Archive for the ‘viina’ Tag

Kone alkaa hyytyä

On myönnettävä, että parin viime viikon uutisotsikot ovat aiheuttaneet minussa taisteluväsymystä ja alakuloa.

Pelkästään jo se, että Vihreät suunnittelevat helsinkiläisille satojen eurojen rangaistusmaksua vuositasolla auton omistamisesta, aiheuttaa suurta ahdistusta. Lukekaa vaikka paikallisen helsinkiläisen lahkon ylihörhön blogia, niin ymmärrätte.

Lisäksi en jaksa enää edes nauraa Esa Österpöllön tyyppisille tosielämän karikatyyreille, joita elätämme eri virastoissa tuhansittain ja taas tuhansittain vuodesta toiseen. Nykyään nuo tuon tyyppiset uutiset lähinnä masentavat, sillä ne henkivät, ettei mitään parannusta tilanteeseen ei ole tulossa.

Kannattaa tuosta Taloussanomien haastatteleman holhooja-Esan uutisesta huomata ainakin reippaan neuvostohenkinen toteamus:

Jos naapuri vaihtaa autosi renkaat ja annat kiitokseksi pullon tuontiviinaa, teet väärin, Österberg sanoo.

ja se hauska tieto, että todennäköisesti valtion laskuun on joku firma kuvannut suomalaisia Tallinnassa ostamassa viinaa. 16 vuorokauden ajan ovat kamerat käyneet. Suomalaisista ”yrityksistä” jotka elävät täysin verorahoista voisi joku aikaansaavampi kirjoittaa vaikka kirjan.

Meno on sanalla sanoen lohdutonta.

Keskityn nyt joksikin aikaa  ”nelivuotissuunnitelmani” hiomiseen.

Suosittelen jokaiselle Henri Heikkisen kirjaa Elämää hyvinvointivaltiossa

Kaikki tarvittava on sanottu siinä ja useissa suomalaisissa blogeissa. Ehkä jotain on sanottu tässä meikäläisenkin blogissa, mene ja tiedä.

Jos alkoholi ja masennus ovat sinulle tuttuja aiheita ja haluat niistä jonkun kanssa vaihtaa ajatuksia, laita ihmeessä meiliä, voimme jutella nimettöminä reilussa ”toverihengessä”.

Toistaiseksi se on over ja out täältä kelopuun oksalta.

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 7. Virkamies tietää

Panimotuotteiden myynti notkahti viime vuonna 6,2 prosenttia. Sehän on oikeastaan aika paljon, eikä lehtitietojen mukaan vastaavaa pudotusta ole aiemmin nähty. Jutta ja kaverinsa eri virastoissa ovat todella panneet toimeksi ja verotus on alkanut purra.

Jonkin ministeriön virkamies-Isto tarinoi Taloussanomissa, että ” alkoholihaitat ovat vähentyneet ihan silmissä, valtio on saanut lisää verotuloja, matkustajatuonti ei kasva ollenkaan ja kulutus on vähentynyt”.

Minä en tiedä miten tuo yhtälö on laskettu mutta minäpä en olekaan valtion virkamies tai hallintoneuvos.

Oma linjani on pitänyt. Panimotuotteiden, eli omalla kohdallani keskioluen, ostaminen on vähentynyt rajusti ja vähittäismyynnistä ostaminen on loppunut kokonaan aiemmissa tarinoissa mainituista syistä. Eilen innostuin kyllä kumoamaan muutaman tuopin paikallisessa pubissa. En jaksanut tällä kertaa edes hintaa miettiä, vaikka kieltämättä 8 euroa tuopista tuntuu kovalta hinnalta, etenkin kun niitä illaan mittaan muutamia menee kurkusta alas. Työmies voi nykyhinnoilla kipata päiväpalkkansa illan aikana. Erikoistahan se on, että Tallinnan-laivalta saa yhä kympillä 24 tölkkiä olutta.

Tänään tietenkin on pieni pöhnä ja heikottaa mutta ei anneta sen nyt häiritä sunnuntain viettoa. Olut oli hyvää ja jopa kahdeksan euron hintainen I.P.A. maistui erinomaiselta, ”kuin kotona Englannissa”.

Kuulin hauskan tarinankin tällä viikolla. Maakuntien toimintaa kai se enemmän onkin, mutta ymmärrettävää ja taatusti Jutan ja kavereidensa haluaman linjan mukaista. Eräälläkin paikkakunnalla on kuulemma tapana, että pieni piiri järjestää aina vuoronperään ”hakijan” joka sitten lähtee Tallinnaan pakettiautolla tai jollain kartanovolvolla ja hakee sieltä kerralla juomat useammalle kuukaudelle. Kympin lavoja myydään 15-20 euron hintaan tutuille ja tuntemattomille.

Kartanovolvoon oli yhdellä keikalla saatu tungettua tarinan mukaan 80 lavaa olutta. En tiedä onko tuo tottakaan mutta täytyy sanoa, että suomalaisella on asenne kohdallaan kun jano yllättää.

Nostakaa vaan lisää niitä veroja, Jutta ja kaverit.

Hymyä huuleen!

Kuva

————————————————————

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 6: Vapun jälkeen

Osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 5: Kun jano ei lähde juomalla

Rakkain harrastukseni juominen on vähentynyt vuosi vuodelta. Siitä on enää muistot jäljellä. En tunne itseäni enää siksi samaksi ihmiseksi, joka nuorempana keskitti kaiken energiansa juomiseen. Sitä se käytännössä oli, tajuan sen nyt vuosien kohtuukäytön ja kliseisesti ”uuden elämän” jälkeen. Anonyyminä se on helppo myöntää. Juominen oli tavoite, päämäärä, syy, tarkoitus. Sen ympärille rakennettiin oikeastaan kaikki muu tai kaikki muu jotenkin tuki sitä. Se oli ensimmäinen asia mielessä aamulla herätessä ja varmaan myös viimeinen illalla ennen nukahtamista. Kovin paljoa en liioittele, kun näin sanon.

Elämäni hienoin kokemus on, yhä, ensimmäinen känni tai humala, tai millä nimellä sitä sitten kutsuukaan. Varmaan se useimmille, etenkin miehille, on ensimmäinen tai toinen kerta eri tavalla kosteissa merkeissä mutta minulle ei: minä olen kokenut voimakkaimman ensikertani Kuningas Alkoholin kanssa. Mikään koskaan sen jälkeen eikä varsinkaan sitä ennen ole tuntunut niin hyvältä ja oikealta. Se oli paras kaverini ensi tapaamisesta lähtien. Rakastuimme toisiimme välittömästi, etenkin minä alkoholiin, sillä tuskin juoma sinänsä minusta piittasi. Kuljettuani jollain tapaa jopa pitkän ja monivaiheisen tien nykyhetkeen alan nähdä syitäkin sille, miksi etanolista lopulta tuli niin keskeinen asia elämässäni varsin pitkäksi aikaa. Toki osa asiasta voidaan panna geenienkin tilille, mutta tuskinpa ne ovat koko totuus.

Nykyäänkin, kun olen jo lopettanut säännöllisen kippaamisen ja keskittynyt muihin asioihin, joudun myöntämään, ettei mikään näistä nykyisistä mielenkiinnon kohteista aiheuta yhtä voimakasta tunnetta tai tunnu muutenkaan, rehellisesti sanoen, niin hyvältä ja mielekkäältä kuin juominen. Mutta kuten sanonta kuuluu: ”näillä mennään”. Toinen vaihtoehto olisi niin paljon karumpi, että on tyydyttävä tähän rooliin – on elettävä. Pidettävä pää kasassa ja huolta itsestä ja ympärillä olevista.

Tänään olenkin ollut kaksi viikkoa tipatta. Ei se vaikeaa ole enää. Kerron joskus, miten tähän on tultu ja kuinka tie lähti viemään eri suuntaan. Itse matkankin varrelta on lukuisia tarinoita. Ne ovat hauskojakin monet, sattumuksia on eri mantereiltakin, olen tavannut lukuisia hienoja ihmisiä pitkälti alkoholin ansiosta, jos näin voidaan sanoa. Toki siellä on muutamia tapauksia, joita en mielelläni muistele, mutta kokonaissaldoa tarkastellessa niitä on yllättävän vähän.

Viikonloput tuntuvat selvin päin pitkiltä. Mutta en minä tästä maasta enää alkoholijuomia osta kuin poikkeustapauksessa. Minulle riittää tämä holhous ja verotus jo muutenkin. En maksa enää yhtään ylimääräistä euroa alkoholiverotuksessa. Jos joskus juonkin, kumoan muutaman tuopin lähibaarissa ja muistelen miltä tuntui teini-ikäisenä, kun elämä oli edessä ja nousuhumala alkoi potkia nuorta mieltä eteenpäin. Sitä tunnetta en koskaan sen jälkeen enää saavuttanut, vaikka niin kovasti yritin.

Jos joku teistä lajitovereista painii juomisen kanssa ja haluaisi vähän hillitä sitä janoa, voin sähköpostilla kertoa tarkemmin jotain omista kokemuksistani. Raivoraitista saati absolutistia minusta ei tullut, sillä ei sekään tuntunut omimmalta tieltä, mutta kohtuukäyttöön pääsin. Siitä olen todella ylpeä.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 4: Simaa!

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2: Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 4 – Simaa!

Kun tässä nyt jo kohta neljä kuukautta on ollut ostamatta alkoholia vähittäismyynnin puolelta, niin ei se janokaan sillä tavalla enää vaivaa. Pari tölkkiä ostin maaliskuun alussa, siinä se on tämän vuoden saldo. Anniskelupaikoissa olen jonkin verran kipannut, mutta vähentynyt sekin on. Kyllästyin kertakaikkiaan koko ajan kallistuviin hintoihin, veronkorotuksiin ja yleiseen holhoamiseen.

Viimeiseisin käsittämätön tempaisu Kasarmintorin S-marketin simainen ”hassuttelu”, jossa keski-ikäiselle naiselle ei myyty simaa.

Aidosti: minä lopetan käymisen S-marketissa, S-liikkeissä ja kohta varmaan kaikissa muissakin liikkeissä, jos tämä pelleily jatkuu. Esitän tässä vaiheessa vain yhden kysymyksen: kun tässäkin mielettömyydessä on tarkoitus käsittääkseni suojella lapsia, kuinka se estää sitä lasta saamasta alkoholia jos minä, tai kuka muu tahansa, näytän paperit kaupan kassalla ostaessani kymppikassin bisseä ja sen jälkeen kuljetan sen kassin sille alaikäiselle, joka silmät kiiluen odottaa kaupan nurkalla, ja otan vielä ”hakuja” päälle.
Silloin kun minä nuori olin, sai ”hakija” palkaksi ”hakuja”. Todennäköisesti kaikki muut paitsi valtion sossutädit ja -sedät tietävät, mitä tarkoitan.

Miten määritellään ”alle 30-vuotiaalta vaikuttava”? Miltä ”vaikuttaa” 30-vuotias, entä 31-vuotias?

Onko sima edes alkoholituote alkoholilainsäädännössä?

Mikseivät näiden järjettömyyksien keksijät tule omilla nimillään ja kasvoillaan ihmisten eteen perustelemaan näitä alati lisääntyviä kyykytys- ja holhousasetuksia?

Suositukseni kaikille: lopettakaa alkoholin osto Suomesta. Tilatkaa netistä ulkomailta, käykää Virosta tai muualta, tai kerätkää vaikka isompi porukka, joka siten hakee ”kuorman” ulkomailta. Alistumalla saa vain lisää paskaa niskaansa.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 3: Suomalainen demari

Osa 2 Tuttu tunne

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

 

Mainostan alkoholia

En tarkkaan tiedä miten herttaiset ja suojelevat tädit virastoissa aikovat rajoittaa ”kuluttajien itsensä jakamia sisältöjä” mutta minätikka laitan tähän kuvan oluttuopista.

Tottahan se on, eikö kukaan ajattele lapsia. Ajatteleeko kukaan nuoria? Nuoriso on pilalla. Vaadin lisää kieltoja ja rajoituksia. Tulkaa apuun, virastoihmiset!

2013-04-06_22-25-38_876

 

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 3 – Suomalainen demari

Kokoomusdemari Pauli Kiuru haluaa sääntelyä myös Viroon.  Demarikollegansa Guzenina-Richardson säestää, että neuvotteluja alkoholin hinnoista Viron kanssa on käyty. Pitäisi kuulemma yhtenäistää hintoja ”järjettömän viinarallin” lopettamiseksi. Ei tule mieleen kovin nopeasti mitään niin typerää, kuin hakea suomalaiset viinat halvemmalla ulkomailta takaisin Suomeen, siinä missä ne voisi ostaa lähikaupasta työllistäen suomalaisia ja jättämällä rahaa tänne.

Rallihan loppuu kun ALKOn monopoli lakkautetaan, järjetön verotus ja sääntely lopetaan sekä siirrytään tässäkin asiassa kohti sivistysmaiden tasoa. Mutta missä on Jutta? Jutta tiesi, ettei ”viinaralli” kiihdy. Jutta ja Maria toki tietävät mikä minulle on parasta, joten pitänee olla hiljaa ja juoda kivennäisvettä.

kohtaaminenespLS_503_vl

Suosittelen kaikille alkoholien ostamista jostain muualta kuin Suomesta nyt, kun se vielä on sallittua.

Sarjan aiemmat osat luettavissa:

Osa 1: Veroja ystävällisesti korottaa hän

Osa 2 Tuttu tunne

 

—————————————————————–

Alkoholiverokapinallisen elämää, osa 2 – Tuttu tunne

Sarjassamme aiemmin tapahtunutta: kyllästyin Jutan ja kavereidensa veroihin ja niiden jatkuviin korotuksiin sekä siihen, että joku maailmanpelastaja keksi säännön, että ”tarkastamme henkilöllisyyden kaikilta, jotka vaikuttavat alle 30-vuotiailta”. Vaikka itse olen jo tuon iän ylittänyt, tai oikeastaan sen takia, en alistu siihen, että minulta kysellään papereita ostaessani muutaman pullon bisseä lähikaupasta. On vielä mahdollista, että jonkun kassatyttelin mielestä ”vaikutan alle 30-vuotiaalta”, mikä on asia, jota kukaan ei kai kykene mitenkään määrittelemään. Tiedän tapauksen, jossa papereita on kysytty yli 40-vuotiaaltakin mieheltä. Suomi on merkillinen maa mitä kyttäämiseen ja holhoamiseen tulee.

Niinpä tein uutenavuotena päätöksen lopettaa alkoholin ostamisen vähittäismyymälöistä ja siirtää hankinnat ainoastaan anniskelupaikkoihin ja ostaa isommat määrät Tallinnasta.

Jutan kyseenalaiseksi ansioksi on mainittava, että alkoholinkulutukseni todella on vähentynyt. Painoakin on pudonnut jonkin verran.

Vähäinen alkoholinkäyttöni liittyy myös siihen, että krapulat tuntuisivat pahenevan vuosi vuodelta. Jos parikymppisenä jaksoi kipata aamuyöhän asti ja lähteä töihin parin tunnin yöunilla, niin enää sellainen ei onnistuisi. Nyt menee vähintään vuorokausi toipuessa, joskus kaksikin. Jutalta jää minun takiani nyt muutama veroeuro keräämättä, sillä muutenkaan alkoholi ei maistu enää samalla tavalla kuin nuorempana. Olen suoraan sanoen jo hieman kyllästynyt koko aineeseen. Joskus on kuitenkin mukava kumota jokunen tuoppi kaverin kanssa ja ihmetellä maailmaa, puhua autoista tai reissuista. Naisistakin on joskus puhetta.

Heikko olohan siitä tulee, mutta kyllä sen silloin tällöin kestää; tänäänkin.

2013-04-06_22-25-38_876

Hiljaiseksi vetää

Helsingin Sanomat tietää kertoa, että Vihreät on suosituin puolue alle 25-vuotiaiden keskuudessa. Nuorisossa piti olla tulevaisuus. Onkin varmaan, mutta millainen? Haluavatko vihreät sitä lopulta itsekään? Onko se jotain niin ihanaa, että ihmiset täytyy pakottaa siihen?

Jostain ne tulivat laajempaan tietoisuuteen, muistaakseni 90-luvulla. Kun olin koulussa oli Kekkonen, Neuvostoliitto, opettajan mielestä jääkausi tulossa ja uskonnonopettaja sanoi, että taudit ja sairaudet johtuvat synneistä. Lapselle nuo olivat kaikki yhtä todellisia asioita. Sittemmin jossain vaiheessa kuoli Kekkonen, vähän sen jälkeen kyykkäsi Neukkula, jääkausi (ja väestöräjähdyskin) peruttiin.

Huomasin varsin nopeasti, että taudit ja sairaudet johtuvat ihan muista asioista kuin synneistä eikä mitään syntejä olekaan, minkä lopputuloksena erosin kirkosta, mikä oli yksi elämäni vapauttavimpia hetkiä. Ei tullut salamaa otsaan eikä Jeesusta ole näkynyt, vaikka jo 30 vuotta sitten revittiin ”Jeesus tulee oletko valmis” -lappuja puhelintolpista irti. Osa minusta odottaa yhä, myönnän. Olisihan se näky. Taisivat valehdella koulussa useammastakin asiasta.

Sitten ne tulivat jostain ja alkoivat käydä taisteluaan milloin mitäkin vastaan mutta useimmiten lähes kaikkea vastaan yhtä aikaa. Luontoa piti suojella, mikä kyllä oikeastaan kaikille tapaamilleni ihmisille oli sitä ennenkin itsestäänselvyys. Aloittivat taistelunsa varmaan rasvasta ja suolasta, minkä seurauksena ruoasta tuli lähes mautonta. Tupakka kulki siinä mukana ja on nyttemmin jo lähes nujerrettu.

Sitten piti kierrättää, tuli biojätettä, lajittelua, sittemmin pakollista lajittelua. Valtava kuorma-auto hakee banaaninkuoret tuosta pihan perältä. Eko-sitä ja eko-tätä. Vesikin kuulemma loppuu. Sähköä piti säästää. Ydinvoimasta ne aina jaksavat pauhata. Ne ovat tulevien sukupolvien asialla siinäkin. Ihmisten, joita ei ole edes olemassa.  Alkoholia viedään takaisin Alkoon sitä vauhtia, että heikkopäistä hirvittää. Harmittaa, koska välillä janottaa, enkä tarvitse valtion apua siinä asiassa.

Avasivat rajatkin, mokomat. Mukavahan se on matkustella ja olenpa itsekin käynyt maailmalla. Varsin rauhallista ja hauskalla tavalla tunkkaistahan täällä olikin ennen monikulttuuria. Vaan ei ole enää, nyt värisee ja väpättää etnisesti. Luomua piti syödä. Kallistahan se on kuin mikä, joten en syö. Ruokakin oli loppumassa ihan kohta koko maailmasta. Varmaan tajusivat itsekin ettei se lopu, vaikka väestöräjähdys tavallaan tulikin, kun afrikkalaiset tuplasivat väkilukunsa noin 20 vuodessa; taitavat tuplata jatkossakin. Mahtuuhan tänne, tervetuloa.

Öljyhän niiltä loppuu joka toinen torstai. Ensi viikolla pumpataan viimeiset pisarat Äiti Maasta. Lihaa älä syö, eläinten ystävä. Liha on murha, kuulemma. Joskus luulin, että ei niitä niin tuo seksikään kiinnosta. Väärässä olin, ohjeet viherseksiin on olemassa jo vuodelta 2002. Porukan miehille lieneekin nakki varma, kun värisevin äänin saarnaa ylikansallisten yhtiöiden riistämistä luonnonvaroista  kesäleirillä. Kesäyössä on taikaa, tiedän. Suomessa vieläkin ekologisempaa jyskytellä kesäisin ulkona, kun valoja ei tarvitse polttaa. Energiansäästöä, nähkääs. Viidakossa kaikki on toisin, monesti paremmin, koska siellä on sitä ”luontoa”.

Seuraavaksi ne alkoivat pelastaa koko maapalloa. Kehitysyhteistyötä, kummilapsia, feissareita, jotka ahdistelee kaduilla, mitä kaikkea Maailmaa kylässä –  ja bongorumpu soi. Keksivät, että jos jostain saa valkoisen syntisen miehen kiinni, niin autolla ajamisesta.  Julkista liikennettä pitäisi suosia. Polkupyörällä ajamaan heti, koska kotona Damissakin ne ajavat.  Siihen ne ovat panostaneet kyllä.

Hiilijalanjälkikin minulla kuulemma on, vaikkei minulla ole hiiltä jalkapohjissa. Verotus toimii ja tappaa romuautoilla ajelevaa kansaa. Hiilidioksidi oli ovela veto. Erittäin ovela. En muista, koska se tuli, mutta nyt se on kaikkialla. Talvenkin peruivat, kiitos siitä. En ole talven ystävä. Lumi on muisto vain, jäähyväiset lumelle.  Eniten harmittaa, ettei sitä huomaa muusta kuin siitä ettei Helsingin lumisia katuja enää nähtävästi tarvitse aurata talvisin.

Ne lisääntyivät ja täyttivät maan monella tapaa. Sukupuolia ei enää ole, voit valita itse. Aina ne kuitenkin tietävät, mikä minulle on parasta. Niillä, jos kellä, on ratkaisut asioihin. Saat ne selville kysymättäkin, sillä ne kertovat kyllä.  Ne tietävät mitä minä tarvitsen ja varsinkin sen, mitä en tarvitse.

Mitähän ne vielä keksii. Se minua oikeastaan eniten tässä jännittää. Nyt niillä nimittäin on kannatusta.

———————————————————-

Alkoholiverokapinallisen elämää I – Veroja ystävällisesti korottaa hän

Jutan innoittamana aloitin Alkoholikapinan. Janoisena lintuna huomaan välillä kaipaavani erityisesti keskiolutta. Myönnettävä on, että sorruin ostamaan lähikaupasta pari pulloa tuota elämän eliksiiriä eräänä iltana.  Ei anneta sen kuitenkaan vesittää hyvin alkanutta taisteluani Jutan ja kavereidensa keksimiä veroja ja niiden jatkuvaa korottamista vastaan.

2013-03-27_12-30-21_386

Lehdestä on itse kukin voinut lukea yritysten verosuunnittelusta monenlaista. Omalta osaltani ”verosuunnittelu” on edennyt jo varsin pitkälle.  Olen minimoinut oikeastaan kaiken veronmaksun minkä voin. Ostan Suomesta käytännössä enää vain elintarvikkeet (maailmanennätyshintaan!), ravintolapalveluja ja polttoainetta. Jo useamman vuoden ajan olen tilannut lähes kaiken netin kautta ulkomailta ja hoitanut esimerkiksi vaateostokset ulkomailla käydessä. Tarkalle metsänelävälle se tarkoittaa tuntuvaa säästöä tai ainakin sitä että samalla rahalla saa enemmän.

Auton olen huollattanut Tallinnassa merkkiliikkeessä. Parturissa käynti hoituu siinä odotellessa. Autonhuollon kertasäästö voidaan laskea sadoissa euroissa. Luonnollisesti tankkaan siellä samalla. Palvelu on ollut totta puhuen parempaa kuin täällä koskaan yhdessäkään autoliikkeessä. Suunnitelmissa on myös siirtää hammaslääkärikäynnit Viroon. Etenkin autonhuollon hinnoittelu on erittäin selkeää, mistä voisivat suomalaiset korjauspajat ottaa oppia. Samalla kertaa ostan myös tupakat, vaikken edes polta. Lisäksi ostan sieltä jatkossa myös alkoholijuomat. Tähän mennessä en ole yksinkertaisesti viitsinyt kantaa niitä edes autoon asti siellä käydessä.

Varsinaisesta rahansäästöstä ei tässä ole kyse. Sama määrä euroja menee lopulta, luulisin niin. Matkatkin maksavat ja mukaan tarttuu aina jotain ylimääräistä. Kyse on enemmänkin periaatteesta eli halusta olla tukematta nykyisten demarihallituspuolueiden politiikkaa ja holtitonta rahankäyttöä yhdelläkään ylimääräisellä sentillä.

2013-03-27_13-05-21_976

Kuvassa sattumalta yksi suurimmista syyllisistä ajoittaisiin jonoihin Helsingissä: Hämeenlinnanväylältä meneen vain yksi kaista yli Hakamäentien Mannerheimintielle. Siis vain yksi kaista. Toinen kaista on varattu Paremmille Ihmiselle ohituskaistaksi (bussikaista) ja on siten mahtava osoitus poliittisesta priorisoinnista.

Voimmekin todeta, että  verotus todella toimii: kansalaisten ostovoima huononee ja apuun tulee SDP&Kokoomus apupuolueineen korottamalla veroja. Kuinkahan kauan tämä sirkus vielä pyöriikään.

Ja kun monopolien ja sääntelyn maassa elämme voi vain ihmetellä miksi Alko on kiinni juuri niinä päivinä kun sen erityisesti pitäisi olla auki. Käytän pääsiäisen pohdiskelemalla miksi ihmeessä Alkossa on niin paljon päälliköitä, tarvitaanko todella noin 2700 ihmistä myymään monopoliviinaa veronmaksajille,  ja mitä ihmettä mahtaakaan viinakaupan yhteiskuntavastuuasiantuntija tehdä vuodesta toiseen.

2013-03-28_16-05-21_542

Tai ehkäpä Kossupulloonkin on suunnitteilla jotain synninpäästöön liittyvää.

Mull´ on jano, Jutta

Suosikkiaiheeni alkoholi on taas otsikoissa. Minä pidän alkoholista ja erityisesti oluesta. Pääasiassa sen takia, että se maistuu hyvältä monine makuineen ja eri tyyppisine ilmentymisineen, siihen liittyy lukuisia mukavia muistoja, se on erittäin kansainvälinen, ellei suorastaan monikulttuurinen juoma. Lisäksi se on varsin halpaa etenkin maailmalla. Joskus takavuosina olut oli kohtuuhintaista täällä Suomessakin. Nyt puolen litran tölkki maksaa lähemmäs kolme euroa, mitä pidän kipurajana omalla kohdallani.

Vasemmistohallitus päätti, että janoni saa luvan nyt sammua. Tupakit ovat sammuneet jo toistakymmentä vuotta sitten. Kehysriihen tuloksena saatiinkin muun muassa korotus alkoholiveroon. Samoin moneen muuhunkin veroon, minkä ei pitäisi yllättää ketään. Nykyinen hallitus onkin ollut tehokas verojen korottaja, ja keksinyt pari uuttakin veroa siinä sivussa. Jutta ja kumppanit halunnevat ensisijaisesti vain rahasi ja toissijaisesti suojella sinua viinapirulta ja ties miltä vaaroilta. Itsehän et pärjää tässä kylmässä janoisten maailmassa, tarvitset vallanpitäjän avuksi.  Suojelun ja monen muun mutkan tuloksena Helsinki-Vantaan lentokentällä tuoppi maksaakin jo 8,70 euroa. Minulla on turvallinen olo siellä, sillä en varmasti osta tuohon hintaan lasillista olutta.

Kaipaisin Suomeen pubikulttuuria. Kauneimmillaan se mielestäni esiintyy Briteissä niin kutsutuilla sunday roasteilla, jolloin perheet lapsineen kokoontuvat kyläpubiin syömään ja viettämään aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Saattaapa lemmikkikoira loikoilla pöydän alla ja saada murusen ateriasta. Olen minä nähnyt koiralla oman pintinkin, mutta vain yhden kerran. Toiminta on täysin normaalia (uskokaa pois, sosiaalitädit ja -sedät), eikä aiheuta sen suurempia tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Lapset oppivat tavoille, olkoonkin, että britit ovat kovia juomaan myös aikuisena. Varsinaista sikailua olen silti nähnyt siellä erittäin vähän. Suomessahan sitä kyllä näkee tietyillä alueilla ihan päivittäin. Viikonloppuna ja ryyppäyspäivinä kuten vappuna onkin sitten suurin osa porukasta pelti kiinni, teinistä vaariin. Kansallisiin erikoisuuksiin kuuluva pikkujoulu, joka on ryyppypäivistä ehkä erikoisin, pitäisi sekin nostaa Suomi-brändissä korkeammalle.

Panimoliitto ei aivan turhaan ole huolissaan viinarallin kiihtymisestä. Ne yksilöt meistä, joilla on tarve päihtyä usein tai muuten väärinkäyttää alkoholia säästävät mukavan summan hakemalla lastin Tallinnasta. Joskus olen sieltä hakenut itsekin olutlaatikon tai kaksi, mutta en ole niin suuri A-oluen ystävä, että jaksaisin sitä laatikkokaupalla autooni lastata. Keskiolutta ei ainakaan viimeksi satamamarketissa silmiini osunut.

Jutan mielestä tuonti ei lisäänny. Voi se olla niinkin. Mikä sen sijaan on varmaa on se, ettei juominen vähene.  Sosialistien taisto viinaa vastaan ei huomioi kysyntää. Tarjonnasta ja hinnasta kyllä muistutetaan säännöllisestä. Suomalaiset juovat naapurin trokaamia viinoja kotisohvalla. Suurin osa näistä kalsarikännääjistä äänestänee Juttaa, joten sietää kiskoa ne vodkamäyräkoirat hymyssä suin. Ruotsalaistyylinen kotipoltto saadaan ehkä tätä vauhtia elpymään täälläkin. Pontikka on kovaa tavaraa, Jutta. Ota joskus Jyrkin kanssa  vähän napanderia ja mietiskelkää yhdessä näitä asioita.

Teen tähän liittyen aion tehdä yhden miehen kapinan. En aio tänä vuonna ostaa ensimmäistäkään alkoholiannosta muualta kuin anniskelupaikoista. Nostan Tallinnasta saunakaljat autonperälle, kerralla koko vuodeksi. Sanotaan sitä vaikka Alkoholikapinaksi. Muuten aion kipata baareissa ja pubeissa, joissa niissäkin koko ajan vähemmän. Kaupoista ja kioskeista en aio ostaa juomiani. Kesällä voi tehdä vähän tiukkaa mutta pitää sitten liitää terassille entistä useammin.

Jos olisin koodaaja , nakuttaisin vielä nettisivuston nimeltä eroaalkosta.com

Vihreitä miellyttävä kulkupeli on keksitty jo pariinkin otteeseen. Aiemmin kerroin kahvilla käyvästä autosta ja nyt vuorossa on polkukäyttöinen pubi.

Suomessa tälle löytyisi heti tusina kieltoja, katsastus, veroja sekä vakuutusmaksuja. Hauskanpitoveroa odotellessa, kippis!

Kuva