pyhää Kolminaisuutta täydentämään Oikeudenmukaisuus ja Tasa-arvo. Paha hiilidioksiidi on kukistettu oikeamielisyyden miekalla ja — no, sit se maailma niinq pelastuis.

Muutin omalta osaltani ilmastointia ottamalla autosta automaatti-ilmastoinnin pois päältä, kokeeksi. Yleensähän se on päällä ja olen säätänyt sen +19 asteeseen, mikä muistaakseni on ekosoturien suosittelema sisälämpötila myös ihmisten asuntoihin.

Ruuhkaahan täällä ei ole mutta leikitään, että arkisin klo 15-17 saattaa joskus olla muutama sata autoa etenemässä hitaasti tiellä 101, joka kavereiden kesken on se Kehä Ykkönen. Ja silloinkin vain, jos rekka on vetäissyt liittymässä pöpelikköön, kuten pari päivää sitten kävi. Olihan siellä autoa jonossa – työmatkani tuplaantui. Se on prosenteissa paljon; tavanomaisen 20 minuutin sijasta matkustin 40 minuuttia. Useimmat muistavat, että normaali julkisen liikenteen tarjoama vaihtoehto on noin 50-60 minuuttia omalla kohdallani, mikä sisältää vielä vaihdon Kampissa ja reipasta kävelyä pakkasessa.

Tästä se lähtee:

Kuva

pieni kuvavisa: missä mennään?

 

Nastasankarit ovat tehneet teistä käänteisiä kiskoja. Auto pysyy urissa niin,

että voi avata silmät vasta kotosalla.

Kuva

Helsinkiä tuntemattomille kerrottakoon, että tässä ei ole Paskastanin pääkatu (tavallaan) vaan tämä urainen routapelto on Helsingin Pohjoisranta (pakkoruotsiksi Norra Kajen). Ja noissa vasemmalla olevissa taloissa asuu niitä rikkaita. Ne omistaa asioita. Niitä kunnon demari vihaa. Niiden pitäs muuttaa pois jos sosiaalidemokratia ei kelpaa. Ja jos ne muuttaa pois, niin sitten ne on pettureita, oikein isänmaanpettureita. Toisaalta demari nyt mitään isänmaata tarvitse, koska kaikki on yhteistä ja kansat vain jotain simmossii sosiaalisen median konstruktioita.  Joku pentele on vielä mennyt ostamaan Krunikassa laitteen, jota ei kukaan ihminen ikinä voi tarvita missään. Nimittäin Maseratin. Jos et tiedä mikä se on niin kvg.  Minäpä näin sellaisen siellä eräänä päivänä.

 

 

Kuva

 

Tässä yllä on sitten se Mäkelänkatu (huomaa ruuhkat myös wikipedian kuvissa). Se on semmoinen kokoojakatu ja Vihreän Väen erityisessä kyttäyksessä. On kameratolppaa ja sitten näitä koristevaloja, joita liikennevaloiksi kutsutaan. Joskus tällä kadulla on nähty autojakin,  ja sinisiä miehiä sohimassa hiustenkuivaajaa muistuttuvalla laitteella vastaantulijoita mielessään kerätä lisää veroja.

Mutta näkymä on yleensä tuollainen, ellet sitten ole työmatka-aikaan liikkeellä. Ruuhkaa, ruuhkaa. Ei etene mihinkään.

No eihän se etene kun 20 metrin välein loistaa punaiset valot pahimmillaan parin kilometrin matkalla. Väkeä on kuin Tokiossa jos Tokiosta poistetaan kaikki väki.

Tämmöstä se täällä Helsingissä on. Nyt vaan odotellaan ruuhkamaksua, gps-paikannusta ja kaikkee muuta viherkivaa.

Gaian johdattamaa viikonloppua!

 

LISÄYS: jos jotakuta kiinnostaa lukea Globaalin vastuun Strategiasta, niin tässä linkki kaupungin selontekoon.

Se jäi nyt mietityttämään tarkoittaako ”kaikkien asukkaiden kulttuuristen oikeuksien kunnioittaminen” mitä?

Sitäkö että muhamettilaiset voivat kivittää ja silpoa toisiaan Hakaniemen torilla.

Sitä sen nimittäin pitäisi tarkoittaa. Kivitys on kulttuuria sekin. Se on sitä monikulttuuria.

 

 

 

Painukaa h**vettiin Helsingistä, kaupunki on Vihreiden

Vihreiden taistelu Tulevien Sukupolvien, Globaalin vastuun ja ties minkä puolesta jatkuu yhä kovenevin ottein. Olen tästä niin paljon kirjoittanut, että pidetään saarna lyhyenä.  Kirjoitin vuosi sitten otsikolla Helsingin tuho samasta aiheesta. ”Pääteokseni” kirjoitin vuodenvaihteessa (Vihreä aate ei toimi). ”Ketä” kiinnostaa, suosittelen lukemaan nuo ensin.

Nyt on kuitenkin varmistunut, että ”Helsingin kadunvarsien asukaspysäköinnin vuosimaksu nousee vähitellen 120:stä 360 euroon eli 200 prosenttia”, tämänkin kertoo Talouselämä.

Eikä tosiaan siinä vielä kaikki. Ns. kakkosautosta, joita etenkin perheellisillä parempituloisilla mutta myös ihan tavallisilla työssäkäyvillä, itsenäisillä ihmisillä on, peritään jatkossa rangaistusmaksuna puolitoistakertanen asukaspysäköintimaksu, mikäli auto on samassa taloudessa ns. kirjoilla. Reipasta touhua. Mutta sitä se kommuunielämä on. Kaikille kaikki tasan, mikä on minun on minun ja mikä on sinun on meidän.

Viesti on selvä: Helsingin kaupunki, joka valitettavasti on yhä Suomen pääkaupunki, toivottaa menolipun helvettiin niille ihmisille, jotka haluavat liikkua helposti, itsenäisesti ja omilla aikatauluillaan. Otan viestin vastaan rentona, sillä olenhan suunnitellut muuttoa täältä Vihreyden ytimestä pois jo hyvän aikaa.

Vihreiden ja vihreiden, eli lähes kaikkien nykyään täällä piäkaapunnissa, fantasiat moottoriteiden bulevardisoinnista ovat saaneet lisää tuulta alleen, samoin Manskulle viritellään jotain kävelykatua keskelle parasta ja Suomen ainoaa kaupunkimaista ympäristöä. No, siinäpähän virittelette.

Bulevardisoinnissa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, mistä olen jo vuosia yrittänyt puhua: kun ruuhkia ei ole, niitä on tehtävä. Ainoa keino saada tänne pikkukylään ”ruuhkia” on hankaloittaa autoilua tarpeeksi. Ja sitähän täällä on sujuvasti tehty jo vuosikausia. Tietysti tuo eufemismi bulevardisointi (jotenkin kalskahtaa sana sosialisointi mielessä) on siinä ihan omaa luokkaansa.

Siitä, miksen käytä julkisia kulkuvälineitä, kirjoitin jo viime maaliskuussa. Se mikä tuosta kirjoituksesta on muuttunut, on suhtautuminen ratikoihin; nykyiset riittävät.

Julkinen liikenne ja Vihreä Aate – jotain niin ihanaa, että ihmiset on pakotettava niihin.

Koko touhu sai alkunsa Suomesta

Näyttäisi uutisten perusteella siltä, että EU rakentelee erityisen päräyttävää valvontajärjestelmää. Mikäpä siinä, antaa tulla vaan, sillä kansalaiset rakastavat ja himoitsevat näitä järjestelmiä. Ja sitä paitsi kommunismiin on vielä vähän matkaa, vaikkei sitä matkaa ole yhtään niin paljon kuin vasemmistolaiset, kommunistit, sosialistit ja monet muut vastaavat luulevat. Mutta vähän sitä vielä on ja se meidän on (valitettavasti) yhdessä kuljettava käsi kädessä, kiltisti yhä ja alati lisääntyviä maksuja maksellen.

Uutisen mukaan

Pian lähes kaikista EU-maista löytyy tietokone, jolla pääsee käsiksi valtavaan määrään salaisia raportteja, satelliittikuvia ja jopa sotilastietoa. EU on markkinoinut valvontaa merellisenä yhteistyönä. Mukana on kuitenkin myös muuta kuin merellistä tietoa.

EU alkaa esimerkiksi kerätä kaikkien ulkomaalaisten sormenjäljet ulkorajoillaan. Rajat ylittävistä ihmisistä kootaan ehkä maailman suurin tietopankki.

No hittolainen, siinäpä dataa jota tarkkailla. Tuhannet työllistyvät suojatyöpaikkoihin, tulee lisää verorahaa eikä tarvitse säästää sopeuttamalla ja korottamalla veroja. Tämähän on melkein kuin ikiliikkuja!

Jotain erityisen huvittavaa on siinä, että jostai on kaivettu gai´isti, ekosoturi mökki-Cronberg, jonka tehtävä on kai ”pelätä” tätä kyttäysjärjestelmää ja oletettavasti sitä kautta houkutella hieman lisää äänestäjiä Vihreille, jotka kuitenkin sitten lopulta kannattavat, elleivät peräti ole itse suunnittelemassa koko helkkarin touhua (no ei Virheillä sellaista valtaa ole).

Uutisen hauskin ja hupaisin kohta aiheuttaa välittömän naurunremakan:

Koko kehitys on saanut alkunsa Suomesta.

Ei muuta kuin iloisin mielin kohti Euroopan Komission unelmaa suuresta Eurosto-leiristä!

Oman sormenjälkeni jo luovutinkin tuossa loppuvuodesta virheettömälle Suomen Poliisille, virkakyllikin todetessa ”Poliisilla ei ole oikeutta näihin sormenjälkitiedostoihin – vielä”.

Gulagin aidan takana on aina tilaa vielä yhdelle, joka luottaa sokeasti viranomaiseen.

Kuva